Kirjoitukset avainsanalla kauneusleikkaus

1990-luvun Barbie-nukkeja.

Kävin jokin aika sitten kiertämässä Kansallismuseon pinkkiäkin pinkimmän Barbie - The Icon -näyttelyn. Katsellessani noita eri vuosikymmenten hittileluja aloin miettiä, miksi joillekin naisille ja miehille tulee pakkomielle muokata itseänsä juuri Barbien tai Kenin näköiseksi.

* * *

Toki itsekin ihailin Barbien kauneutta lapsena, mutta onneksi en imenyt itseeni sellaista mielikuvaa, että minun pitäisi aikuisena näyttää siltä. Jotkut näihin nukkeihin kuitenkin lehtijuttujen perusteella hurahtavat ja vieläpä niin lujaa, että ovat valmiita poistattamaan vaikkapa kylkiluitaan, vaihdattamaan silmiensä värin tai laitattamaan silikoni-implantteja ympäri kehoa oman terveytensä uhalla. Sick! Edes nenän mädäntyminen tai kauneusleikkauksen jälkeisten komplikaatioiden vuoksi teho-osastolle joutuminen eivät pysäytä pakkomielteisimpiä. Ja kaiken kukkuraksi operaatiot tietenkin maksavat maltaita.

Miten järjetöntä. Että joku käyttää omaisuutensa näyttääkseen nukelta ja riskeeraa leikkauksissa henkensä. Nuket ovat nukkeja – jonkun lelusuunnittelijan luomia fantasiahahmoja. Ihmisvartalolla on omat lainalaisuutensa hengissä pysymisen vuoksi, eikä se voi ikinä näyttää täysin samalta kuin muovinen lelu. Siksi henkilö, joka haluaa näyttää Barbielta tai Keniltä, tuskin tulee olemaan koskaan tyytyväinen peilikuvaansa, vaan aina täytyy leikata lisää ja lisää.

 

Ihmisvartalolla on omat lainalaisuutensa hengissä pysymisen vuoksi, eikä se voi ikinä näyttää täysin samalta kuin muovinen lelu.

 

Yleisesti ottaen on mielestäni edesvastuutonta toimintaa kirurgeilta suostua kaikkiin hullutuksiin, joita ihmiset keksivät haluta. Kyllähän ihminen keksii tarvitsevansa vaikka mitä tavoitellessaan vääristynyttä kauneuskäsitystään vastaavaa ulkonäköä tai onnellisuudentunnetta. (Esimerkiksi itse kuvittelin teininä, että navan viereen tatuoitu kiinalainen merkki olisi tosi cool ja että sitä kautta saisin arvostusta ja olisin suositumpi ja onnellinen. Huh, onneksi en pystynyt toteuttamaan silloista päähänpistoani eikä napani vieressä ole nyt kulahtanutta so last season suttua. xD Jos olisinkin päässyt "piireihin" tai saanut jonkun uuden kaverin tatuoinnin kautta, olisi se ollut aika pinnallista ystävyyttä.)

Pelottavinta kauneusleikkauksissa on mielestäni niiden peruuttamattomuus. Jos parikymppinen nainen tai mies yrittää paikata särkynyttä itsetuntoaan kauneusklinikan pedillä, ollaan pahasti hakoteillä. 15–25-vuoden iässä useimmat nuoret ovat vielä hyvin alttiita erilaisille haitallisille trendeille. Olisikin hyvä, jos plastiikkakirurgille ei pääsisi puhtaasti esteettisistä syistä vaikka alle 23-vuotiaana, ettei nuoruuden roihuavat päähänpistot kaduttaisi, kun ikää, kokemusta ja näkemystä on enemmän.

Sitäkin olen miettinyt, että kuinka moni näihin leikkauksiin lähtisi, jos meillä ei olisi esimerkiksi Instagramia, jossa erikoisella ulkonäöllä voi saada tuhansia seuraajia ja samanmielisten ihailevia kommentteja. Jos omia kuviaan ei saisi suuren yleisön nähtäville, tekisikö kukaan kauneusleikkauksia ihan vain omia silmiään varten?

* * *

P.S. Jo parin vuoden ajan on ollut saatavilla myös kurvikkaita, lyhyitä ja pitkiä Barbie-sarjan nukkeja eri ihonväreillä. Toivottavasti ne saisivat näkyvyyttä kauppojen leluhyllyillä ja vaikuttaisivat tulevien sukupolvien kauneuskäsitykseen positiivisesti. <3

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

(C) Moraalimummo

Viime aikoina olen miettinyt sitä, kuinka moni kauneusleikkaus jäisi tekemättä, jos Facebookin ja Instagramin kaltaisia sosiaalisen median sivustoja ei olisi keksitty. Tuntuu, että aika moni ihminen käytännössä leikkelee ja muokkaa ulkonäköään vain saadakseen muiden hyväksyntää tykkäysten ja kehuvien kommenttien muodossa. Se on tosi surullista. Tykkäyksestä voi tulla hetkellisesti hyvä fiilis, mutta pysyvää onnea se ei suo; lopputulos on ennemminkin someriippuvuus. Kun itsetunto rakentuu muiden reaktioiden varaan, sosiaalinen suosio on testattava päivä toisensa jälkeen uudelleen − olenhan edelleen kaunis?

* * *

2000-luvun tytöt ja pojat elävät niin kuvakeskeisessä yhteiskunnassa, että se ei voi olla vaikuttamatta näiden kasvavien nuorten henkiseen hyvinvointiin, minäkuvaan ja sitä kautta itseluottamukseen. Pelkään ulkonäkökeskeisyyden johtavan tulevaisuudessa yhä enenevissä määrin vakaviin mielenterveysongelmiin ja sitä kautta myös itsemurhiin. Jos elämä pyörii omien kuvien ja subjektiivisesti koettujen ulkonäköön liittyvien puutteiden ja vikojen ympärillä, vähemmästäkin masentuu.

Yleisesti ottaen tärkeintä olisi tajuta, että ei ole yhtä tapaa olla kaunis. Toiseksi: ulkonäkö on vain yksi ihmisen kymmenistä ominaisuuksista eikä määritä ihmistä sen enempää kuin se, osaako vaikka laulaa nuotilleen tai laskea kertolaskuja päässä. Itsensä pitäisi pystyä näkemään omannäköisenä ja ainutlaatuisena kokonaisuutena, arvokkaana sellaisenaan.

* * *

Kun ihminen kuolee, jää hänestä konkreettisesti jäljelle vain maatuva kuori. Se, millainen hän on ollut ihmisenä, jää elämään ihmisten muistoissa paljon pintaa pidempään. Tämä tosiasia poksauttaa minut maan pinnalle toisinaan, kun meinaan itse uppoutua somekuplaan ja murehtia selfien paljastamia ulkonäkövajavaisuuksiani (kuten kuvasta näkyy, Moraalimummon duck face -selfie vaatii vielä vähän reeniä ollakseen hot..;).

Joka päivä elämämme ajan meillä on uusi mahdollisuus vaikuttaa siihen, minkä parissa vietämme aikamme ja millainen muisto meistä jää. Tätä arvokasta aikaa en soisi kenenkään tuhlaavan ulkonäköasioita murehtiessa.

Ei muuta kuin somevapaata ja ulkonäköpaineetonta viikonloppua! :)

Kommentit (2)

atomi

Olet niin oikeassa, mutta miten vaikeaa onkaan nykymaailmassa olla välittämättä pinnallisesta ulkonäkökulttuurista. Ei tarvitse olla mikään aivoton bimbo ahdistuessaan ulkonäköpaineista. Markkinointikoneisto on taitavaa, et voi välttyä näkemästä täydellisiä ihmisiä tvssä, netissä, lehdissä ja ulkomainoksissa. Pitää todella keskittyä ja opetella vastustamaan tätä ulkonäkökeskeisyyttä, etenkin jos et saa työssäsi tai ihmissuhteissasi syvempää sisältöä elämääsi. Ehkäpä joskus henkiset arvot nousevat niin tärkeiksi, että ihminen sallii itselleen hyvällä mielellä epätäydellisyyttä ulkonäön suhteen.

Moraalimummo
Liittynyt23.10.2016

Kiitos viestistäsi! Se oli blogihistoriani ensimmäinen kommentti - jee! :) Näinhän se on - ulkonäköpaineet ovat läsnä kaikkien elämässä ja suuri osa julkkisaiheisista lehtijutuista rakentuu nykyään pelkästään ulkonäön ympärille (Insta-kuvat, lihomiset/laihtumiset, vilautukset). Kaiken kaikkiaan ulkonäkö saa jotenkin ihan liian paljon huomioarvoa joka paikassa siihen nähden, että se on todellakin vain yksi ihmisen ominaisuuksista eikä ole olemassa universaalia kauneutta, vaan kauneus on aina katsojan silmässä. Ja sitten jos koko elämänsä vain viettää peilin edessä, niin se vie aina aikaa pois sosiaalisilta suhteilta ja itsensä kehittämiseltä muilla osa-alueilla, mikä tekee elämästä sisällöllisesti köyhempää. Toivotaan tosiaan, että ihmiset osaisivat yhä enenevissä määrin kyseenalaistaa ulkokuoren merkitystä ja panostaisivat sisimpään. :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Tervetuloa Moraalimummo-blogin pariin! Maailma on täynnä kauniiden ihmisten, treenattujen vartaloiden ja kiillotettujen kotien kuvia, ja voin luvata, että tässä blogissa niitä ei tulla näkemään! ;) Blogissani pohdin ja analysoin nykymaailman menoa, kulutustottumuksia, pinnallisuutta ja ilmiöitä Moraalimummon tyyliin. Olen kolmekymppinen vanha sielu, ja kirjoittaminen on intohimoni. Toivottavasti viihdyt tekstieni parissa. moraalimummo@gmail.com