Kirjoitukset avainsanalla Barbie

1990-luvun Barbie-nukkeja.

Kävin jokin aika sitten kiertämässä Kansallismuseon pinkkiäkin pinkimmän Barbie - The Icon -näyttelyn. Katsellessani noita eri vuosikymmenten hittileluja aloin miettiä, miksi joillekin naisille ja miehille tulee pakkomielle muokata itseänsä juuri Barbien tai Kenin näköiseksi.

* * *

Toki itsekin ihailin Barbien kauneutta lapsena, mutta onneksi en imenyt itseeni sellaista mielikuvaa, että minun pitäisi aikuisena näyttää siltä. Jotkut näihin nukkeihin kuitenkin lehtijuttujen perusteella hurahtavat ja vieläpä niin lujaa, että ovat valmiita poistattamaan vaikkapa kylkiluitaan, vaihdattamaan silmiensä värin tai laitattamaan silikoni-implantteja ympäri kehoa oman terveytensä uhalla. Sick! Edes nenän mädäntyminen tai kauneusleikkauksen jälkeisten komplikaatioiden vuoksi teho-osastolle joutuminen eivät pysäytä pakkomielteisimpiä. Ja kaiken kukkuraksi operaatiot tietenkin maksavat maltaita.

Miten järjetöntä. Että joku käyttää omaisuutensa näyttääkseen nukelta ja riskeeraa leikkauksissa henkensä. Nuket ovat nukkeja – jonkun lelusuunnittelijan luomia fantasiahahmoja. Ihmisvartalolla on omat lainalaisuutensa hengissä pysymisen vuoksi, eikä se voi ikinä näyttää täysin samalta kuin muovinen lelu. Siksi henkilö, joka haluaa näyttää Barbielta tai Keniltä, tuskin tulee olemaan koskaan tyytyväinen peilikuvaansa, vaan aina täytyy leikata lisää ja lisää.

 

Ihmisvartalolla on omat lainalaisuutensa hengissä pysymisen vuoksi, eikä se voi ikinä näyttää täysin samalta kuin muovinen lelu.

 

Yleisesti ottaen on mielestäni edesvastuutonta toimintaa kirurgeilta suostua kaikkiin hullutuksiin, joita ihmiset keksivät haluta. Kyllähän ihminen keksii tarvitsevansa vaikka mitä tavoitellessaan vääristynyttä kauneuskäsitystään vastaavaa ulkonäköä tai onnellisuudentunnetta. (Esimerkiksi itse kuvittelin teininä, että navan viereen tatuoitu kiinalainen merkki olisi tosi cool ja että sitä kautta saisin arvostusta ja olisin suositumpi ja onnellinen. Huh, onneksi en pystynyt toteuttamaan silloista päähänpistoani eikä napani vieressä ole nyt kulahtanutta so last season suttua. xD Jos olisinkin päässyt "piireihin" tai saanut jonkun uuden kaverin tatuoinnin kautta, olisi se ollut aika pinnallista ystävyyttä.)

Pelottavinta kauneusleikkauksissa on mielestäni niiden peruuttamattomuus. Jos parikymppinen nainen tai mies yrittää paikata särkynyttä itsetuntoaan kauneusklinikan pedillä, ollaan pahasti hakoteillä. 15–25-vuoden iässä useimmat nuoret ovat vielä hyvin alttiita erilaisille haitallisille trendeille. Olisikin hyvä, jos plastiikkakirurgille ei pääsisi puhtaasti esteettisistä syistä vaikka alle 23-vuotiaana, ettei nuoruuden roihuavat päähänpistot kaduttaisi, kun ikää, kokemusta ja näkemystä on enemmän.

Sitäkin olen miettinyt, että kuinka moni näihin leikkauksiin lähtisi, jos meillä ei olisi esimerkiksi Instagramia, jossa erikoisella ulkonäöllä voi saada tuhansia seuraajia ja samanmielisten ihailevia kommentteja. Jos omia kuviaan ei saisi suuren yleisön nähtäville, tekisikö kukaan kauneusleikkauksia ihan vain omia silmiään varten?

* * *

P.S. Jo parin vuoden ajan on ollut saatavilla myös kurvikkaita, lyhyitä ja pitkiä Barbie-sarjan nukkeja eri ihonväreillä. Toivottavasti ne saisivat näkyvyyttä kauppojen leluhyllyillä ja vaikuttaisivat tulevien sukupolvien kauneuskäsitykseen positiivisesti. <3

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Tervetuloa Moraalimummo-blogin pariin! Maailma on täynnä kauniiden ihmisten, treenattujen vartaloiden ja kiillotettujen kotien kuvia, ja voin luvata, että tässä blogissa niitä ei tulla näkemään! ;) Blogissani pohdin ja analysoin nykymaailman menoa, kulutustottumuksia, pinnallisuutta ja ilmiöitä Moraalimummon tyyliin. Olen kolmekymppinen vanha sielu, ja kirjoittaminen on intohimoni. Toivottavasti viihdyt tekstieni parissa. moraalimummo@gmail.com