Tiedättekö niitä hetkiä suhteessa, kun yrittää mukamas huomioida toisen ja epäonnistuukin tosi nolosti? Itselläni kävi tässä hiljattain juuri näin.

Miehelläni oli synttärit. Näin kaupassa sinisen kantokassin ja olin ihan innoissani: hei, juuri tuollaisestahan olimme puhuneet! Tuon minä ostan, ihan hänen näköisensä!

Siinä tohinassa vain satuin unohtamaan, että mieheni oli jo hommannut sellaisen itselleen.

Synttäreitä edeltävänä iltana päätin paketoida lahjan. Aloin kaivella sitä vaatekomerostamme, johon olin sen piilottanut. Hätkähdin, kun näinkin laukun hyllyllä päälimmäisenä: miten se tuohon oli joutunut? Paketoin sen pikaisesti ja toivoin, ettei synttärisankari ollut huomannut mitään.

Mieheni otti lahjan vastaan korrektisti, ehkä vähän ihmeissään. Hän ei sanonut sen kummempia, kiitti vain. Itse myhäilin tyytyväisyydestä: kerrankin olin onnistunut hankkimaan tarpeellisen ja käytännöllisen lahjan.

Vaan enpäs ollut tajunnut, että olinkin paketoinut ja antanut miehelleni lahjaksi hänen vanhan laukkunsa.

Asia valkeni minulle vasta, kun etsin jotain vaatekomerosta ja huomasin komeron takakulmaan piilottamani pussin. Hetkinen. Kurkkasin sinne... ja siellähän se minun hankkimani laukku olikin. Hups.

Ei auttanut muu kuin mennä tunnustamaan miehelleni kömmähdys. Arvatkaa vaan nolottiko? Mies sai sentään tästä makeat naurut.

Saan muuten edelleen kuulla tästä "lahjastani" joka kerta, kun pakkaan.

Kommentit (2)

Vierailija

Onpas noloa. No nainen pystyy vain yhdellä tavalla korvaamaan tuollaiset mokat ettei siitä jäisi miehelle ikuisia haavoja ja tarumoja...

Seuraa 

Olen Rosanna Marila, 34-vuotias pinkki muija ja kahden pienen lapsen äiti. Työskentelen Me Naisten toimittajana, mutta mielipiteet ovat omiani.

Blogini idea on muistuttaa, että sähän oot hyvä just noin.

Ota yhteyttä: naiseudesta(at)gmail.com

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat