Kirjoitukset avainsanalla unelmat

“There's no such thing as perfect. Chasing ''Perfect'' is the shortest road to not achieving it.” 
― Gary Vaynerchuk

 

Minun perfektionismini on tietynlaista pelkuruutta. Kun tähtää täydellisyyteen - joka on täysin saavuttamaton unelma - ei oikeastaan koskaan tarvitse yrittää. Koska ei koskaan ole tyytyväinen siihen, mitä on saanut aikaan, ei oikeastaan koskaan tarvitse ottaa riskejä. 

Sitä yrittää, mutta vain sellaisia asioita, joista ei oikeastaan välitä. Intohimon kohteet jäävät taustalle turvaan, sillä epätäydellisyys niissä olisi liikaa pienelle perfektionistille. Sisintä kalvaa tunne siitä, että tuhlaa elämänsä harrastelemalla turhien asioiden parissa, mutta pelko epäonnistumisesta tärkeiden asioiden parissa olisi ehdottomasti liikaa.

Tälle blogille uhkaa käydä samoin kuin kaikille muillekin perfektionistin projekteille: täydellisyyden tavoittelu pistää jarrut pohjaan tekstien julkaisulle ja kirjoittamisellekin, sillä mikään täydellistä saavuttamaton ei läpäise seulaa. Ideoita löytyy loputtomasti ja kirjoitustaitoakin riittävästi, mutta aika ei riitä täydellisyyden hiomiseen. (Jos aikaa olisi tarpeeksi, löytyisi teksteistä eittämättä jotain muita julkaisun estäviä ongemia...)

Kun tekstejä ei kirjoita, saati sitten julkaise, kuihtuu blogi ennen alkuaan. Perfektionistin täydellisin saavutus on täydellinen epäonnistuminen. Sitä ei tosin koe epäonnistumisena, sillä kyse on tekemättä jättämisestä, ei tehdystä työstä.

Itseään voi huijata niin monin eri tavoin.

Jos haluaa vaikuttaa, kommunikoida, muuttaa asioita, on luotava sisältöä.

Epätäydellistä, keskeneräistäkin, mutta ajatuksella, intohimolla ja rakkaudella luotua. 

 

 

 

 

Kommentit (2)

Nunu
Liittynyt4.11.2015

Tykkään sun teksteistä. Ihanan suuria ajatuksia, mikä vaatii rohkeutta. Perfektionismin kanssa ajattelen aina välillä itse, että haluanko oikeasti olla "täydellinen". Vastaus on aina ei, sillä se ei ole inhimillistä, se ei ole ihmisyyttä. Jatka.

MinjaH
Liittynyt7.11.2017

Kiitos, ihanasti sanottu! Toivoisin jonain päivänä olevani niin rohkea tai kekseliäs, että osaisin siirtää ajatukseni käytäntöön. Tekstiksi saaminen on jo alku, ja tämä palaute antaa intoa jatkaa. Vastaus tulee kyllä auttamattoman myöhässä, mutta opettelen tässä vielä portaalin käyttöä. 

En ehkä itse yritä olla täydellinen, mutta erehdyn välillä kuvittelemaan, että aikaansaannokseni voisivat olla - mutta eivät kenenkään voi. Olet oikeassa, se juuri on inhimillistä, ja jos jotain ihailen, niin ihmisyyttä. Miksei se siis saisi näkyä teksteissänikin.

Me elämme unelmaköyhää elämää. Älkää käsittäkö väärin, toki meitä kehotetaan tavoittelemaan unelmiamme ja tekemään töitä niiden eteem, mutta vain tiukkojen raamien sisällä. Suuresta muutoksesta ei kannata puhua, koska mihinkäs nyt yksi ihminen pystyisi, hölmö.

Aikoinaan luin kolumnin, jossa kerrottiin 60-luvun haavetulevaisuudesta. Yksi puhui lyhyistä työpäivistä, toinen keinottelulta turvatusta perustoimeentulosta. Suurista unelmista, joissa yhteiskuntamme oli kaikille parempi paikka elää. Rakennemuutoksista, joiden kautta kaikki voisivat toteuttaa itseään joutumatta ahdistumaan perustarpeiden täyttymisestä.


Mikään näistä unelmista ei toteutunut, eikä niistä enää saa oikeastaan edes puhua. Nykyisin puhumme vain rahasta ja töistä. Unelmat saavat olla hillityn hallittuja urahaaveita, harmaita, yksilöllisiä ja itsekeskeisiä. Turha haaveksia suurista yhteiskunnallisista muutoksista, olehan nyt realisti, katso vaikka tätä tilastokäppyrää ja mene töihin.

Totta kai on hyvä olla realistinen. Totuuden kieltäminen kun harvemmin päättyy hyvin. Olemassa on kuitenkin positiivista realismia ja negatiivista realismia: kaikki lähtee siitä, että tunnistaa ja tunnustaa todellisuuden.  Ratkaisevaa on kuitenkin se, näkeekö siinä uhkia vai mahdollisuuksia.

Negatiivinen realisti näkee todellisuudessa vain uhkia, vaaroja, pelkoa, ja siksi turvautuu pysyvyyteen ja toimettomuuteen: the devil that you know, ja niin edelleen. Hän pelkää muutosta, erilaisuutta, oman asemansa järkkymistä, etuoikeuksiensa menettämistä. Sitä, että hän heräisi jonain aamuna vieraasta maailmasta. Siksi hän ei tahdo muidenkaan unelmoivan, sillä toisten unelmat voivat muuttaa vastustajiensakin maailmaa. Tällä hetkellä elämme näiden negatiivisten realistien unelmamaailmassa: sanot vain, että siihen ei ole varaa, se on mahdotonta, ihmiset eivät kuitenkaan. Hylkää unelmasi, sillä maailma ei usko siihen.

Älä usko unelmaasi, sillä minä en enää edes muista omaani. 

Kaikki suuri alkaa kuitenkin mahdottomasta unelmasta. Kaikki uskomaton siitä, että uskallamme unelmoida paremmasta kaikille eikä vain minulle. Maailma muuttuu siksi, että positiivinen ihminen näkee maailmassamme mahdollisuuden parempaan, ihmisten sisällä hyvyyden siemenen. Maailma muuttuu siksi, että joku uskaltaa unelmoida ja hypätä tuntemattomaan. Tuttu voi olla turvallinen, mutta vieras voi olla parempi.

Human salvation lies in the hands of the creatively maladjusted. -Martin Luther King Jr.
 

 

Sanonnan "ihmeet tapahtuvat mukavuusalueen ulkopuolella" ei tarvitse olla totta ainoastaan kuntosalilla.

 

Kommentit (2)

Hattivatti lainehilla

Tänään minä opin lentämään, ja jollen, niin sitten harjoittelen koko päivän. Tai sit vaan koetan suoriutua työpäivän loppuun asti. Sun blogiasi on kiva lukea.

Seuraa