Kun Iivo Niskanen voitti MM-kultaa ja antoi haastattelua tv-kameroille, hän nosti esiin tärkeän asian. Hän kiitti saamastaan tuesta erityisesti niitä ihmisiä, jotka ovat seisseet hänen rinnallaan silloinkin, kun menestystä ei ole tullut. On nimittäin helppoa olla voittajan puolella. Selkääntaputtelijat saapuvat luoksesi silloin, kun olet ns. parhaimmillasi, mutta todelliset ystävät eivät häviä viereltäsi vaikeinakaan hetkinä.

Toisaalta, kun syystä tai toisesta menestyy, myös "menestyjä" saattaa unohtaa todelliset tukijansa eli ne, jotka toivovat hänelle hyvää. Katsoin viime viikolla Amy-dokumentin, joka kertoo laulaja Amy Winehousen elämästä. Amy kuoli vain 27-vuotiaana. Amyn tarinasta tekee surullisen se, että osa hänen lähipiiristään ei tuntunut olevan hänen puolellaan. Amy ei osannut rakkauden kaipuussaan tunnistaa selkääntaputtelijoita niistä todellisista ystävistä, joille hänen menestyksensä oli yhdentekevää. He vain halusivat tuntemansa Amyn takaisin.

Vaikka nyt hyppäsin hiihdosta ehkä turhan ketterästi Amy Winehousen elämään, kertovat nämä menestystarinat jotakin meistä ihmisistä. Voittajan puolella on kiva olla, tuntuu vähän kuin itse voittaisi. Kun taas menee huonosti, vika on ennen kaikkea "häviäjän" itsensä.

Nunu

ps. Suosittelen katsomaan Amy dokumentin, joka näkyy edelleen YleAreenassa täällä. Varaudu dokumenttiin nenäliinoin.

pps. Kuvassa on Uhana Designin paita