Ja mitä aurinkoisimmassa säässä!

 

Aamusta lähtien se oli jo mielessä, viiden kilsan juoksu. Onneksi 5 km, ei 50 km. Eli ei siis niin nöpönuukaa tankkauksen kanssa vaan sai nauttia ihan normiviikonloppuaamiaisen.

 

Lihaksia lämmittelin ihanassa auringonpaisteessa parvekkeella bikinit päällä. Siitä ei onneksi kuvaa ole... Pientä välipalaa nautin ennen yhtä, ajattelin, että ei vaan ala heikottamaan kesken juoksulenkin. Hetken jo harkitsin vesipullon mukaan ottamista, mutta koska en omista sellaista vyötäröllä pidettävää systeemiä, jossa pullot ovat, jätin sitten juomapullon kotiin. Olin nimittäin luvannut Mimmien Vitosen porukalle livesomettaa juoksun aikana, ja siinä tarvitsee tiukasti kahta kättä koko ajan.

Yhden jälkeen vedin juoksuvermeet päälle ja venyttelin kinttuja ja kylkiä aurinkoisella pihalla. Sortsi- ja toppikeli! Puoli kahden jälkeen lähdin reippaasti kävelemään kohti pururataa. Pari postausta matkan varrella, hetki haarahyppyjä ennen H-hetkeä ja liikkeelle. Minun Mimmien Vitoseni alkoi napakasti reippaalla ylämäellä, luulot pois siis heti alkuunsa. Lääh ja puuh, mutta onneksi ylämäkeä seuraa aina jossain vaiheessa alamäki, ja sen jälkeen pitkälti suoraa. Asvalttiosuuskin oli välillä, sitä vähän jänskäsin polvieni takia, mutta no problem. Hyvät kengät, ei ongelmia polvien kanssa.

 

Liveraportointi Instagramiin ja Facebookiin oli yllättävän vaikeaa, kun piti samalla juosta. Kuvat piti ottaa hissukseen paikoillaan juosten, kirjoittaa piti aurinkolasit otsalla varjopaikoissa hitaaaaaaaasti juosten - näytöstä ei nimittäin näkynyt mitään auringossa. Kirjoitusvirheitä sai korjata koko ajan ja vauhti oli tuolloin etanavauhtia. Vartin juoksun jälkeen en ollut päässyt edes puoleen väliin, teistä nopeimmat olivat varmaan jo siinä ajassa taittaneet koko viisi kilsaa. Töppöstä töppösen eteen, postauksia, jopa videota, ja 41 minuutin kuluttua olin taittanut 5 kilsaa. Saan siis takuuvarmasti tittelin #maailmanhitainjuoksija, sitä ainakin käytin postauksissani. Mites teillä muilla juoksu kulki? Keli oli ainakin mitä mainioin!

Jos haluat vielä kurkata postauksiani, löydät minut Instasta nimellä @keurulainen. #Mimmienvitonen alta löytyy postauksia Instan lisäksi Facesta ja Twitteristä, myös tänään meitä kirittäneen JenniJ:n postaukset. Kiitos JenniJ ja muut tsemppauksesta!

Kivaa oli! Ja kiva oli myös tulla kotiin juoksun jälkeen. Iso pullollinen Novellea meni aikamoista tahtia, hirveä jano oli. 13 v valkku oli tehnyt sisarensa kanssa yllätyskakun palkinnoksi eli kannatti juosta, herkulliset kakkukahvit terassilla kruunasivat juoksupäivän.

Seuraavaksi tapaamme uuden haasteen parissa. Mikä se on, siitä kerron muutaman päivän päästä. Siihen saakka juoksemisiin!

Kommentit (1)

Vierailija

Ihan kiva juttu ja herkullisenoloinen kakku:) MInusta vaan kannattaa muistaa, että vitosen juoksijaksi pääsee kuukaudessa kuka tahansa perusterve tapaus. Ei tehdä hommasta liian pelottavaa, tuo suoritus on kyllä tehtävissä ihan kaikilla niillä jotka ovat aina ajatelleet etteivät ole juoksijoita. Että kaikki rohkeasti juoksemaan, vitosesta on hyvä startata ja kasvattaa matkaa:)

Ja juu, vitosen lenkillä ei tarvitse mukaan nesteitä tai muutakaan tankkausta:)

Seuraa 

Kategoriat