Puuh! Olen kävellyt viimeisen parin päivän aikana liki 30 kilometriä Pokémon Go -kännykkäpelin parissa, kuten aika moni muukin. Pelissä on järjestetty tapahtuma, jonka vuoksi se on kannattanut (sain sekä Articunon että Lugian, jes!).

Yhtä juttua olen kuitenkin ihmetellyt. Missä peliä pelaavat pikkutytöt? Olen törmännyt poksumetsällä kyllä kaiken muun ikäisiin naisiin, mutta tyttöjä olen nähnyt ihmisjoukoissa vain muutamia. Poikia on sen sijaan näkynyt pelin parissa satoja.

Minusta on hauskaa jutella kaupungilla tuntemattomien kanssa, vertailla napattuja Pokémoneja ja kysellä vinkkejä. Olipa kyseessä nimimerkki Ville7v. tai PinkkiPrinsessa, joka osoittautuikin livenä vanhemmaksi mieheksi. Juttelisin pelatessani tosi mielelläni myös tyttöjen kanssa, jos olisi kenen kanssa jutella.

Itse asiassa samaa kehitystä on havaittavissa myös tietokone- ja konsolipeleissä. Itse pelaan Playstation 4:sella ja juttelen aika useinkin sen erilaisista peleistä sekä tuttujen poikien että miesten kanssa. Tyttöjen kanssa en niinkään.

Helpoin selitys lienee, ettei tyttöjä yksinkertaisesti kiinnosta pelaaminen. Mutta miksei kiinnosta? Ja pitäisikö kuitenkin kiinnostaa?

En suostu uskomaan, että kyse olisi siitä, etteikö tytöille olisi suunnattu pelimaailmassa tarpeeksi kiinnostavia sisältöjä. Kyllä niitä löytyy. Itse pelasin jo pienenä Keeniä, Prince of Persiaa ja muita silloisia PC-pelejä. Ja jos minä, aikuinen nainen, voin yhä kiinnostua samoista peleistä kuin nykyajan pikkupojat, ei kiinnostus voi johtua sukupuolesta.

Voiko kyse olla siitä, että tekniikka pelottaa nuoria tyttöjä? Ajattelevatko itseltään liikaa vaativat kympin tytöt, etteivät he kuitenkaan ole pelaamisessa tarpeeksi hyviä, joten he jättävät kokonaan yrittämättä? Haluaisivatko tytöt oikeasti pelata, mutteivät vain uskalla?

Vaikka moni pitää pelaamista hömppänä ajanvietteenä, se on kuitenkin lopulta miljardibisnes, jota tyttöjenkin olisi hyvä ymmärtää. Muuten käy niin, että pojat ja miehet pyörittävät lopulta tätä(kin) showta. Moni on tehnyt pelaamisesta jopa uran, ja Youtubessa pelikanavat ovat hyvin suosittuja. Käsittääkseni niidenkin pitäjistä valtaosa on kuitenkin poikia ja miehiä.

Yksi juttu ainakin on varma: pelaavia esikuvia tytöille tarvitaan lisää. Ei nimittäin ihan heti tule mieleen edes fiktiivistä naishahmoa, joka kehuskelisi elokuvissa tai tv-sarjoissa pelitaidoillaan. Sen sijaan stereotypia, jossa teini-ikäinen poika pelaa pleikkaa tuntuu ihan itsestäänselvyydeltä. Pelimaailmassa tekijänaisia toki on (esimerkiksi Karoliina Korppoo), mutta noin yleisesti naispelaajat eivät erityisemmin tunnu pitävän ääntä itsestään.

Jos kyse on siitä, että tyttöjä pelottaa pelata, sille pitää tehdä jotain. Ja jos tätä lukee innokas pelityttö tai hänen vanhempansa, hihkaiskaa! Minusta olisi ihanaa olla väärässä.

Kommentit (6)

Vierailija

Itse olen "pelaava nainen". Itse kyllä ajattelen vain että pelaaja. Tarkoitat varmasti kirjoituksellasi hyvää, mitta itse en ymmärrä miksi tässäkin asiassa pitää olla joku "naiskiintiö". On totta, että suurin osa pelaajista on poikia/miehiä, mutta itse en ole juuri kiinnittänyt asiaan huomiota. Pidän vähän outona tätä nykymaailman meininkiä, kun halutaan pakolla häivyttää sukupuolirooleja ja rajoja. Omasta mielestäni se nyt vaan on fakta, että miehet ja naiset kiinnostuvat yleensä eri asioista. Ja kuitenkin molempien (jos nyt saa enää nykyään puhua kahdesta sukupuolesta) kiinnostuksen kohteista löytyy sitten paljon variaatiota. Ja koska harrastuksiin ajaudutaan yleensä kaverien kautta, on todennäköisempää, että "poikaporukassa" pelataan ja "tyttöporukassa" päädytään vaikkapa siihen hevosharrastukseen. Tai asian voi ajatella näin: pelaaminen viehättää tiettyä ihmistyyppi, ja sitä tyyppiä sattuu vaan enemmän olemaan pojissa. Eikä nykyään enää silti ihmetellä pelaavaa tyttöä :).

Rosanna Naiseudesta
Liittynyt8.3.2017

Kommentissasi on ristiriita: haluat, ettei pelaajia erotella sukupuolen mukaan, mutta ihmettelet miksi miehet eivät saa olla kiinnostuneita miesten jutuista ja naiset naisten jutuista.

Ideaalihan se olisi, että jokainen on "vain" pelaaja eikä erikseen naispelaaja. Useimmiten näin onkin, ja hyvä niin. Itsellä pisti silti tuolla Pokémonien perässä kulkiessa tämä tyttöjen puuttuminen silmään: ihmisiä kun oli liikkeellä niin sankoin joukoin, mutta tyttöjä näkyi tosi vähän. Ja toki tytöt saavat tehdä mitä haluavat ja olla kiinnostuneita omista jutuistaan. Jos pelaaminen ei nappaa, se on täysin ok. Haluaisin vain tietää, miksi se tuntuu kiinnostavan kaikkia muita paitsi heitä.

Super mario

Pelasimme parhaan ystävän kanssa lapsena Nintendoa monta tuntia päivässä ja tietokonepelejä, olin niihin ihan hulluna! Sitten tuli murrosikä ja kiinnostuksen kohteet vaihtuivat. Mieheni takia meillä on ollut aina joku pelikone kotona ja kun olin hoitovapaalla esikoisen kanssa, innostuin taas pelaamisesta, mutta minua on viehättänyt aina vain sellaiset sekkailupelit, muista en jaksa kiinnostua. Sittemmin vapaa-aika on ollut kortilla ja muut tekemiset ja harrastukset ovat vieneet voiton. Jos on vapaa-aikaa, niin otan mielummin hyvän kirjan käteen tai lähden lenkille, enää ei pelaaminen kiinnosta. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, jos pelikärpänen taas jossain vaiheessa puraisee...😊

Rosanna Naiseudesta
Liittynyt8.3.2017

Kommenttisi voisi olla kuin minun näppikseltäni: Super Mario is best! Meillä ei ollut omaa Nintendoa mutta kaverin luona tuli tosiaan pelattua kyseinen peli aika moneen kertaan läpi. Ja minäkin tykkään seikkailupeleistä, ampumispelit ovat ihan tylsiä. Jos pelaan Unchartedia, pelaan itse seikkailuosuudet ja seuraan tarinaa, mutta lykkään ohjaimen miehelleni kun pitäisi ampua. Hyvin toimii :) Valitettavan vähän tässä kahden lapsen arjessa ehtii pelata, mutta aina silloin tällöin kyllä.

Furiae

Minulle satuttiin pienenä ostamaan oma pelikonsoli. En osannut sitä itse toivoa, mutta iloa siitä riitti! Ostetaanko poikalapsille helpommin pelejä kuin tytöille?

Rosanna Naiseudesta
Liittynyt8.3.2017

Erittäin hyvä pointti! Villi veikkaus, että pelin ostaminen lahjaksi pojalle tulee monella helpommin mieleen. Täytyypä pitää mielessä tulevia lahjaostoksia varten :)

Seuraa 

Olen Rosanna Marila, 34-vuotias pinkki muija ja kahden pienen lapsen äiti. Työskentelen Me Naisten toimittajana, mutta mielipiteet ovat omiani.

Blogini idea on muistuttaa, että sähän oot hyvä just noin.

Ota yhteyttä: naiseudesta(at)gmail.com

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat