Kirjoitukset avainsanalla parisuhteet

Kuva: Pixabay.com

Kerro mitä kaikkee miehen tulee olla
Mitä miehen tulee olla kerro beibi mulle
Kun en usko naistenlehtiin
Haluun olla oikee sulle
Komeaa ja kaunista
Samaan aikaan kilttiä ja tuhmaa
Hoikkaa ja hauista
Ilmeessä älyä ja uhmaa
Kokemusta täytyy olla
Mutta sopivasti poikamainen
Eksotiikka plussaa on
Kunhan on suomalainen

Suurlähettiläiden hitti vuodelta 2003 listaa miehen oletuksia siitä, mitä ominaisuuksia naiset kumppaniltaan haluavat. Mutta mitä naiset todellisuudessa toivovat?

* * *

Omat toiveeni ovat eläneet vuosien varrella. Teininä poikakaverista haaveillessani ajattelin asiaa pitkälti ulkonäön ja ikäeron kautta, mutta silloin en vielä tiennyt mitään itse seurustelusta. Vasta ensimmäisessä pitkässä suhteessani opin, millaisilla ominaisuuksilla on oikeasti merkitystä. Käytyäni läpi noin vuoden mittaisen on-off-suhteen opin, mitä en halua jatkossa parisuhteeltani ja aloin miettiä, miten voisin jatkossa välttää pahimmat karikot.

Koska olin pitkiäkin aikoja sinkkuna, minua kuvailtiin lähipiirissäni krantuksi, mikä tuntui välillä vähän pahalta. Enhän halunnut olla jonkun kanssa vain miellyttääkseni muita tai siksi, että minulla olisi joku, vaan siksi, että tykkäisin jostakusta oikeasti ja se joku tykkäisi minusta. Tunteita ei voi pakottaa – sitäkin tuli yritettyä joskus jonkun kohdalla, kun järki sanoi, että ihana tyyppi, pitäisi tykätä, mutta sydän ei sykähtänyt.

Olen iloinen, että luotin vaistooni ja jatkoin etsimistä, sillä lopulta löysin tosi hyvän miehen. Todennäköisesti tarkalla raakaamisella vältin monta nalkutuksen aihetta =D

 

Tunteita ei voi pakottaa.

 

Tässä ominaisuuksia, joita itse arvostan miehessä ja joita lähdin hakemaan tulevalta kumppaniltani myös kahdeksan vuotta sitten:

1. Ei alkoholiongelmaa. Päihteiden kanssa kilpaillessa jää aina kakkoseksi.

2. Rehellinen. Rehellisyys on koko parisuhteen perusta, joten on olennaista, että kumppani on suoraselkäinen ja luotettava.

3. Tupakoimaton. Tupakka tappaa, u know. En halua, että kumppanini lyhentää elinajanodotettaan oma-aloitteisesti.

4. Samansuuntainen arvomaailma. Arvojen ja unelmien olisi hyvä olla suunnilleen samat, jottei yhteiselo menisi jatkuvaksi vääntämiseksi.

5. Luonto lähellä sydäntä. En pystyisi elämään miehen kanssa, joka vähät välittäisi ympäristön hyvinvoinnista ja heittäisi vaikkapa roskat auton ikkunasta.

6. Siisti. Tällä kriteerillä välttää monet turhat kinastelut. (Tosin minulle kävi niin, että löysin kumppanikseni itseäni tarkemman siivoajan, joten olen saanut itse skarpata xD)

7. Vanhempi kuin minä. Toivoin, että mies olisi jonkin verran vanhempi kuin minä, koska parikymppiset miehet ovat usein henkiseltä iältään vähän lapsekkaampia kuin samanikäiset naiset. Vanhemmalla iällä ikäeron suunta ja pituus menettävät kyllä merkitystään, mutta kaksikymppisenä ero oli konkreettisempi.

8. Pidempi kuin minä. Tämä menee jo vähän turhamaisuuden puolelle, mutta lähtökohtaisesti toivoin, että mies olisi minua pidempi, vaikka minulla olisi pienet korot jalassa.

9. Siniset silmät...

10. ja vaaleat hiukset. Jostain syystä tämä yhdistelmä on aina miellyttänyt minua (– joskin nämä viimeiset kohdat olivat silkkaa plussaa, eivät kynnyskysymyksiä).

* * *

Jos etsii jotain kestävää, kumppani kannattaa valikoida harkiten, sillä toista ei voi jälkikäteen muuttaa. Mitä paremmat lähtökohdat, sitä parempi todennäköisyys onnistua. Mitä ajatuksia teksti herätti?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Pixabay.com

Luin joskus monta vuotta sitten blogipäivityksen, jonka ideana oli pohtia, mitä ohjeita antaisit 18-vuotiaalle itsellesi, jos voisit. Aihe oli mielestäni tosi kiinnostava, ja nyt kun minulla on oma blogi, päätin kokeilla, mitä saisin itse ”paperille”. Hypätään siis aikakoneella vuoteen 2005, 18-vuotiaan Moraalimummon luo.

 

 #1 Ui rohkeasti vastavirtaan

 Kuuntele sydämesi ääntä ja luota omaan juttuusi. Älä mene massan mukana, jos se ei tunnu hyvältä. Ole ylpeästi erilainen.

 

#2 Dream big

Aina kannattaa unelmoida isosti, sillä välillä hulluimmatkin unelmat voivat toteutua. Kaikki on oikeasti mahdollista, jos vaan jaksaa uskoa ja paiskia töitä unelmien eteen.

Elämän ”onnistuneisuuden” mitta ei kuitenkaan ole se, kuinka moni unelmista toteutuu – pääasia, on että uskaltaa unelmoida ja nauttii matkasta.

 

#3 Vietä aikaa vanhempiesi kanssa

Isäni kuoli, kun olin 26. Näin jälkikäteen tuntuu pahalta, että en ollut kovin kiinnostunut hänen rakkaasta harrastuksestaan, onkimisesta, ja lähtenyt kalaan aina, kun hän sitä ehdotti. Olin vain toisinaan niin mukavuudenhaluinen ja laiska, että jäin mieluummin sisätiloihin. Palatessani ajassa taaksepäin kehottaisin itseäni viettämään enemmän aikaa vanhempieni kanssa ja olemaan kiinnostunut heille tärkeistä asioista. Onneksi minulla on vielä mahdollisuus toteuttaa tätä äitini kanssa.

 

#4 Ota ilo irti opiskelijaelämästä

Opiskeluaika on hauska ja ainutlaatuinen vaihe elämässä. Rahaa oli tietysti käytettävissä vain vähän, mutta se ei haitannut – taloudellinen niukkuus motivoi opiskelemaan ja kehitti budjetointitaitoja, nöyryyttä sekä luovuutta.

Yliopistossa oli ihan parasta se, että ensimmäistä kertaa elämässä ei tarvinnut opiskella mitään, mitä ei halunnut. Sai keskittyä niihin aineisiin, joissa oli oikeasti hyvä ja jotka kiinnostivat eniten. Oli kivaa, kun oman ainejärjestön ihmiset olivat niin samanhenkisiä ja useimmat ympärillä jakoivat saman intohimon opiskelemaamme pääainetta kohtaan; toisaalta yhtä hienoa oli myös saada tutustua sivuaineopintojen kautta monipuolisesti muidenkin alojen opiskelijoihin ja vaihto-oppilaisiin.

Tuona aikana sai myös bilettää ja nukkua pitkään hyvällä omallatunnolla. Sellaista vapautta ei koe enää, kun pääsee työelämään, ottaa asuntolainan ja perustaa perheen… Eli kannattaa nauttia!

 

#5 Älä pelkää yksin jäämistä

Pelkäsin aikuisuuden kynnyksellä kovasti sitä, etten koskaan kelpaisi kumppaniksi kenellekään sellaiselle miehelle, jonka itse haluaisin rinnalleni. Yhden yön hinkuttajia riittää varmasti jokaiselle, mutta se ei ollut sitä, mitä halusin. Kun olin 18, kaikki lukiokaverini seurustelivat vakavasti ja vaikuttivat onnellisilta, mutta minulla ei ollut ketään ja koin itseni välillä vähän ulkopuoliseksi ja onnettomaksi.

Minulla oli itse asiassa jonkinlainen "pakkomielle" siitä, että olisin halunnut voida esitellä poikaystävän suvulleni ylioppilasjuhlissani, sillä siskonikin olivat tehneet niin. Ketään sopivaa ei kuitenkaan tuolloin vielä osunut kohdalle, joten se haave jäi toteutumatta. Nyt kyllä naurattaa, mutta ajattelin oikeasti olevani tuhoon (eli yksinäisyyteen) "tuomittu", kun minulla ei ollut lukion päättyessäkään "ketään". Siksi 18-vuotiaalle itselleni pitäisi ehdottomasti sanoa, että älä pelkää – ehdit vielä. Aina kannattaa joka tapauksessa mieluummin olla yksin kuin huonossa suhteessa.

 

#6 Pidä rima korkealla

Jatkona edelliseen kohtaan: Seurustelin ensimmäisen kerran vakavasti 21-vuotiaana. Koin silloin olevani aika vanha ollakseni suhteessa vasta ensimmäistä kertaa, mutta näin jälkikäteen ajatellen 21 ei enää tunnu ollenkaan niin vanhalta.

Ensirakkauteni ei lopulta kestänyt vuotta kauempaa, mutta opin tuolloin tärkeitä asioita itsestäni ja tulevia suhteita ajatellen. Päätin pitää riman entistä korkeammalla seuraavaa kumppaniani kohtaan, ja se kannatti. Näihin "kriteereihin" liittyen voisinkin kirjoittaa seuraavan blogitekstini, joten en vielä avaa unelmakumppanini ominaisuuksia sen tarkemmin.

 

* * *

Sellainen lista siitä tuli. Mitä sinä haluaisit sanoa itsellesi aikuisuuden kynnyksellä?

Kommentit (2)

Helenamaria
Liittynyt25.8.2017

Haluaisin sanoa, että älä tee hätiköityjä päätöksiä, joista voi olla harmia myöhemmin. Monet sydämen säryt olisivat säästyneet 😊. Kiva kirjoitus 😊

Helena Peltokangas

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Tervetuloa Moraalimummo-blogin pariin! Maailma on täynnä kauniiden ihmisten, treenattujen vartaloiden ja kiillotettujen kotien kuvia, ja voin luvata, että tässä blogissa niitä ei tulla näkemään! ;) Blogissani pohdin ja analysoin nykymaailman menoa, kulutustottumuksia, pinnallisuutta ja ilmiöitä Moraalimummon tyyliin. Olen kolmekymppinen vanha sielu, ja kirjoittaminen on intohimoni. Toivottavasti viihdyt tekstieni parissa. moraalimummo@gmail.com