Kirjoitukset avainsanalla juoksu

Napit korviin ja juoksu kulkee kuin itsekseen

Mimmien Vitosen facebook-faneilta kysyttiin lempijuoksumusaa. Lupasin koostaa toiveista yllättäviä puolen tunnin Spotify-juoksumusalistoja, joiden siivittäminä viiden kilsan matka menee kuin leikiten ja huomaamatta. Aika jännää musaa oli toiveissa, aivan laidasta laitaan. Viisi erilaista ja sekalaista juoksumusalistaa toiveista tuli eli ainakin viisi kertaa voi juosta yllätyksellisen lenkin - koskaan ei tiedä, mitä sieltä korvanapista seuraavaksi iloksi ja tsempiksi kajahtaa. Eli nyt vain juoksemaan ja lauleskelemaan samalla hyvän musan parissa!

Alla linkit eri listoihin.  

Kommentit (0)

Auringon, kevään, lämmön ja hyvien tarjousten huumaamana lähdin shoppailemaan 13 v valkun kanssa kevyempiä juoksutamineita. Jalona ajatuksena oli myös napata asiantunteva myyjä näppeihin ja saada opastusta siihen, millaiset juoksukengät juuri minulle sopivat.

No, enpä ollut ainoa, joka on keväästä hurahtanut. Kauppa oli pullollaan asiakkaita ja ennen kaikkea ihan hurjia tarjouksia. Ei tietoakaan siitä, että olisin jonkun myyjän saanut auttamaan ja opastamaan, jonossa oli tosi monta juoksukengän ostajaa. Siispä siirryimme suosiolla muita juoksuvermeitä katsastamaan.

Kivoja, kevyitä ja toimivia asuja olikin vaikka kuinka paljon. Sovituskopissa piti kyllä hetki hihitellä, sillä vyötäröstä alaspäin näytin tiukalta makkaralta. Ja koska en ole aivan mallimittainen, housujen lahkeet olivat hauskasti ja ennen kaikkea epäkäytännöllisesti monella myttyrällä. Kääntäminenkään ei ihan onnistunut (se perinteisin keino meille töppöjalkaisille), sillä polvi tuntui asettuvan väärään kohtaan lahkeessa, ja lahkeissa ollut vetoketju hankaloitti entisestään tilannetta. Lisäksi koska sekä vatsanseutuun että takapuoleen on hieman pehmikettä vuosien mittaan jämähtänyt, pitää koon kuitenkin olla jotain muuta kuin XS, jossa lahkeen pituus olisi ok.

Muutaman naurukohtauksen jälkeen päädyin ostamaan juoksutakin kaveriksi enemmän vartalon virheitä anteeksi antavat erittäin ohuet juoksuhousut, jotka eivät ihan kinttuja nuole. Iloisin yllätys oli kassalla, kun jo lähes puolihintaisista vermeistä sai vielä ylimääräisen neljänneksen hinnasta pois. Aivan mahtavaa! Tuskin maltan odottaa, että pääsen korkkaamaan vaatteet lauantaina upeassa, aurinkoisessa kelissä.

Ehkä ne kengätkin saan jossain välissä hankittua. Tai sitten juoksen toisen tyttäreni kengillä.

Kommentit (0)

En olisi uskonut, mutta vedin tunnollisesti juoksukoulun ekan viikon ekan treenin kunnialla läpi. Ensimmäisellä viikolla pitää tehdä kolme lenkkiä siten, että ensin pitää kävellä reippaasti 10 minuuttia, sitten juosta seitsemän settiä (7 x 2 minuuttia juoksua, minuutti kävelyä) ja sitten lopuksi reippaasti taas 10 minuuttia kävelyä. Kuulostaa sikahelpolta, mutta ei se sitä ole, ei tällaiselle nollajuoksijalle, joka ei koskaan juokse minnekään, edes bussiin.

Reittivalintani ei ollut ihan paras mahdollinen, sillä ensimmäinen 2 minuutin juoksusetti sattui tietenkin heti lenkin ensimmäiseen ylämäkeen. Kyllä oli raskasta, hengästyin toden teolla ja puuskutin kuin mikäkin. Onneksi oli ehtinyt tulla jo aika pimeää eikä täällä maalla onneksi paljon ihmisiä muutenkaan näy. 2 minuuttia voi tuntua todella pitkältä ajalta, mutta onneksi alamäen alkaessa pääsin hieman hengähtämään reippaan kävelyn kera. No eikös taas alkanut ylämäki ja seuraava 2 minuutin juoksusetti! Ajattelin, että tästä testistä taitaa tulla aikamoinen kidutus ja tästä ei tule mitään. Juoksin silti vain tunnollisesti ja toinen hengähdys tuli kyllä tarpeeseen.

Jotain peruskuntoa minulla kyllä taitaa olla, vaikka tuo juoksu tuntui niin nihkeältä. Ehdin nimittäin hyvin palautua aina sen minuutin kävelyn aikana ja uuden setin alkaessa ei tuntunut yhtään pahalta. Kolmas, neljäs ja viides juoksusetti sujuikin ihan mainiosti ja ehdin jo hetken miettiä, että kyllä tämä tästä. No kuudes setti palautti sitten taas minut maan pinnalle ja kaksi minuuttia tiukkaa ylämäkeä sai taas puuskuttamaan kummasti.

Juoksutekniikkani taitaa olla jostain aika syvältä, sillä vasen nilkkani kipeytyi jo kolmannessa setissä. Seitsemännessä setissä piti oikein keskittyä askeltamiseen, sillä vasempaan nilkkaan sattui jo melkoisesti. Osansa voi toki olla alustalla (hieman jäinen asvaltti) ja goretex-kenkäni, jotka eivät siis mitkään oikeaoppiset juoksukengät ole.

Runsas kymmenen minuuttia vielä reipasta kävelyä ja olin takaisin kotona. Vitsi mikä fiilis, ihan voittajaolo, vaikka olin juossut kaikkinensa vain 14 minuuttia :) Mutta se on melkein vartin enemmän kuin vuosikymmeneen.

Huomioita:

- kertaakaan ei pistänyt kylkeen tai vastaavaa
- kerran piti niistää ja kerran sylkäistä kurkkuun juuttunut lima pois
- kävellessä juoksusettien välillä palauduin nopeasti ja uuteen juoksusettiin lähtö sujui hyvin
- vaatetta oli sopivasti päällä
- juoksukengät pitäisi varmaankin hankkia
- olisi hyvä, jos joku katsoisi juoksutekniikkaani ja korjaisi mahdolliset virheet
- pitää miettiä reittiä uudelleen, ettei heti tarvitse kahteen ylämäkeen itseään tappaa
- note to self: ei kannata lähteä lenkille, jos on pian lähdössä jonnekin ihmisten ilmoille - naamani hehkui vielä tunti lenkin jälkeen punaisena, liekö osuutensa myös pikkupakkasella?
- ehkä tästä vielä jotain tulee..

Seuraavaksi pitäisi päästä juoksukengät jalassa ulos lauantaina. Siinä välissä sipaisen lempijumppani body balancen sekä cxworksin ja venyttelyn. Auttanevat pitämään jalat vetreinä, sillä epäilen pohkeiden, reisien ja pakaroiden olevan aika tukkeessa tämänpäiväisen yhtäkkisen juoksun jälkeen.  

Sää keskiviikkona 19.3.2014: pikkupakkanen, - 6 C, ei tuullut, jalkakäytävät paikoitellen hieman jäässä ja hiekoitetut

Kommentit (0)

Harrastan viikossa useamman kerran liikuntaa, mutta täysin ilman minkäänlaisia tavoitteita eli en omista sykemittaria, en ole koskaan tehnyt kuntotestiä enkä ole missään lajissa hyvä. Liikun, että voin syödä suunnilleen mitä haluan (rakastan hyvää ruokaa) ja varsinkin body balance pari kertaa viikossa on lempparini. Se on auttanut jaksamaan kiireessä, parantanut stressinsietokykyä ja tasapainoa ja on mukavaa vastapainoa hektiselle arjelle. Lisäksi käyn lauantaiaamuisin joogassa ja säännöllisen epäsäännöllisesti kuntosalilla, sauvakävelemässä ja erilaisissa jumpissa. Hyvänä lumitalvena laskettelemme. Mutta että juoksisin? En.

Mutta kaikkeen sitä ihminen suostuukin. Kuten haasteeseen treenata nollajuoksijasta viiden kilsan juoksijaksi. Miten tällaiseen olen edes haksahtanut? En ole koskaan pitänyt juoksemisesta, en osaa juosta enkä ymmärrä, miksi pitäisi juosta päämäärättömästi tuolla ulkona. Jos olisi edes koira mukana, tai jos vaikka juoksee tunnin jonkun pallon perässä, niin ihan eri homma, mutta lenkkeily - en ole koskaan tajunnut. No, nyt olen lupautunut tulevan Mimmien Vitosen juoksukoulu-uhriksi ja päätän testata Me Naisten Kaikkien Aikojen Helpointa Juoksukoulua.

Kommentit (0)

Seuraa 

Kategoriat