Kirjoitukset avainsanalla työ

Kuva: Fietzfotos/Pixabay

Haluan ajatella, että juuri mikään ei ole liian myöhäistä. Joskus on vaan niin hankala tietää, mitä oikeasti haluaa, mistä on kiinnostunut ja mitä taas on tehnyt siksi, että niin kuuluu tehdä. Joitakin asioita tulee tehdyksi, kun täyttää muiden odotuksia.

Olen itse ollut onnekas, koska minua on perheessä ehkä vähän vahingossakin kannustettu itselleni ominaiseen suuntaan. Minua on kannustettu opiskelemaan, ja olen toden totta tehnyt niin. Olen aina tykännyt opiskelusta ja oppimisesta. Tiedonjanoni ja uteliaisuuteni on tehnyt opiskelut minulle melko helpoksi ja hauskaksi. Pitkälle opiskelu ei tosin ole tuonut minulle turvattua tai loistokasta toimeentuloa, mitä vanhempani varmaankin toivoivat. Opiskelu on kuitenkin tuonut minulle tyydytystä tiedonjanoon ja ympärilleni ihmisiä, joiden kanssa voin jakaa tämän kaiken.

Lue aiemmasta postauksestani vinkkini siihen, miten voit tunnistaa asioita, jotka sinua aidosti kiinnostavat. Suosittelen tekemään niitä lisää!

Nunu

Kommentit (2)

Vierailija

Aika harvoin sitä koulutuksen jälkeen pääsee huippupalkoille.Se aika koittaa vielä.Kuitenkin opiskelusta nauttivan päämäärätietoisen kannattaa opiskella. Se kaikki tieto on todella arvokasta , arvokkaampaa kuin se kuukausipalkka.

Nunu
Liittynyt4.11.2015

Näin se voi olla, eikä raha ole aina tärkeintä. Kunhan tulee toimeen ja tykkää siitä, mitä tekee.

Olen jo hetken kummastellut itseäni (okei, teen sitä alvariinsa, mutta viime aikoina uudesta syystä). Minusta on tullut viimeisen  vuoden aikana (melkein) ekstrovertti ihminen. Johtuuko se iän tuomasta lisääntyneestä itsevarmuudesta sosiaalisissa tilanteissa vai onko kyse muutoksesta luonteessa?

Ajaudun yhä useammin ihmisten seuraan (jopa vieraiden, hui!) ja kaiken lisäksi tunnun nauttivan näistä tilanteista. Minua ei enää ahdista pieni small talk ventovieraan kanssa bussipysäkillä tai kuulumisten vaihto puolitutun kanssa kadulla (aiemmin olisin saattanut vaihtaa kadun toiselle puolen). Saatan jopa ilahtua kutsusta juhliin, joista en tunne juuri ketään ja saatan ajautua syvälliseenkin ajatusten vaihtoon tuikituntemattomien kanssa (lue yksi tarina täältä).

Syytän/kiitän tästä muutoksesta paitsi iän karttumista myös etätyötä. Saan tällä hetkellä ladattua introvertin akkuni täyteen, koska teen suurimman osan työajastani etätyötä. Todennäköisesti sen vuoksi työpäivän jälkeen hakeudun mielelläni muiden seuraan. Heureka! Etätöissä ei siis välttämättä erakoidu vaan saattaakin muuttua sosiaaliseksi.

Onko siellä muita etätyöläisiä tai muutoin yksin töitä tekeviä? Miten etätyö on vaikuttanut sosiaaliseen elämääsi?

 

Nunu

 

Ps. Olen aiemmin kirjoittanut introverttiydestä ainakin täällä sekä pohtinut etätöiden plussia ja miinuksia täällä.

Kommentit (0)

On aikamoista itsensä huijaamista, jos ajattelee, että unelmat toteutuvat itsestään. Ehkä joskus käy tuuri ja tuntuu, että jokin toive "tippuu taivaalta" suoraan syliin - mutta silloinkin siihen on osattava ja uskallettava tarttua. On myös osattava tunnistaa tilanteet, joissa unelmaan toteuttamiseen tarjoutuu mahdollisuus.

Olen kirjoittanut melko useasti siitä, miten kivaa unelmoiminen on ja miten on mahdollista tunnistaa uinuvat unelmansa. Ei kannata jäädä vain tuijottamaan sateenkaarta (vaikka sekin on ihanaa ja hyödyllistä), vaan kulkea määrätietoisesti etsimään aarretta ;) Usein unelman eteen on tehtävä töitä, todennäköisesti aika paljonkin. Kuka sen sanoikaan, että suurin osa on perspiraatiota (siis hikeä) ja paljon pienempi osa inspiraatiota?

Kun tiedät, mitkä ovat unelmiasi (olkoon ne suuria tai pieniä), mieti niitä askeleita, joita sinun on tehtävä unelman toteuttamiseksi. Jos haluat kirjoittaa kirjan, aloita kirjoittamaan jotakin tänään. Jos haaveilet alanvaihdosta, selvitä missä kyseistä alaa voi opiskella tai kysy asiasta joltakin alan ammattilaiselta. Jos haluat ensi vuonna matkalle, mieti kuinka paljon ja mistä asioista voisit säästää, jotta saat rahat kokoon

Olisi ihanaa, jos jakaisit kommenttiboksissa jonkun unelmasi (joko jo toteutuneen tai mielessä olevan) ja kertoisit, miten teit tai aiot tehdä sen konkreettisesti. Voimme oppia toisiltamme!

Nunu

Kommentit (8)

Nunu
Liittynyt4.11.2015

Oih, ihanaa! Helposti toteutettavissa, ainakin tuo parveke ja kesä. Onko uusi asunto jo kiikarissa?

Helenamaria
Liittynyt25.8.2017

Unelmani liittyvät kirjoittamiseen. Jos joskus tulevaisuudessa saisin työn bloggaajana tai pääsisin kirjoittamaan kirjan 🤗.

Helena Peltokangas

Nunu
Liittynyt4.11.2015

Ootki jo päässyt hyvään vauhtiin, joten et oo jäänny unelmoinnin tasolle ❤

Helenamaria
Liittynyt25.8.2017

Totta tuokin :). Olisi vain niin paljon helpompaa jos tietäisi toteutuuko unelma jonain päivänä :)?

Helena Peltokangas

Nunu
Liittynyt4.11.2015

Varmaan aika moni luovuttaakin jo alkuunsa, kun asiat ei tapahdu hetki. Ehkä jotakin välitavoitteita kannattaa tehdä ja mennä esimerkiksi kirjoituskurssille tms. Ainakin sulla on intoa ja halua edistyä, niillä pääsee jo pitkälle.

Aina puhutaan siitä, että meidän (naisten) pitäisi verkostoitua: vinkata toisillemme työpaikoista, jakaa osaamistamme ja kannustaa toisiamme. Minusta on aina tuntunut jotenkin päälle liimatulta ajatukselta kaiken maailman verkostoituminen (inhoan sitä sanaa!) ja kontaktien luominen ventovieraiden kanssa. En olisi kuuna päivänä uskonut, millainen kohtaaminen tapahtui ventovieraiden naisten kesken pari viikkoa sitten junassa, kun VR toi meidät saman pöydän ääreen.

Olipa taas kerran pitkä työviikko toisella paikkakunnalla takana ja olipa taas kerran talvi, joka yllätti VR:n. Junakuulutuksesta kuului ne liian usein kuullut sanat "teknisestä viasta" ja pakosta vaihtaa junaa. Pakkauduin todella kiukkusena ja väsyneenä jo  entuudestaan täpötäyteen junaan, johon siis tungettiin vielä toisen junan matkustajat. Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin yrittää mahtua ravintolavaunuun. Löysin seisomapaikan neljän muun naisen seurasta. Aluksi valitettiin valtion rautateista, sitten alettiin puhua muustakin. Ja mikä keskustelu siitä syntyikään!

Neljän naisen kopla höpötti koko matkan kiinnostavista ja monipuolisista uristaan. Paljastamatta liikaa osallistujien elämästä, neljän naisen joukosta löytyy muun muassa näitä: vastavalmistunut terveystieteen maisteri, juristi, lääkäri, yliopistonopettaja, tutkija, opiskelija, taidekasvattaja, muusikko, korvistentekijä, väitellyt, väitöskirjan tekijä, väitöskirjaa suunnitteleva ja yrittäjä. Nämä kaikki vain neljässä naisessa! Ja sanottakoon vielä, että meillä kaikilla oli vielä rutkasti matkaa eläkeikään.

Kun saimme kielenkannat auki, eivät ne sulkeutuneet koko 1,5 tuntisen matkan aikana. Jaoimme toisillemme vinkkejä mahdollisista työpaikoista ja aivan kaikesta muustakin, kannustimme toisiamme löytämään omia juttujaan ja tekemään niitä (palmusunnuntain kunniaksi pääsiäisvertaus: jos näistä naisista ottaa mallia, ei ole tarpeen laittaa munia vain yhteen koriin). Kyselimme toisiltamme innosta puhkuen, miten olimme päätyneet siihen, missä ja mitä nyt teimme. Pohdimme sitä, onko mahdollista saada kaikki - tai ainakin aika paljon. Loppumatkasta jo toivoin, että juna jäisi taas jumiin jonnekin, että matka ei ihan vielä loppuisi.

En ole ollut pitkään aikaan ollut niin inspiroitunut kuin tuolla junamatkalla. Yksi kohtaaminen voi muuttaa niin paljon: tuoda uskoa tulevaisuuteen ja askelmerkkejä omaan työelämään, ehkäpä jopa linkin unelmien työpaikkaan. Uskomatonta oikeastaan ajatella, miten monta tuollaista kohtaamista on mennyt ohi vain siksi, että harvoin tulee avattua suuta ventovieraille. Yhteydenpitomme jatkuu Instagramissa ja Facebookissa. Toivottavasti pystyisimme tapaamaankin myös kasvokkain pian, sillä en saanut näistä ihmisistä vielä tarpeeksi.

Tätä kai se verkostoituminen parhaimmillaan on: vaikuttamista ja vaikuttumista, mitä parhaassa seurassa.

Nunu

Kommentit (4)

Nunu
Liittynyt4.11.2015

Voi, miten ihana kommentti Lotta ❤ Se oli kyllä jotenkin niin inspiroiva ja epäsuomalainen junamatka. Todellista arjen luksusta!

Läheinen

Oli todella hyvä kirjoitus. Oikein tulin hyvälle mielelle. Ajattele jos juna olisi tullut normaalisti.
Tota ihanaa, ikimuistosta tapaamista, ei olisi
ollut.

Nunu
Liittynyt4.11.2015

Niinpä! Niin sanotusti onni onnettomuudessa. Joskus joku yllättävä "särö" voikin viedä tilanteen mutkan kautta parempaan suuntaan kuin alkuperäinen suunnitelma. Tulee myös mieleen, että kannattaisi useamminkin olla avoin uusille kohtaamisille. Ihmisillä on niin paljon kiinnostavia tarinoita kerrottavanaan, ja todennäköisesti itselläkin, vaikka sitä ei itse tajuisi.

Seuraa 

Nunun maailmassa unelmoidaan, etsitää iloa ja luovuutta sekä kannustetaan toisia. Tervetuloa mukaan inspiroitumaan ja inspiroimaan!

Sähköpostia voit lähettää osoitteeseen nununmaailma(a)gmail.com

Blogiarkisto

2017
2016