Kirjoitukset avainsanalla tyytyväisyys


Lista asioista, joita olen elämäni aikana halunnut

(ja luullut tarvitsevanikin), mutta joita en ole saanut, on kovin pitkä.

Lista asioista, joiden saamatta jääminen on harmittanut, on puolestaan kovin lyhyt.

Mikä määrä turhuuksia, hetken tyytyväisyyttä pian tyytymättömyydeksi muuttuneena, on jäänyt väliin! Ei auta kuin olla kiitollinen. Kun tavoitteena on se oikea, itsestä peräisin oleva onnellinen elämä, juuri tällaiset ympäristön syöttämät turhat halut vievät vain taaksepäin. Kokemusta on, haluista, täyttymisestä ja syyllisyydestä. 

Pitänee olla kiitollinen myös siitä, että paljoa rahaa ei koskaan ole ollut tuhlattavaksi asti.

Yhdessä vaiheessa halusin kenkiä, ja ostinkin niitä. Onneksi monet, melkeinpä useimmat, sopivat vieläkin makuuni, mutta monet ovat myös olleet hutiostoja - jotain, jotka ehkä osuivat tiettyyn unelmakuvaan itsestäni, mutta eivät sitten sopineet todellisuuteen.  Olin oikea markkinoijan unelmakohde: osta tätä, niin olet sitä.

Ja minähän ostin. Mutten koskaan ollut. Sanomattakin selvää, että monet jäivät lähes käyttämättä.

Olen halunnut myös olla hoikempi, lihaksikkaampi, hoikempi ja lihaksikkaampi, muodokkaampi, eri mallinen, you name it. Joitain näistä olen ollutkin, yhtään onnellisempi en silti silloinkaan.

Kun opin, mitä minun tarvitsee olla - hyvinvoiva, vahva ja tasapainoinen - ja päätin tavoitella vain sitä, olen onnellisempi jo nyt. Flunssaisena, väsyneenä, enkä vielä niin fittinäkään. 

Nykyään osaan vaimentaa taustahälyn, ainakin entistä paremmin. Kun haluan jotain, osaan astua taaksepäin ja miettiä miksi: vastaako se todella johonkin tarpeeseen, vai vastaako se vain ulkopuolelta kuuluvaan kuiskeeseen.

On tärkeää osata erottaa se, mitä haluaa, siitä, mitä tarvitsee. 

You can't always get what you want. But sometimes you get what you need. - Rolling Stones

Kommentit (0)

Tyytyväisyys on kehityksen kuolema, sanotaan.

Tai ainakin jotkut sanovat, en tiedä kuka tai miksi, mutta he ovat väärässä.

Tyytyväisyys, kiitollisuus ja arvostus ovat oikeastaan oleellisia tekijöitä muutokselle, kehitykselle ja arvostukselle. Kun tyytyväinen osaa nähdä arjessaan kaiken sen, mikä on tärkeää, mitä arvostaa ja minkä haluaa säilyvän myös jälkipolville, tulee ihmiselle väistämättä tärkeäksi  pyrkiä parempaan. Kun tyytyväinen arvostaa hyvinvointiyhteiskuntaa, joka pitää huolta heikommasta ja turvaa arkeamme, hän äänestää puolueita, jotka puhuvat tasa-arvon ja hyvinvoinnin puolesta. Kun on tyytyväinen omaan arkeensa ja elämäänsä, tahtoo, että muillakin on yhtä hyvät mahdollisuudet onnelliseen arkeen. Kun rakastaa luontoa ja elämää, haluaa, että myös omilla lapsilla on mahdollisuus nauttia monipuolisesta maapallosta ja terveestä ympäristöstä. Tyytyväinen ihminen haluaa muillekin hyvää, ja on valmis näkemään vaivaa sen eteen.

Tyytyväisyys on positiivinen voima, joka vie asioita eteenpäin, kehittää, inspiroi ja innostaa.

Näetkö tässä kuvassa syksyn hiljaisuutta vai jälleen yhden synkän, sateisen syyspäivän?

Tyytyminen taas on jotain ihan muuta. Tyytyvä ihminen on passiivinen, armoton ja tyytymätön. Tyytyvä ihminen ei pyri parempaan, mutta ei arvosta sitä mitä hänellä on. Tyytyvä ihminen on kateellinen, pysähtynyt ja saa aikaan vain huonoa kehitystä jos mitään. Tyytyvä ihminen on tyytyväinen, kun jollain toisella menee huonommin. Tyytyvä ihminen näkee arjessaan vain sen, mitä siitä puuttuu ja muiden arjessa sen, mitä itselleen tahtoo. Tyytyvä ei kuitenkaan tee asialle mitään, hän vain toivoo, että toiselle kävisi kurjasti.

Tyytyminen on negatiivinen otus, joka kampittaa, jarruttaa ja pahimmillaan peruuttaa.

Kumpaa sinä olet?

Kommentit (0)

Seuraa