Kuva: Pixabay.com

Katsoin taannoin Ruotsin miljonääriäidit -ohjelman jakson, jossa Hollywoodissa asuva eläinlääkäri Sofie Prydz kertoi uskovansa, että hänen kohtaamansa vastoinkäymiset (auton kolhiminen ja tavaroiden hukkaaminen) johtuisivat jotenkin hänen auransa epäpuhtaudesta. Että kun hänellä on muuten menestyvän ihmisen keltainen aura, niin nyt jokin mystinen asia estää hänen auraansa loistamasta ja sen vuoksi hän muun muassa töpeksii liikenteessä. Tätä auraa Sofie lähti puhdistamaan jollekin alan asiantuntijalle/henkimaailman parantajalle, joka ehdotti "lääkkeeksi" useamman sadan dollarin hintaista kristallia, joka auttaisi juuri näihin ongelmiin.

Ensin myyjä sanoi kristallille niin kalliin hinnan, ettei edes miljonääriäiti ollut valmis ostamaan sitä. Special price only for you -tyyppisen tarjouksen jälkeen he kuitenkin pääsivät hinnasta sopuun.

Kristalli ei kuitenkaan tuonut kaivattua parannusta, joten yhdessä toisessa jaksossa Prydz kävi shoppailemassa toisessa henkimaailma-alan liikkeessä. Sieltä hän osti suitsukkeita, joita polttamalla hänen kotinsa piti puhdistua, jotta Sofien oma aura voisi taas loistaa. Kaivatun harmonian sijaan asunnon palovaroittimet pärähtivät soimaan ja Prydzille ja hänen kavereilleen tuli kiire peruuttaa automaattihälytys, jottei palokunta lähtisi turhaan paikalle.

* * *

Ensin ohjelma puhtaasti huvitti minua, mutta sitten se sai pohtimaan taikauskoa ja suhtautumistani siihen. En lue horoskooppeja kuin joskus vitsillä, en omista unisiepparia, tarot-kortteja saatika kristalleja. Itse asiassa pidän niitä kaupungistuneiden ihmisten hoopotuksina, joilla jotkut toisten hyväuskoisuutta väärinkäyttävät henkilöt käärivät hyvät rahat (anteeksi). Mutta sitten taas... jos joku sanoo jostain, että "eiköhän se hengissä selviä" tai "ollaanpa onnistuttu välttymään flunssalta pitkään", haluan äkkiä koputtaa puuta, ettei liika itsevarmuus puheissa kostautuisi käytännön elämässä ei toivottuna vastoinkäymisenä. Eli olen kyllä siinä mielessä taikauskoinen itsekin :P

Ennustamisesta tai ennustuksista en taas tykkää ylipäätään. Pelkään, että jos minulle ennustettaisiin jotain, alkaisin elää elämääni ennustuksen mukaan, enkä siten kuin se muuten luonnostaan menisi. En missään nimessä haluaisi esimerkiksi tietää etukäteen, milloin tulen kuolemaan tai mitä muuta ikävää minulle tapahtuu.

 

Pelkään, että jos minulle ennustettaisiin jotain, alkaisin elää elämääni ennustuksen mukaan.

 

Siksi olikin tosi ärsyttävää, kun olin kerran Halloween-naamiaisbileissä, joissa eräs kuusikymppinen nainen (kyllä, jonkun äiti oli juhlissa mukana) kertoi tosissaan näkevänsä ihmisten tulevaisuuteen ja alkoi lupaa kysymättä tehdä pikaennustuksiaan huoneessa istuville ihmisille. Minun ja silloisen poikaystäväni kohdalla nainen pysähtyi, katsoi meitä ja tokaisi: "Ei tule kestämään."

Öö. Jaahas. Mitäs siihen sitten sanoisi? Nice to know..? Kiva, kun kerroit..? Juhlatunnelma olikin loppuillan vähän erikoinen. Ei tiennyt, pitäisikö itkeä vai nauraa.

Vaikka halusin suhtautua ennustukseen olankohautuksella, se kiusasi jonkin aikaa väkisinkin mieltäni. Voisiko tuo nainen oikeasti tietää jotain tulevaisuudestamme? Pitäisikö tässä nyt sitten heti erota, jos ei suhteemme kuitenkaan kestä? Vaikuttaisiko naisen tokaisu jollakin tapaa alitajuisesti poikaystäväni mietteisiin yhteisestä tulevaisuudestamme?

Noh, tässä sitä nyt kuitenkin yhä ollaan – yhdessä. Ennustuksen aikoihin olimme itse asiassa jo ostaneet kihlasormukset ja varanneet häihimme juhlapaikan ja kuvaajan. Meillä on perhe ja kivaa yhdessä. Elämä olisi mennyt aika eri rataa, jos olisimme neljä vuotta sitten heittäneet hanskat tiskiin ennustajan sanoihin luottaen.

* * *

Mitä ajatuksia taikausko teissä herättää? Onko jonkun elämä mennyt niin kuin ennustaja lupasi?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Tervetuloa Moraalimummo-blogin pariin! Maailma on täynnä kauniiden ihmisten, treenattujen vartaloiden ja kiillotettujen kotien kuvia, ja voin luvata, että tässä blogissa niitä ei tulla näkemään! ;) Blogissani pohdin ja analysoin nykymaailman menoa, kulutustottumuksia, pinnallisuutta ja ilmiöitä Moraalimummon tyyliin. Olen kolmekymppinen vanha sielu, ja kirjoittaminen on intohimoni. Toivottavasti viihdyt tekstieni parissa. moraalimummo@gmail.com

Hae blogista