Kuva: Pixabay.com

Luin joskus monta vuotta sitten blogipäivityksen, jonka ideana oli pohtia, mitä ohjeita antaisit 18-vuotiaalle itsellesi, jos voisit. Aihe oli mielestäni tosi kiinnostava, ja nyt kun minulla on oma blogi, päätin kokeilla, mitä saisin itse ”paperille”. Hypätään siis aikakoneella vuoteen 2005, 18-vuotiaan Moraalimummon luo.

 

 #1 Ui rohkeasti vastavirtaan

 Kuuntele sydämesi ääntä ja luota omaan juttuusi. Älä mene massan mukana, jos se ei tunnu hyvältä. Ole ylpeästi erilainen.

 

#2 Dream big

Aina kannattaa unelmoida isosti, sillä välillä hulluimmatkin unelmat voivat toteutua. Kaikki on oikeasti mahdollista, jos vaan jaksaa uskoa ja paiskia töitä unelmien eteen.

Elämän ”onnistuneisuuden” mitta ei kuitenkaan ole se, kuinka moni unelmista toteutuu – pääasia, on että uskaltaa unelmoida ja nauttii matkasta.

 

#3 Vietä aikaa vanhempiesi kanssa

Isäni kuoli, kun olin 26. Näin jälkikäteen tuntuu pahalta, että en ollut kovin kiinnostunut hänen rakkaasta harrastuksestaan, onkimisesta, ja lähtenyt kalaan aina, kun hän sitä ehdotti. Olin vain toisinaan niin mukavuudenhaluinen ja laiska, että jäin mieluummin sisätiloihin. Palatessani ajassa taaksepäin kehottaisin itseäni viettämään enemmän aikaa vanhempieni kanssa ja olemaan kiinnostunut heille tärkeistä asioista. Onneksi minulla on vielä mahdollisuus toteuttaa tätä äitini kanssa.

 

#4 Ota ilo irti opiskelijaelämästä

Opiskeluaika on hauska ja ainutlaatuinen vaihe elämässä. Rahaa oli tietysti käytettävissä vain vähän, mutta se ei haitannut – taloudellinen niukkuus motivoi opiskelemaan ja kehitti budjetointitaitoja, nöyryyttä sekä luovuutta.

Yliopistossa oli ihan parasta se, että ensimmäistä kertaa elämässä ei tarvinnut opiskella mitään, mitä ei halunnut. Sai keskittyä niihin aineisiin, joissa oli oikeasti hyvä ja jotka kiinnostivat eniten. Oli kivaa, kun oman ainejärjestön ihmiset olivat niin samanhenkisiä ja useimmat ympärillä jakoivat saman intohimon opiskelemaamme pääainetta kohtaan; toisaalta yhtä hienoa oli myös saada tutustua sivuaineopintojen kautta monipuolisesti muidenkin alojen opiskelijoihin ja vaihto-oppilaisiin.

Tuona aikana sai myös bilettää ja nukkua pitkään hyvällä omallatunnolla. Sellaista vapautta ei koe enää, kun pääsee työelämään, ottaa asuntolainan ja perustaa perheen… Eli kannattaa nauttia!

 

#5 Älä pelkää yksin jäämistä

Pelkäsin aikuisuuden kynnyksellä kovasti sitä, etten koskaan kelpaisi kumppaniksi kenellekään sellaiselle miehelle, jonka itse haluaisin rinnalleni. Yhden yön hinkuttajia riittää varmasti jokaiselle, mutta se ei ollut sitä, mitä halusin. Kun olin 18, kaikki lukiokaverini seurustelivat vakavasti ja vaikuttivat onnellisilta, mutta minulla ei ollut ketään ja koin itseni välillä vähän ulkopuoliseksi ja onnettomaksi.

Minulla oli itse asiassa jonkinlainen "pakkomielle" siitä, että olisin halunnut voida esitellä poikaystävän suvulleni ylioppilasjuhlissani, sillä siskonikin olivat tehneet niin. Ketään sopivaa ei kuitenkaan tuolloin vielä osunut kohdalle, joten se haave jäi toteutumatta. Nyt kyllä naurattaa, mutta ajattelin oikeasti olevani tuhoon (eli yksinäisyyteen) "tuomittu", kun minulla ei ollut lukion päättyessäkään "ketään". Siksi 18-vuotiaalle itselleni pitäisi ehdottomasti sanoa, että älä pelkää – ehdit vielä. Aina kannattaa joka tapauksessa mieluummin olla yksin kuin huonossa suhteessa.

 

#6 Pidä rima korkealla

Jatkona edelliseen kohtaan: Seurustelin ensimmäisen kerran vakavasti 21-vuotiaana. Koin silloin olevani aika vanha ollakseni suhteessa vasta ensimmäistä kertaa, mutta näin jälkikäteen ajatellen 21 ei enää tunnu ollenkaan niin vanhalta.

Ensirakkauteni ei lopulta kestänyt vuotta kauempaa, mutta opin tuolloin tärkeitä asioita itsestäni ja tulevia suhteita ajatellen. Päätin pitää riman entistä korkeammalla seuraavaa kumppaniani kohtaan, ja se kannatti. Näihin "kriteereihin" liittyen voisinkin kirjoittaa seuraavan blogitekstini, joten en vielä avaa unelmakumppanini ominaisuuksia sen tarkemmin.

 

* * *

Sellainen lista siitä tuli. Mitä sinä haluaisit sanoa itsellesi aikuisuuden kynnyksellä?

Kommentit (2)

Helenamaria
Liittynyt25.8.2017

Haluaisin sanoa, että älä tee hätiköityjä päätöksiä, joista voi olla harmia myöhemmin. Monet sydämen säryt olisivat säästyneet 😊. Kiva kirjoitus 😊

Helena Kekkonen

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Tervetuloa Moraalimummo-blogin pariin! Maailma on täynnä kauniiden ihmisten, treenattujen vartaloiden ja kiillotettujen kotien kuvia, ja voin luvata, että tässä blogissa niitä ei tulla näkemään! ;) Blogissani pohdin ja analysoin nykymaailman menoa, kulutustottumuksia, pinnallisuutta ja ilmiöitä Moraalimummon tyyliin. Olen kolmekymppinen vanha sielu, ja kirjoittaminen on intohimoni. Toivottavasti viihdyt tekstieni parissa. moraalimummo@gmail.com