Moni tuttu on kysynyt multa tuon otsikon kysymyksen, eli että miten aloin oikein tehdä korviksia (näet korviksiani esimerkiksi seuraamalla minua Instagramissa). Itse asiassa tämä blogini on keskeinen syy siihen, että ylipäänsä aloin tehdä korviksia. Antakaas, kun selitän.

Blogista alkusysäys

Aloitin blogin tilanteessa, jossa en enää oikein tiennyt, mistä tykkään ja mitkä ovat intohimojani. Asetinkin blogini yhdeksi tavoitteeksi näiden tunnistamisen (lue eka postaus täältä). Blogi toimi siis itselleni väylänä pohtia sitä, kuka olinkaan ja mistä tykkään. Tykkään siis myös kirjoittaa, joten blogin kirjoittaminen oli tapa päästä ilmaisemaan itseään kirjoittamalla.

Olen aina tykännyt askarrella ja ommella ja tehdä käsillä vaikka mitä. Olen lapsena (ja joitakin näistä aikuisenakin vielä) piirtänyt, maalannut, harrastanut keramiikkaa, ommellut vaatteita, askarrellut, kutonut, you name it, I have done it. Kaiken tämän olin kuitenkin viimeisten vuosien varrella hävittänyt elämästäni. Ei muka ollut aikaa.

Korvisaddiktista niiden tekijäksi

Jälkikäteen on helppoa nähdä askelmerkkejä, jotka ovat johtaneet korvisten tekemiseen. En ole aikuisikäisenä ollut mikään koruihminen, mutta korviksia minulla on ollut jos jonkinlaisia. Panostin siis näyttäviin korviksiin. Olenkin ollut aika hyvin perillä etenkin suomalaisista korvismerkeistä jo vuosien ajan. Myönnän miettineeni joskus, että osaisin itsekin tehdä niitä ja ideoita olisi ollut vaikka muille jakaa. Vasta myöhemmin muuten muistin, että olin tehnyt korviksia lapsenakin. Eräästä kirjasta luin, että ihmisen luontaiset intohimot eivät juuri muutu sitten lapsuuden, ja siltä kieltämättä vaikuttaa tämän(kin) tarinan perusteella.

Tämä nykyinen korvisten tekeminen alkoi näistä ja näistä Afrikan tähti -korviksista. Sitten tulivat hapsukorvikset, joissa käytin kirpparilta ostamaani nauhalankaa ja prikkoja. En oikein muista, mistä se ajatus niihin lähti. Ehkä vain kaipasin hapsukorviksia ja silmiini osuivat prikat ja lanka, ja laskin yhteen 1+1. Koukut korviksiin otin joistakin vanhoista korviksistani ja voilà!

Taisin saada pontta noista MeNaiset-lehteenkin päätyneistä hapsukorviksista ja tilailin lisää korvisten koukkuja mielessäni lahjoittaa parit korvikset kavereillekin. Korutarvikkeiden nettikaupassa pyöriessäni huomasin, että siellä myytiin hauskan väristä nahkaa ja pistin tilaten. Muistaakseni en siinä vaiheessa ajatellut vielä yhtään, että mitä sillä nahkalla tekisin. Ajattelin vain, että ehkä siitä voisi jotkut korvikset tai jonkun pussukan tehdä.

Onnekkaita vahinkoja ja intuitiota

Tein ensin sydänkorviksia, ihan omaan käyttöön. Yllätyin itsekin, että niistä tuli samantein suosikkini! Sitten ajattelin, että kaverille kanssa. Tilasin lisää nahkaa uusissa väreissä ja ideoin pilvikorvikset, jotka oli musta ihan sikahienot! Näissä käytin tuota samaa nauhalankaa, jota käytin aiemmin tekemiini hapsukorviksiin. Pilvikorvikset ovat mielestäni hauskat ja piristävät, vaikka ovatkin sateesta inspiroituneet.


 

Yhä useammin multa kysyttiin, että mistä oon ostanut korvikseni. Jossain vaiheessa (vasta kai noin puolitoista vuotta sitten) liityin Instaan ja aloin postaamaan sinne korviskuvia. Kehut tietysti nostivat itsetuntoani ja aloin ideoida uutta. Tässä vaiheessa aloin päästä vauhtiin ja koin silkkaa luomisen iloa! Ideoin korviksia silloin, kun sain olla illan yksin. Syntyi kolmen sydämen ketju, sitten pilvi-sydän-tähti-korvikset ja nahkaiset hapsukorvikset.

Usein muuten jokin korvismalli on saanut alkunsa vahingosta, "liian paksusta" tai "ohuesta" nahkasta, "väärän" värikseksi osoittautuneesta nahkasta, josta sitten oli pakko keksiä jotakin uutta. Mitä tästä voimme päätellä? Ehkä sen, että "epäonnistuminen" tai "virhe" ei välttämättä ole aina sitä, miltä se näyttää vaan se voi olla tie eteenpäin.

Mitä sitten?

Ensin korvisten perään kyselivät kaverit ja sitten tuntemattomat. Se tuntui aivan uskomattomalta. Sitten samat ihmiset tilasivat korviksia uudestaan ja tällä kertaa kaverille kanssa. Sitten niiden kaveritkin tilaili. Tämä kaikki on tapahtunut oman työni ohessa ja ilman, että olisin käyttänyt rahaa mainostamiseen. Jälleenmyyntikyselyitäkin on tullut ja potentiaalia varmasti olisi kasvattaa korvismyyntiä. Nyt mietin, että perustaisinko toiminimen vai myynkö näitä "vain käsityöläisenä". Se onkin sitten toinen tarina, josta tulen varmasti tänä vuonna kirjoittamaan.

Tässäpä se - korvisten tarina tähän asti.

 

Nunu

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Nunun maailmassa unelmoidaan, etsitään iloa ja luovuutta sekä kannustetaan toisia. Tervetuloa mukaan inspiroitumaan ja inspiroimaan!

Sähköpostia voit lähettää osoitteeseen nununmaailma(a)gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016