Tätä otsikon kysymystä pohdimme pari viikkoa sitten erään kaverin kanssa. On todella hälyttävää, että olimme alkaneet pitää jatkuvaa suorittamista, multitaskaamista, stressiä ja joka suuntaan repeämistä normaalitilana.

Missä vaiheessa poikkeustilaksi tarkoitetusta kiireestä tuli arjen perusrytmi?

Missä vaiheessa poikkeustilaksi tarkoitetusta kiireestä tuli arjen perusrytmi? Usein virheelliseti oletan ja odotan, että kiire jossakin vaiheessa helpottaa. Sitten heräisin levänneenä. Sitten olisin seesteinen ja nauttisin arjesta. Sitten ehtisin juoda aamukahvini rauhassa. Sitten en hoputtaisi lastani syömään ja pukemaan enkä rientäisi suorittamaan elämääni muiden sopuleiden lailla.

Sitä päivää ei ole näköpiirissä, ei ainakaan, jos jatkan entiseen tahtiin. Ehkä ensimmäinen askel on kuitenkin sen tajuaminen, että kiirettä ja stressiä ei ole tarkoitettu ihmisen normaalitilaksi. Onneksi on kavereita, jotka auttavat edes hetkellisesti heräämään ja näkemään toisin.

 

Nunu

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Nunun maailmassa unelmoidaan, etsitään iloa ja luovuutta sekä kannustetaan toisia. Tervetuloa mukaan inspiroitumaan ja inspiroimaan!

Sähköpostia voit lähettää osoitteeseen nununmaailma(a)gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016

Instagram