Kirjoitukset avainsanalla ura

Kuva: Pixabay.com

Kerroin viime blogipäivityksessäni työttömyyteen liittyvistä ajatuksistani ja kokemuksistani viiden vuoden takaa. Samalla kun tuli muisteltua, miten sain silloin päivät kulumaan ja miten lopulta löysin työpaikan laman keskellä, ajattelin jakaa vinkkini muillekin. Så här:

  1. Yritä nähdä asioiden valoisat puolet ja asennoidu työttömyyteen väliaikaisena vaiheena elämässäsi. Nauti työttömyydestä ja tee kaikkea sellaista, jota et työelämän oravanpyörässä ehdi. Työttömyys saattaa olla ohi ennen kuin arvaatkaan!
  2. Älä päästä itseäsi sammaloitumaan, vaan kehitä osaamistasi itse opiskelemalla tai käymällä sinua kiinnostavia kursseja. Jos mahdollista, tee työnhaun ohessa oman alasi keikkatöitä ylläpitääksesi osaamistasi.
  3. Päivitä LinkedIn-tilisi ja osallistu alaasi liittyviin keskusteluihin. Seuraa mol.fi-, monster.fi- ja oikotie.fi-sivustoja ja aseta hakuvahteja. Jos käytät Twitteriä, etsi työpaikkoja aihesanoilla #duuni, #rekry ja #työpaikat. Liity Facebookissa oman alasi ryhmiin, joissa ilmoitetaan avoimista työpaikoista. Kerro työtilanteestasi avoimesti myös henkilökohtaisilla sometileilläsi, jotta tuttusi tietävät vinkata sinulle mahdollisista piilotyöpaikoista.
  4. Luo päiviisi aktiivinen rytmi, jotta et passivoidu ja jää sängynpohjalle selaamaan puhelinta. Käy kirjastossa, elokuvissa, kävelyllä tai kahvilla kavereiden kanssa. Sosiaaliset kontaktit piristävät aina ja antavat muuta ajateltavaa oman työttömyyskuplan ulkopuolelta.
  5. Kirjoita työhakemukset ajatuksella ja keskity kunkin työnantajan kannalta olennaisiin asioihin. Tarkista, ettei teksteihin jää kirjoitusvirheitä. Huom! Jos olet alle 30-vuotias, muista mainita työhakemuksessasi SANSSI-kortista, joka oikeuttaa sinut palkkaavan yrityksen saamaan 700 euron palkkatuen 10 kuukauden ajaksi.
  6. Hae vain paikkoja, joista olet aidosti innoissasi, jotta into paistaa myös hakemuksistasi ja sinusta haastattelutilanteissa.
  7. Pidä kirjaa hakemistasi työpaikoista (kirjaa Excel-tiedostoon esim. työnantaja, titteli, viimeinen hakupäivämäärä ja milloin työ alkaisi). Kannattaa myös kopioida ylös työpaikkailmoitusten hakutekstit, jotta voit vielä työhaastattelukutsun tullessa tsekata, mitä työnantaja ilmoituksessaan painotti uudelta työntekijältä haluavansa. Usein nämä tekstit poistuvat työpaikkasivustoilta hakuajan umpeuduttua. P.S. Jos julkisen alan virka menee sivu suun ja työnantaja ilmoittaa haun päätteeksi, kuka tuli valituksi, kannattaa googlettaa tai katsoa LinkedInistä, miten valitun henkilön koulutus ja työhistoria eroavat omistasi.
  8. Luovan alan työpaikkoja hakiessa kannattaa tehdä työnäytteistä oma portfolio, jonka ottaa mukaan työhaastatteluihin. Näin voit osoittaa osaamisesi kirjoa työhakemusta laajemmin.
  9. Harjoittele työhaastattelutilanteita ennalta jonkun kaverisi kanssa, jotta olet sanavalmis h-hetkellä. Mieti, mikä olisi vaikein tai pahin kysymys, mitä sinulta voitaisiin kysyä hakemaasi työhön liittyen ja valmistaudu vastaamaan siihenkin. Mieti myös, mitä annettavaa juuri sinulla olisi kyseiselle työyhteisölle ja mitkä ovat vahvuutesi ja heikkoutesi työntekijänä. Niitä kysytään lähes jokaisessa työhaastattelussa.
  10. Älä lannistu tai luovuta, vaikka kuulisit useamman kerran "valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun". Vielä tulee sinun aikasi loistaa.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Pixabay.com

Syksyllä 2013 tunsin olevani kuin kaarnalaiva, joka odottaa purojen risteyksessä, mikä virta lopulta imaisee mukaansa. Olin juuri jäänyt työttömäksi ja hain hämmentyneenä uutta suuntaa elämälleni.

Kun kävin ilmoittautumassa TE-toimistoon työttömäksi työnhakijaksi, tunsin itseni vähän epäonnistuneeksi. Olinhan keksinyt haaveammattini jo 12-vuotiaana ja saanut elää unelmaani todeksi parin vuoden ajan eripituisten määräaikaisuuksien kautta. Nautin työstäni tosi paljon, enkä tiennyt mitään muuta, mistä olisin yhtä liekeissä. Ja tässä sitä nyt oltiin, vastavalmistuneena ja työttömänä. En kuulunutkaan niiihin menestyjiin, joista työnantajat taistelivat ja jotka nousujohdanteinen uraputki vei mukanaan heti valmistumisen jälkeen.

Työvoimatoimiston virkailija sanoi uskovansa, että työllistyisin kolmen kuukauden sisällä, sillä minulla oli ikäisekseni hyvin työkokemusta ja koulutuspuoli kunnossa. Odotin tulevaa luottavaisin mielin. Mutta kun kolme kuukautta oli kulunut ja olin edelleen työttömänä, kuului poks! Nopeaan uudelleen työllistymiseen liittyvä kuplani poksahti ja itseluottamukseni alkoi säröillä.

Mutta kun kolme kuukautta oli kulunut ja olin edelleen työttömänä, kuului poks!

Vuonna 2013 työllisyystilanne omalla alallani oli hyvin vaikea: pahimmillaan samaa työpaikkaa saattoi hakea yli 500 ihmistä. Miten siinä enää erottuu massasta? Ja lukevatko työnantajat edes kaikkia hakemuksia?

Voin sanoa, että työn hakeminen kävi todella työstä. Perinteisten kirjallisten hakemusten ja erilaisten liitteiden lisäksi jotkut työnantajat halusivat hakijoista esittelyvideoita, osa myös ruotsiksi ja englanniksi. Joissain hakuprosesseissa onnistunutta työhaastattelua saattoi seurata kotitehtävät ja kahdeksan tuntia kestävät psykologiset soveltuvuustestit.

Pahimmillaan samaa työpaikkaa saattoi hakea yli 500 ihmistä.

Työttömänä työnhakijana oleminen oli henkisesti melkoista vuoristorataa. Aina työhaastattelukutsun saamisen jälkeen heräsi toivo – joko nyt tärppäisi? Samaan aikaan, kun piti kerätä itseluottamuksensa ja loistaa haastattelussa sosiaalisesti, ei saanut kuitenkaan innostua liikaa, ettei mahdollinen kieltävä vastaus tuntuisi niin pahalta.

Koin myös hankalaksi sen, etten voinut suunnitella elämääni juurikaan eteenpäin – suunnitteleminen kun on minulle hyvin tyypillistä ja tykkään, kun kalenterissani on sovittuna jotain, mitä odottaa. Surullista oli sekin, että vaikka minulla olisi ollut kerrankin aikaa, en uskaltanut lähteä vaikka viikoksi vanhempieni luo monen sadan kilometrin päähän, sillä aina piti olla ikään kuin hollilla asuinpaikkakunnalla, jos tulisikin kutsu työhaastatteluun. Samaan aikaan isäni elämänlanka läheni loppuaan, mikä synkisti tuota syksyä entisestään.

Isäni voinnin heikkenemisen lisäksi toinen kova henkinen takaisku oli se, että työsopimuksen päättymisen myötä jäin työssäkäyvien ihmisten yhteisön ulkopuolelle. Kaipasin työni sosiaalisuutta kovasti. Lisäksi putosin työterveyshuollon piiristä ja menetin lounaskortin sekä mahdollisuuden kulttuuri- ja liikuntaseteleihin. Se onkin hassua, että raha ikään kuin tulee aina rahan luo. Silloin kun etuja ja alennuksia oikeasti tarvitsisi, niitä ei saa.

Silloin kun etuja ja alennuksia oikeasti tarvitsisi, niitä ei saa.

Mutta ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin. Onnekseni olin liittynyt heti urani alussa liiton työttömyyskassaan ja ansiosidonnaista työttömyyskorvausta oli luvassa vuoden ajan. Taloudellinen tilanteeni ei siis romahtanut, mutta takaraivossa jyskytti pelko siitä, riittäisikö vuosi työpaikan löytämiseen. Olin myös siinä mielessä kiitollisessa asemassa, että minulla oli mahdollisuus tehdä entiselle työnantajalleni keikkatöitä saadakseni lisätuloja ja ylläpitääkseni osaamistani – toki nuo lisätulot piti ilmoittaa työttömyyskassaan ja ne siirsivät työttömyyskorvauksien maksamista, mutta henkisen hyvinvointini kannalta oli erittäin tärkeää, että sain kokea itseni tarpeelliseksi noiden keikkatöiden kautta.

Toivoin luonnollisesti työttömyyden jäävän lyhyeksi ajanjaksoksi, mutta mitään varmuutta työpaikan saamisesta ei ollut. Itseluottamukseni taso ailahteli aina päivän mukaan. Joskus mieli oli rento ja luottavainen, ja toisinaan taas itkin jääväni varmasti pitkäaikaistyöttömäksi.

Kun surkuttelemiseltani pystyin taas näkemään tilanteeni valoisat puolet, päätin käyttää työttömyyteni mahdollistaman "ylimääräisen" vapaa-ajan itseni huoltamiseen ja kehittämiseen. Kävin edullisilla ryhmäliikuntatunneilla ja ryhdyin yksinäisten nuorten tukihenkilöksi. Reissasin vanhempieni luo aina tilanteen salliessa.

Takaraivossa jyskytti pelko siitä, riittäisikö vuosi työpaikan löytämiseen.

Vaikka työttömyys tuntui aika ajoin vastoinkäymiseltä vastoinkäymisen perään, sen ansiosta pääsin kuitenkin viettämään isäni kanssa enemmän aikaa kuin silloin, jos olisin saanut jatkaa vuorotöitä entisessä työpaikassani. Jälkikäteen näen, että työttömyys oli kohdallani onnettomuuden sijaan siunaus. Kaikki meni, kuten oli tarkoitettu. Isäni hautajaisia seuraavalla viikolla sain työpaikan, jossa olen saanut olla tähän päivään asti. <3

* * *

Lopulta työpaikan saamiseen meni minun kohdallani viisi kuukautta. Tuona aikana kirjoitin yli 70 työhakemusta ja kävin seitsemässä työhaastattelussa. Kuulin siis kymmeniä eitä ennen ensimmäistä juuta.

Olen tosi iloinen siitä, mihin virta lopulta kaarnaveneeni vei. Itse en olisi osannut etukäteen sanoa, mikä noista lukuisista hakemistani paikoista olisi ollut minulle juuri se oikea. Onneksi lähipiirini jaksoi valaa minuun uskoa silloin, kun olisi tehnyt mieli luovuttaa.

P.S. Kokoan seuraavaan blogipäivitykseeni työnhakuun liittyvät vinkkini, joten pysy kuulolla :)

Kommentit (2)

Moraalimummo
Liittynyt23.10.2016

Eijei, en kokenut olevani pitkäaikaistyötön, vaan pelkäsin, että työttömyyden jatkuessa minusta tulisi pitkäaikaistyötön. :) Pahoittelut huonosta ilmaisusta.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Tervetuloa Moraalimummo-blogin pariin! Maailma on täynnä kauniiden ihmisten, treenattujen vartaloiden ja kiillotettujen kotien kuvia, ja voin luvata, että tässä blogissa niitä ei tulla näkemään! ;) Blogissani pohdin ja analysoin nykymaailman menoa, kulutustottumuksia, pinnallisuutta ja ilmiöitä Moraalimummon tyyliin. Olen kolmekymppinen vanha sielu, ja kirjoittaminen on intohimoni. Toivottavasti viihdyt tekstieni parissa. moraalimummo@gmail.com