Hei, olen Nunu ja olen esiintymiskammoinen. Olen myös ihminen, joka esiintyy työkseen.

Välillä tunnen suunnatonta ylpeyttä itsestäni, että olen päässyt tähän tilanteeseen. Olen ylpeä itsestäni, että en ole antanut jännittämisen pilata uraani. En ole tyytynyt vähään, vaan haastanut itseni pikkuhiljaa astumaan epämukavuusalueelleni.

Onko se ollut helppoa? Ei. Onko se ollut vaivan arvoista? On. Hävettääkö esiintyminen vielä? Hävettää. Joka kerta.

Olen miettinyt melko paljon sitä, miksi minusta on tullut jännittäjä. Pitkälti kyse on varmasti hyväksytyksi tulemisen halusta ja tarpeesta - ja siitä väärästä olettamuksesta, että tulisi hyväksytyksi vain silloin, kun onnistuu täydellisesti.

Olen edelleen melko ankara itselleni kaikista mokista, joita esiintyessäni tai muissa sosiaalisissa tilanteissa teen, mutta toisaalta niin esiintymisiä kuin mokiakin tulee siihen tahtiin, että en enää ehdi välittää niistä kaikista. Iän ja kokemuksen karttuessa ymmärrän myös sen, että täydellisyys on epäinhimillistä enkä halua olla täydellinen. En myöskään halua esiintyessäni antaa muille sitä esimerkkiä, että on oltava täydellinen.

Jos voin tuoda ripauksen inhimillisyyttä maailmaan mokillani, teen sen mielelläni.

 

Nunu

 

ps. Olen kirjoittanut aiemmin esiintymisjännittäjälle ohjeet täällä.

Kommentit (2)

Heini
Liittynyt1.10.2017

Ihana teksti siitä, että epämukavuus alueelle kannattaa mennä ja eritoten auttaa häpeän voittamisessa! Ollaan inhimillisiä eli ihanan epätäydellisiä <3

Nunu
Liittynyt4.11.2015

Kiitos ihana Heini kommentista ❤ Olisi sääli jättää asioita tekemättä ja olla toteuttamatta itseään pelon vuoksi. Pienin askelin häpeää kohti ja armollisuutta itseä kohtaan. Onneksi ei olla täydellisiä.

Seuraa 

Nunun maailmassa unelmoidaan, etsitää iloa ja luovuutta sekä kannustetaan toisia. Tervetuloa mukaan inspiroitumaan ja inspiroimaan!

Sähköpostia voit lähettää osoitteeseen nununmaailma(a)gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016