Kirjoitukset avainsanalla aktiivisuusranneke

Garmin Vivofitin avulla tietoa unesta

Näppärä vehje tämä testissäni oleva Garmin Vivofitin aktiivisuusranneke. Pari viikkoa sitten juoksemani lenkki kipeytti lonkkani siihen malliin, että tuli taas pakkolepoa hetkeksi lääkekuurin lisäksi. Pidin silti aktiivisuusranneketta öin ja päivin, mutta rannekkeen punaiset palkit (= en siis liikkunut tarpeeksi) alkoivat ärsyttää. Jos ja kun ei voi liikkua, niin on parempi käyttää ranneketta pelkkänä rannekellona. Kunhan taas pääsee kunnolla liikkeelle, saa rannekkeesta täyden hyödyn eli kummasti aktivoituu päivän mittaan liikkumaan pienissäkin pätkissä töissä ja tietokoneella istumisen lomassa. Mutta lonkkaongelma ei tietenkään unimittausta haittaa, ja siihen Vivofit onkin aika vinkeä vimpain.

Olen ollut vuosia, likkojen syntymästä saakka, huono nukkumaan. Uni on levotonta, välillä en nukahda millään ja välillä taas stressi saa heräilemään aamuyöstä. Vivofitin avulla sain oikean näkymän öihini ja siihen, millaista uneni oikeastaan on.

Vivofitin käyttö on helppoa kuin heinänteko: painamalla ainukaista nappulaa niin kauan kunnes näytössä on sana SLEEP asetetaan ranneke yöasentoon. Ja aamulla painetaan samaista nappulaa ja ranneke hyppää päiväasentoon mittaamaan aktiivisuutta. Olen seurannut yöunia kuukauden verran, eikä tilanne nyt ihan hirveän hyvältä näytä. Pidempiä yöunia tilaukseen, kiitos.

Alla muutamia  käppyröitä. Yritin etsiä jostain jotain analyysityökalunpoikasta, jolla olisin paremmin pystynyt analysoimaan käppyröitä, mutta toistaiseksi olen vetänyt vesiperän. Mutta jatkan googlailua, eiköhän jostain joku linkki löytyne. Sen verran noista ainakin näkyy, että tunteja kertyy käsittämättömän vähän,  ja yöllä näköjään on useita syvän unen vaiheita.

 

 

Taidan olla hieman koukussa aktiivisuusrannekkeeseen, vaikken vastaavista vimpaimista ole aiemmin ole ollut lainkaan innostunut. Varsinkin tämä unihomma kiinnostaa ja siitä aionkin lisäinfoa etsiä. Ja mistä sitä tietää, jos vaikka joskus hankin sykemittarin...

Kommentit (0)

Lisää stressiä vai oiva laite?

Kaikkea pitää kokeilla paitsi kansantanhuja vai mites se menikään. Itse en ole koskaan mihinkään laitteisiin hairahtanut, en ole askelmittaria kantanut mukanani ja jumppaankin osaan mennä ihan ilman sykemittaria. Mutta tästä ranteessa pidettävästä laitteesta olin kyllä kiinnostunut jo ennen kuin Garminin edustaja otti minuun yhteyttä ja ehdotti Garmin Vivofitin testaamista osana Mimmien Vitoseen valmistautumista.

Posti toi paketin, jonka sisällä oli ranneke ja vararanneke sekä pikkuinen USB tietokoneeseen yhdistämistä varten. Itse epäilin ohutranteisena, että näinköhän ranneke hölskyy ranteessa, mutta pituuden säädöissä oli runsaasti valinnanvaraa ja rannekkeen sai näpsäkästi kiinni sopivan pituiseksi. Väreissä oli jonkin verran vaihtoehtoja, itselleni tuli upean lila ranneke (lempivärini!). Rannekkeessa on paristot valmiina, vuoden verran pitäisi toimia, ja paristojen vaihto onnistuu itse. Se on myös vesitiivis eli sitä voi pitää kädessä myös vesijuostessa ja uidessa eli kulkee kätevästi mukana 24/7.

Käyttöönotto oli helppoa jopa tällaiselle ei-tekniselle ihmiselle. Loin vain Garmin Connectiin nettiin tilin ja tein mitä kone käski: lisäsin omat tietoni, kuten painoni ja pituuteni, aktiivisuustasoni ja sukupuoleni. Kännykkääni (Android-käyttöjärjestelmällä varustettu Samsung) latasin Play-kaupasta Garminin sovelluksen. Sitten vain synkkasin rannekkeen sekä tietskan että kännykän kanssa.

Itseni kannalta kiinnostavin on tällä hetkellä uni. Olen vuosikausia nukkunut erittäin huonosti ja välillä tuntuu, että samoilla silmillä menen vuorokaudesta toiseen. Asetin tililleni tiedon siitä, milloin yleensä menen nukkumaan ja monelta herään, ja ranneke seuraa, miten rauhatonta yömeininki on ja millaista uni mihinkaan aikaan yöstä on. Käyttö on tosi helppoa: rannekkeessa on vain yksi nappi, jota voi painella, joten kovin hankalaa ei käyttö todellakaan ole. Nappia painetaan niin kauan, että näytölle tulee sana SLEEP, ja aamulla herätessä sama homma. Seuraan nyt öitäni jonkun aikaa ja raportoin sitten, mitä aktiivisuusranneke oikein hommasta on analysoinut.

Unen lisäksi Vivofit näyttää päivän askelmäärät, askeltavoitteet ja matkan sekä kulutetun kalorimäärän. Ja toimiihan se myös kellonakin! Ranneke myös oikeasti aktivoi liikkumaan ja olemaan aktiivinen, sillä mitä enemmän lorvailee, sitä enemmän punaista palkkia on näkösällä. Ja kun ruudun täydeltä näyttää punaista, tulee heti sellainen olo, että pitää kipaista vaikka töissä kerroksen ympäri tai kotona juosta yläkerrasta alakertaan ja takaisin. Kummasti sitä aktivoituu...

Laitteen käyttö on tosi helppoa, mitään ei tarvitse tehdä. Aika helppoa siis. Ainoa homma on synkkaus joko älypuhelimen tai tietskan kanssa, niin pääsee kuikuilemaan rannekkeen keräämää dataa. Synkkaus laitetaan päälle samalla tavalla kuin unihommakin eli painetaan sitä rannekkeen ainokaista nappia, kunnes näkösälle tulee sana SYNC. Ja simsalabim, sovellus kerää itsekseen kaiken datan talteen.

Muitakin Garminin laitteita saa tähän systeemin synkattua eli jos hommaan oikein jää koukkuun, ei tarvitse tyytyä vain tähän yhteen laitteeseen. Mutta minulle riittää ainakin tällä hetkellä tämä yksi vimpain - runsaasti hyötyä tuntuu tästäkin jo saavan.

Ensin siis unta kuulaan ja analyysia, sen jälkeen liikuntaa, tavoitteita ja aktiivisuutta. Jatkoa siis seuraa eli katsotaan, lisääkö laite stressiä entisestään vai onko tästä ennemminkin iloa. Ainakin näin viikon jälkeen ranneke tuntuu kiinnostavalta ja hyödylliseltä.

Kommentit (2)

Tulkoon taivaalta vaikka vanhoja ämmiä, minähän juoksen!

Kävin pari päivää sitten reippaalla sauvakävelylenkillä testaamassa, miltä kintut tuntuvat parin viikon levon jälkeen. No hyviltähän ne tuntuivat! Uskottava se on, lepokäskyt kannattaa ottaa vakavasti ja malttaa olla hetken paikoillaan, se palkitaan nopeampana toipumisena ja entistä ehompana fiiliksenä.

Sauvakävelylenkistä innostuneena lähdin sunnuntaina juoksemaan pitkästä aikaa. Ajattelin vetää 10 minuutin reippaan kävelyn päälle 5 + 1 intervalleja eli viisi minuuttia juoksua ja minuutti aina välissä vauhdikasta kävelyä. Settejä ajattelin ottaa varovaisesti alkuun vain neljä eli lähinnä testata, miten juoksu kulkee ja miltä tuntuu, erityisesti polvissa.

Päivän mittaan arvoin, milloin lähtisi. Taivaalta tuli vuoroin vettä ja lunta, aurinko paistoi ihanasti ja välillä taas jyrisi ukkonen. Eipä tuo keli tuosta päivän mittaan mihinkään muuttunut, joten sipaisin normijuoksukamat hanskoineen kaikkineen päälle ja eikun menoksi.

Pikkaisen vilakkaa oli ensi alkuun ripeän kävelyn aikana, mutta kyllä ne lämmöt heti tutusti nousivat, kun alkoi laittaa töppöstä toiseen eteen juosten. Ja kas vain, jossain muistissa se juoksu vielä oli, vaikka oli parin viikon tauko takana. Ihmeen kevyesti kulki, alussa tosin kurkkuun otti kirpakka ilma ja toki hengästyin, mutta jaksoin hyvin juosta viisi minuuttiset. Oikein harmitti vetää vain neljä intervallia, mutta en uskaltanut heti repiä täydet seitsemän settiä. Loppuun vielä kymmenen minuutin erittäin ripeä kävely kotiin (alkoi ukkostamaan, ei kiva) ja lämpimään suihkuun. Ihana fiilis, back in business!

Kyllä se tästä taas lähtee. Ennen Mimmien Vitosta ehdin mukavasti käydä vielä intervalleja vetäisemässä ja 17.5. sitten juosta viisi kilsaa yhteen putkeen. Mä niin uskon, että pystyn siihen!

Tänään viritän käteeni Garminin aktiivisuusrannekkeen. Saas nähdä, tuleeko minusta Duracell-pupu sen seurauksena vai saanko hyvällä tavalla lisäbuustia arkeen. Jää nähtäväksi!

Kommentit (0)

Hyvin ehtii juosta monta lenkkiä ennen Mimmien Vitosta.

Hei kanssajuoksijani! Toivottavasti juoksuinnostus on jatkunut ja olet jaksanut juosta hissunkissun itseäsi rikkomatta ja kuntoasi kohottaen. Vielä reilu pari viikkoa ja sitten koittaa lauantai, jota ainakin minä olen odottanut.

Kaikkien Aikojen Helpoin Juoksukoulu on takana, vastoinkäymisiä on ollut, mutta myös runsaasti onnistumisia. Olen oppinut juoksemaan, olen opetellut uuden juoksutekniikan, muistanut levon ja oivaltanut juuri omiin jalkoihin sopivien juoksukenkien tärkeyden. Nyt vain odottelen, että lepo tekee tehtävänsä ja pääsen taas tien päälle jolkottamaan. Ja mikäs sen mukavampi tapa jatkaa juoksu-uraansa kuin juosta somejuoksu ja raportoida juoksun sujumisesta facebookiin, twitteriin ja instaan häshtägillä #mimmienvitonen. Muutama kaverini lähtee juoksemaan kanssani livenä, mutta suurin osa ystävistäni asuu kauempana, joten olemme päättäneet laittaa liverapparia tweetaten ja kuvia instaan heittäen. Kun ei juokse veren maku suussa ja lähtee tapahtumaan ennemminkin ilon ja positiivisuuden kautta, niin ehtii näitä sometoimintoja hyvin matkan varrella suorittaa :)

Eli parin viikon päästä tavataan somekanavissa in real business. Muista #mimmienvitonen lauantaina 17.5. klo 14.00!

Sillä välin treenaan keskivartalon voimaa ja kokeilen, josko jään koukkuun aktiivisuusrannekkeeseen. Kiinnostavan tuntuinen vempele, vaikka en mikään tavoitteellinen urheilija olekaan. Mutta siitä lisää myöhemmissä postauksissani!

Kommentit (0)

Seuraa 

Kategoriat