Kirjoitukset avainsanalla Yhteiskunta

kuva: Pixabay

Maailma ei ole sinulle mitään velkaa

yhteiskunta taas on monellekin.

Oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo ovat asioita, jotka eivät voi olla henkilökohtainen valinta. Kuitenkin, kun puhutaan sukupuolten tasa-arvosta, turvapaikanhakijoista, seksuaalisista vähemmistöistä, on etuoikeutettu valtaväestö usein yhtä mieltä: olkaa kiitollisia siitä, ettei mene huonommin, ja olkaa hiljaa.

Oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo eivät ole asioita, joiden kanssa kellään on oikeutta olla toista ylemmässä asemassa. Esimerkiksi naisille ei “annettu” äänioikeutta, vaan heiltä lakattiin riistämästä sitä. Orjuuden lakkautuksessa kenellekkään ei “annettu” vapautta, vaan vapaudenriisto lopetettiin. Kukaan ei näissä tapauksissa luopunut omista oikeuksistaan tai lahjoittanut mitään, mitä hänellä ei ollut oikeutta omistaakaan.

Epäoikeudenmukaisuus ei koskaan ole oikeutettua tai ansaittua, vaikka kuinka pitäisi itseään työn sankarina ja ahkerana ihmisenä. Omista etuoikeuksista luopuminen voi tuntua sorrolta, vaikka kyse olisikin ansaitsemattomasta asiasta - jos siihen on tottunut, sitä pitää itsestäänselvänä.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa kamppaillaan näiden asioiden kanssa erittäin näkyvästi edelleen, vaikka rotuerottelu virallisesti lopetettiinkin. Valkoinen väestö ei nimittäin näe etuoikeutettua asemaansa epäinhimilllisenä tai epäoikeudenmukaisena, sillä se on juurtunut ajatuksiin luonnollisena. Siksi rakenteellisesta rasismista on vaikea päästä eroon, varsinkin kun paremmassa asemassa olevilta tupataan kysyä, haluaisivatko he mitenkään asemastaan luopua. (Newsflash: eivät.)

Meillä Suomesssa sama näkyy esimerkiksi jälleen korostuvana luokkayhteiskuntana, vaikka ihmiset eivät yhteiskuntaluokkaan tunne kuuluvansakaan. Varakkuus ja köyhyys periytyvät, jolloin yhteiskunnallisesta asemasta tulee yhtä lailla ajatuksiin juurtunut luonnollinen asiaintila kuin ihonväristäkin. Ja luonnollinenhan on helposti yhtä kuin oikea ja oikeudenmukainen - vaikka todellisuudessa epätasa-arvo ei ole mitään näistä.

On oikea ja väärä, oikeudenmukainen ja epäoikeudenmukainen, ja ne ovat kumpikin yhtä lailla luonnottomia seurauksia ihmisen toimista ja asenteesta.

Kukaan ei synnynnäisesti ansaitse toista enempää, vaikka yhteiskuntamme on niin rakentunutkin.

Kommentit (0)

Meidän elämäntapamme tällaisenaan - tienaa rahaa, kuluta, kertakäytä, heitä pois, aloita uudestaan - on väistämättä tulossa tiensä päähän. Sen voi nähdä uhkana ja loppuna tai mahdollisuutena parempaan.

 

Minä uskon jälkimmäiseen. Ja siitä tässä blogissakin on kyse: tavoitteesta päästä irti tästä myrkyllisestä, tuhoisasta noidankehästä, jota nykyinen elämäntapamme edustaa, ja etsiä keino elää luoden, uudistaen ja arvoa lisäten, ei kuluttaen ja tuhoten.

Kaikki hyvä, mitä meillä on, on seurausta teoista ja valinnoista. Siitä, että jotkut ovat päättäneet tarttua toimeen. Suuressa mittakaavassa asiat eivät ole koskaan olleet näin hyvin, sillä ihmiset ovat nähneet muutoksen tarpeen ja päättäneet toteuttaa sen.


Photo by The Library of Congress on Foter.com / No known copyright restrictions

He ovat unelmoineet suuria ja saavuttaneet sen teoillaan, puheillaan ja esimerkillään. Siinä onkin paremman tulevaisuuden ydin: muutos tapahtuu aina, joko parempaan tai huonompaan. Joku unelmoi aina ja on riittävän motivoitunut sen saavuttamaan. Tällä hetkellä unelmiaan toteuttavat ne, joiden mielessä siintää mahdollisimman lihava rahapussi, muista ja maailmasta viis.

Se, että meillä asiat ovat hyvin juuri nyt, ei saisi johtaa toimettomuuteen - se pitäisi ottaa todisteena siitä, että asioihin voi vaikuttaa. Että toimeen tarttuminen kannattaa. Todisteena siitä, että vastuun kantaminen kannattaa. Ja nyt en puhu yksilön vastuusta, se meillä kyllä on hanskassa - vaan yhteisvastuusta. Vastuusta kaikesta siitä, mitä jaamme kaikkien kanssa. Ihmisyydestä, inhimillisyydestä, oikeudenmukaisuudesta, tasa-arvosta, ympäristöstä, maapallosta.

 Photo by Binyamin Mellish from Pexels

 

Lähes meillä kaikilla on synnynnäinen tarve ja kyky empatiaan, samaistua ja auttaa muita: juuri nyt emme käytä tätä kykyämme tarpeeksi jahdatessamme hetkellistä, yksilöllistä täyttymystä. Siksi olemme onnettomia, vaikka emme syytä ymmärräkään. Emme ota vastuuta asioista, joihin meillä olisi valtaa vaikuttaa, ja tunnemme itsemme voimattomiksi ja turhautuneiksi. Ei meidän ole pakko tuntea näin, jos vain avaisimme silmämme. Yhdessä.

 

 

Ensimmäinen kuva Pixabay

Kommentit (0)

Seuraa