Tänään katselin ulos työtilan ikkunasta. Tajusin yhtäkkiä, että olin elämäni onnellisin juuri silloin. 

Omituista. 

Miten noin vaan yhtäkkiä voi olla elämänsä onnellisin? 

Palauduin onneksi nopeasti analysoimaan tilannetta, mietin mistä moinen onnellisuuden tunne voi tulla, vielä keskellä onnettominta kuukauden kiertoa. Puntarissa kävi mielenterveys (olenko maanis-depressiivinen ja nyt alkoi maaninen vaihe?), vitamiinit (olikohan se viimeisin D-vitamiini jo vähän liikaa), sääolosuhteet (aurinko, se varmaan aiheuttaa tämän), mielenterveys (sanoinko sen jo toisen kerran?) ja lopulta pieni paniikki siitä, että onnellisuus menee ohi! 

Mutta se ei mennyt! Seisoin bussipysäkillä hiljaa hymyillen, ja sain epäluuloisia katseita.

Olenkohan tullut uskoon? hmmm...

Vielä kotonakin pyykit lenteli iloisesti koneeseen. Pyöräytin vihermehun onnellisuutta pitkittääkseni ja leikin koiran kanssa.

Ehkä se on kevät kuitenkin!

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Nelikymppisen elämä on ihmeellistä. Taiteiden, tapojen, tyylien ja naisten tabujen kimpussa. Kaikki kuvat omia ottamiani.

Hae blogista