Kirjoitukset avainsanalla unelmat

Moni tuttu on kysynyt multa tuon otsikon kysymyksen, eli että miten aloin oikein tehdä korviksia (näet korviksiani esimerkiksi seuraamalla minua Instagramissa). Itse asiassa tämä blogini on keskeinen syy siihen, että ylipäänsä aloin tehdä korviksia. Antakaas, kun selitän.

Blogista alkusysäys

Aloitin blogin tilanteessa, jossa en enää oikein tiennyt, mistä tykkään ja mitkä ovat intohimojani. Asetinkin blogini yhdeksi tavoitteeksi näiden tunnistamisen (lue eka postaus täältä). Blogi toimi siis itselleni väylänä pohtia sitä, kuka olinkaan ja mistä tykkään. Tykkään siis myös kirjoittaa, joten blogin kirjoittaminen oli tapa päästä ilmaisemaan itseään kirjoittamalla.

Olen aina tykännyt askarrella ja ommella ja tehdä käsillä vaikka mitä. Olen lapsena (ja joitakin näistä aikuisenakin vielä) piirtänyt, maalannut, harrastanut keramiikkaa, ommellut vaatteita, askarrellut, kutonut, you name it, I have done it. Kaiken tämän olin kuitenkin viimeisten vuosien varrella hävittänyt elämästäni. Ei muka ollut aikaa.

Korvisaddiktista niiden tekijäksi

Jälkikäteen on helppoa nähdä askelmerkkejä, jotka ovat johtaneet korvisten tekemiseen. En ole aikuisikäisenä ollut mikään koruihminen, mutta korviksia minulla on ollut jos jonkinlaisia. Panostin siis näyttäviin korviksiin. Olenkin ollut aika hyvin perillä etenkin suomalaisista korvismerkeistä jo vuosien ajan. Myönnän miettineeni joskus, että osaisin itsekin tehdä niitä ja ideoita olisi ollut vaikka muille jakaa. Vasta myöhemmin muuten muistin, että olin tehnyt korviksia lapsenakin. Eräästä kirjasta luin, että ihmisen luontaiset intohimot eivät juuri muutu sitten lapsuuden, ja siltä kieltämättä vaikuttaa tämän(kin) tarinan perusteella.

Tämä nykyinen korvisten tekeminen alkoi näistä ja näistä Afrikan tähti -korviksista. Sitten tulivat hapsukorvikset, joissa käytin kirpparilta ostamaani nauhalankaa ja prikkoja. En oikein muista, mistä se ajatus niihin lähti. Ehkä vain kaipasin hapsukorviksia ja silmiini osuivat prikat ja lanka, ja laskin yhteen 1+1. Koukut korviksiin otin joistakin vanhoista korviksistani ja voilà!

Taisin saada pontta noista MeNaiset-lehteenkin päätyneistä hapsukorviksista ja tilailin lisää korvisten koukkuja mielessäni lahjoittaa parit korvikset kavereillekin. Korutarvikkeiden nettikaupassa pyöriessäni huomasin, että siellä myytiin hauskan väristä nahkaa ja pistin tilaten. Muistaakseni en siinä vaiheessa ajatellut vielä yhtään, että mitä sillä nahkalla tekisin. Ajattelin vain, että ehkä siitä voisi jotkut korvikset tai jonkun pussukan tehdä.

Onnekkaita vahinkoja ja intuitiota

Tein ensin sydänkorviksia, ihan omaan käyttöön. Yllätyin itsekin, että niistä tuli samantein suosikkini! Sitten ajattelin, että kaverille kanssa. Tilasin lisää nahkaa uusissa väreissä ja ideoin pilvikorvikset, jotka oli musta ihan sikahienot! Näissä käytin tuota samaa nauhalankaa, jota käytin aiemmin tekemiini hapsukorviksiin. Pilvikorvikset ovat mielestäni hauskat ja piristävät, vaikka ovatkin sateesta inspiroituneet.


 

Yhä useammin multa kysyttiin, että mistä oon ostanut korvikseni. Jossain vaiheessa (vasta kai noin puolitoista vuotta sitten) liityin Instaan ja aloin postaamaan sinne korviskuvia. Kehut tietysti nostivat itsetuntoani ja aloin ideoida uutta. Tässä vaiheessa aloin päästä vauhtiin ja koin silkkaa luomisen iloa! Ideoin korviksia silloin, kun sain olla illan yksin. Syntyi kolmen sydämen ketju, sitten pilvi-sydän-tähti-korvikset ja nahkaiset hapsukorvikset.

Usein muuten jokin korvismalli on saanut alkunsa vahingosta, "liian paksusta" tai "ohuesta" nahkasta, "väärän" värikseksi osoittautuneesta nahkasta, josta sitten oli pakko keksiä jotakin uutta. Mitä tästä voimme päätellä? Ehkä sen, että "epäonnistuminen" tai "virhe" ei välttämättä ole aina sitä, miltä se näyttää vaan se voi olla tie eteenpäin.

Mitä sitten?

Ensin korvisten perään kyselivät kaverit ja sitten tuntemattomat. Se tuntui aivan uskomattomalta. Sitten samat ihmiset tilasivat korviksia uudestaan ja tällä kertaa kaverille kanssa. Sitten niiden kaveritkin tilaili. Tämä kaikki on tapahtunut oman työni ohessa ja ilman, että olisin käyttänyt rahaa mainostamiseen. Jälleenmyyntikyselyitäkin on tullut ja potentiaalia varmasti olisi kasvattaa korvismyyntiä. Nyt mietin, että perustaisinko toiminimen vai myynkö näitä "vain käsityöläisenä". Se onkin sitten toinen tarina, josta tulen varmasti tänä vuonna kirjoittamaan.

Tässäpä se - korvisten tarina tähän asti.

 

Nunu

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen pari kertaa tehnyt unelmakartan aiemmin (lue aiempi postaukseni halutessasi täältä). Tällä kertaa teimme omat unelmakartat tyttären kanssa ihan ex tempore, kun oli vähän tylsää. Ja miten hienot niistä tulikaan! Tytär rakastaa askartelua ja ymmärsi homman jujun nopeasti (eli sinäkin ymmärrät). Ideanahan on kerätä kasa lehtiä (esimerkiksi MeNaiset ovat kuin tehtyjä tähän) ja saksia lehdistä sinua miellyttävät kuvat ja puhuttelevat tekstit. Tässä pitää mennä intuitiolla. Älä siis ajattele liikaa!

Tyttären unelmakartta vuodelle 2019 koostui herkuista, koirasta (hoitokoira toivottavasti), kukkasista, Olafista (se lumiukko) ja kirjeestä, joka muistutti häntä joulupukin kirjeestä. Omaan karttaani kertyi kaunista sisustusta, upeat leveälahkeiset housut, kuvia rannasta ja etelä-Euroopan kaupungista, joogasta ja kauniita arjen yksityiskohtia.

Tällaisia tekstisitaatteja löysin omaan unelmakarttaani:

Kolme koossa (viittaus meidän pikku perheeseen)

A goal properly set is halfway reached

Ajattelen, että asiat pitää tehdä hyvällä omallatunnolla

Have a laugh

Sekoitussuhde (viittaus hyvän elämän rakennusaineisiin ja niiden sopivaan sekoitussuhteeseen)

Keskity hyvään

En ole koskaan miettinyt, ovatko valintani sopivia (tätä tavoittelen!)

Joka tilanteessa on vain uskottava itseensä

Somepilvestä maan pinnalle (ei koske blogia..)

Less things, more life

Hopeareunus (kaikkeen, kiitos!)

Kerran elämässä

Naisten ääniä - ja yhden miehen (taas viittaus meidän perheeseen)

 

Olen asetellut unelmakarttani kotona olevan työpisteen eteen, jotta muistaisin, mitä olen toivonut tältä vuodelta. Itsehän paljolti päätän monista näistä asioista. Mieskin vähän innostui unelmakartan tekemisestä, kun esittelimme tyttären kanssa omat tekeleemme. Olisittepa kuulleet, miten hienosti viisivuotias perusteli valintansa ja toiveensa. Jäämme siis odottamaan miehen/isän esitystä aiheesta.

Nunu

 

 

Kommentit (2)

Lalove

Ihanaa! Rakastan myös, miten realistisia. En tietenkään sano, että mikään unelma olisi mahdoton. Olet myös lisännyt unelmiisi elämänkatsomuksen. Hienoa. There’s always a silver lining to everything! ❤️

Nunu
Liittynyt4.11.2015

Joo, ehkäpä ei tänä vuonna kovin suuria unelmia tai siis, ihan semmoista tavallista hyvää elämää. Pieniä juttuja, arjen luksusta, mikä tulee pitkälti oman pään sisältä 💕

Antibes 2018

Olen pohtinut jo jonkin aikaa, mitä tekisin tämän blogin kanssa. Kirjoittaako vai ei? Onko tälle aikaa vai ei? Kiinnostaako ketään vai ei. Huolimatta siitä, kiinnostaako tämä ketään muuta kuin itseäni, olen ajatellut jatkaa. Tämä tuo itselle iloa ja kanavan pohtia ääneen, kannustaa itseä ja muita.

Arki tuntuu tyhjältä, kun ei ole hetkeen ollut blogin tuomaa järjestystä ja jännitystä. On aina yhtä jännää, kun huomaa jonkun lukeneen tekstin ja jättäneen kommentin. Useissa postauksissa puhuttelen lukijaa, mutta oikeasti kai puhun itselleni. Haluan myös itse saada kannustusta ja voimaa, vaikka sitten omista sanoistani vain.

Vuosi 2018, mitä siitä kertoisin. Se oli kiireinen vuosi, taas kerran. Sen vuoksi kai blogikin jäi muun elämän jalkoihin. Ja ehkä juuri siksi, että en juurikaan kirjoittanut blogiin, en muista viime vuodesta juuri mitään. En halua niin kiireistä elämää, etten ehtisi ajatella kuin työasioita tai, että en vuoden vaihtuessa muista edellisestä vuodesta mitään.

Jotenkin uskon, että tämä vuosi olisi muutoksen vuosi. Mitä toivon tältä vuodelta? Siitä saat lukea ensi viikolla, kun esittelen unelmakarttani tuotokset.

Nunu

Kommentit (11)

Pasanen

Täällä on ainakin yksi iso fanisi. Tietenkin jatkat kirjoittamista. Tykkään tosi paljon lukea sinun rehellisen oivaltavia kirjoituksia. Jatka samalla otteella.

Nahkis

Pysy linjoilla Nunu :-)

Unelmia ja eteenpäin..

Sillä unelmat toteutuvat, jos niihin uskotaan. Aika usein niin käy  <3

Vierailija

Jo oli aikakin että kirjoitit.Kyllä meitä lukijoita riittää. Yleensä kirjoitat mielenkiintoisesti asioista. Otat kantaa myös päivänpoltamiin aiheisiin.

Täytin juuri vuosia, ja synttäreiden aikaan on hyvä aina pohtia vähän elämäänsä. Jos mietin elämääni 10 vuotta taaksepäin, voin vain olla tyytyväinen nykyseen itseeni ja elämääni. Minusta on tullut rohkeampi ja jotenkin tuntuu, että minusta on tullut enemmän minä. En välitä enää niin paljon siitä, mitä muut ajattelevat ja uskallan tehdä oman näköisiä ratkaisuja. Ei tämä tietenkään tarkoita, että elämä olisi aina auvoisaa, mutta varsinkin tällaista osaelämäkatsausta tehdessä sitä huomaa, että elämässä on paljon hyvää.

Olen miettinyt viime vuosina paljon vanhenemista - en niinkään ryppyjen muodossa (no okei, olen miettinyt niitäkin), mutta ennen kaikkea elämän rajallisuuden muodossa. Mitä kaikkea haluan vielä tehdä ja mihin käyttää energiani? Olen päätynyt siihen, että haluan tehdä hyvää ja käyttää energian hyvään. Tehdä itselleni hyvää, läheisilleni hyvää ja tuntemattomille hyvää.

Vaikka ihminen muuttuu koko elämänsä ajan, jotakin myös säilyy matkassa mukana. Koen, että itselläni nuo asiat ovat olleet innokkuus oppia ja kokeilla uutta sekä huumorintaju. Ei tämä elämä ole niin vakavaa! Tai oikeastaan on se, ja juuri sen takia tarvitaan pilkettä silmäkulmaan. Eihän tästä muuten hengissä selviä! Eikä muuten selviä sittenkään. Naururypyt on sitä paitsi paljon siistimmät kuin ne tavalliset.

Nunu

 

Ps. Nämä kuvat ovat keväiseltä Antibesin reissulta

Kommentit (0)

Seuraa 

Nunun maailmassa unelmoidaan, etsitään iloa ja luovuutta sekä kannustetaan toisia. Tervetuloa mukaan inspiroitumaan ja inspiroimaan!

Sähköpostia voit lähettää osoitteeseen nununmaailma(a)gmail.com

Blogiarkisto

2017
2016

Instagram