Kirjoitukset avainsanalla Facebook

Facebook-tauko teki hyvää! Kuva: Pixabay.com

Tykkään aina toisinaan haastaa itseäni ja kokeilla riippuvaisuuksieni rajoja. Viime vuonna joulun lähestyessä koin huonoa omaatuntoa ja turhautumista sosiaalisen median selailuun käyttämästäni ajasta ja halusin olla aidosti läsnä. Niinpä päätin aloittaa kahden viikon mittaisen Facebook-tauon ja keskittyä täysillä siihen, mikä elämässäni on olennaista, eli läheisiini.

Muutama ensimmäinen lakkopäivä meni niin, että aina luppoajan koittaessa käteni hamusi puhelinta ja olin ikään kuin autopilotilla menossa samantien Facebookiin. Onneksi olin kuitenkin poistanut Facebookin puhelimeni selaimen pikalinkeistä, mikä helpotti alitajuntaisten aikeideni pysäyttämistä.

Välillä ihan säpsähdin, kuinka piintynyt tapa Facebookin selaaminen oli minulle ollut pienenkin tilaisuuden tullen. Tuli ihan sellainen tunne, että mitäs sitä sitten edes keksisi tehdä, kun en päässytkään someen.

* * *

Olen pitänyt Facebook-taukoja ennenkin esimerkiksi lomareissujen ja joulun aikaan, mutta tämä kerta oli erilainen. Kun vuosi vaihtui ja minulla oli jälleen "lupa" kirjautua Facebookiin, minua ei olisi voinut aidosti v ä h e m p ä ä kiinnostaa. Ihan yllätyin! Kirjauduin sovellukseen vasta loppiaisen jälkeen päivittääkseni työnantajani tiliä.

Mittani oli totaalisen täynnä Facebookia ja siihen liittyviä lieveilmiöitä. Tajusin, miten paljon minulle oli vapautunut aikaa, kun en koko ajan näprännyt puhelinta - ja aloin vahvasti arvostaa noita minuutteja. Ja kun en seurannut muiden elämää ja verrannut omaani muihin, elin omaa elämääni onnellisemmin ja enemmän täysillä keskittyen siihen. Minun ei myöskään tarvinnut enää miettiä, mitä mieltä olen mistäkin ja mitä nyt kommentoisin tästä uutisesta tai kertoisin tällä kertaa elämästäni. Eikä tarvinnut ottaa yhden ainutta somekelpoista kuvaa.

Olin väsynyt elämäni Facebook-version rakentamiseen - vaikka en ole siitä mitään varsinaista kiiltokuvaversiota yrittänytkään antaa, mutta aina sitä tulee kuitenkin vähän suodatettua, mitä muille jakaa. Kivempi se on kertoa ihanista treffeistä kuin vuosisadan riidasta, nyt vaikka esimerkiksi.

 

"Tajusin, miten paljon minulle oli vapautunut aikaa, kun en koko ajan näprännyt puhelinta"

 

Osaltaan vahvasti kielteisiin asenteisiini vaikuttavat Facebookiin liittyvät uutiset siitä, kuinka hyytäviä asioita maailmassa on tapahtunut siksi, että ihmisten Facebook-profiilitiedot ovat päätyneet vääriin käsiin. Facebook mahdollisti esimerkiksi valeuutisten levittämisen ja äänestäjien manipuloinnin syksyn 2016 presidentinvaalien aikaan Amerikassa. Olisiko Trump vallassa ilman Cambridge Analytican ja Facebookin yhteistyötä? Tuskin. Ja kuinka paljon onkaan yksi ihminen ehtinyt saada hallaa aikaan maailmassa muun muassa tasa-arvolle ja ilmastonmuutoksen vastaiselle taistelulle vain kahdessa vuodessa. Ei ihan pikku juttu.

En haluaisi olla osaltani mahdollistamassa tällaista massaaivopesua. Ja kyllä se vähän pelottaa, minne kaikkialle tietoni, kuvani ja yksityisviestini ovat Facebookin kautta jo päätyneet.

* * *

Liityin Facebookiin muistaakseni syksyllä 2007, eli olen ollut siellä jo yli 11 vuotta. Karmivaa ajatella, että tuona aikana olen tuhrannut Facen selailuun varmasti päiviä, ellen viikkoja. Mitähän olen siitä hyötynyt? No okei, tapahtumakutsujen lähettäminen ja yhteydenpito siellä on toki kätevää. On vertaistukiryhmiä ja yritysten asiakaspalveluun saa näppärästi yhteyden. Mutta Facebook-mainonnan houkuttelemana on tullut tehtyä myös ei niin välttämättömiä heräteostoksia, sovellus on mahdollistanut ex-ihastusten elämän seuraamisen ihan tarpeettoman pitkään ja noin yleisesti ottaen olen kokenut rutosti turhaa huonommuuden tunnetta.

Minulta Facebook ottaa nyt enemmän kuin antaa. Jos työni ei vaatisi työnantajani Facebook-tilin päivittämistä, harkitsisin vakavasti koko sovelluksesta poistumista. En ole taukoni jälkeen tehnyt omia päivityksiä ja aion jatkaa muutenkin entistä huomattavasti epäaktiivisemmalla linjalla. En halua enää hukkua selaamaan Facebookin loputonta uutisvirtaa, vaan käyn siellä lähinnä lukemassa itselleni tärkeimpien ryhmien päivitykset. Ehkä jään paitsi jostain isoista uutisista, mutta luotan siihen, että todellinen lähipiirini ei jätä oikeasti olennaisten asioiden tiedotusta pelkän Facebookin varaan. Ja mitä tutun tuttujen kuulumisiin tulee, niin mitäpä minä niillä.

 

* * *

 

Lotta's Liv -blogin Lotta haastaa kaikki lukijansa osallistumaan helmikuun ajan Selätä Someahdistus -haasteeseen. I'm in.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
(C) Moraalimummo

Viime aikoina olen miettinyt sitä, kuinka moni kauneusleikkaus jäisi tekemättä, jos Facebookin ja Instagramin kaltaisia sosiaalisen median sivustoja ei olisi keksitty. Tuntuu, että aika moni ihminen käytännössä leikkelee ja muokkaa ulkonäköään vain saadakseen muiden hyväksyntää tykkäysten ja kehuvien kommenttien muodossa. Se on tosi surullista. Tykkäyksestä voi tulla hetkellisesti hyvä fiilis, mutta pysyvää onnea se ei suo; lopputulos on ennemminkin someriippuvuus. Kun itsetunto rakentuu muiden reaktioiden varaan, sosiaalinen suosio on testattava päivä toisensa jälkeen uudelleen − olenhan edelleen kaunis?

* * *

2000-luvun tytöt ja pojat elävät niin kuvakeskeisessä yhteiskunnassa, että se ei voi olla vaikuttamatta näiden kasvavien nuorten henkiseen hyvinvointiin, minäkuvaan ja sitä kautta itseluottamukseen. Pelkään ulkonäkökeskeisyyden johtavan tulevaisuudessa yhä enenevissä määrin vakaviin mielenterveysongelmiin ja sitä kautta myös itsemurhiin. Jos elämä pyörii omien kuvien ja subjektiivisesti koettujen ulkonäköön liittyvien puutteiden ja vikojen ympärillä, vähemmästäkin masentuu.

Yleisesti ottaen tärkeintä olisi tajuta, että ei ole yhtä tapaa olla kaunis. Toiseksi: ulkonäkö on vain yksi ihmisen kymmenistä ominaisuuksista eikä määritä ihmistä sen enempää kuin se, osaako vaikka laulaa nuotilleen tai laskea kertolaskuja päässä. Itsensä pitäisi pystyä näkemään omannäköisenä ja ainutlaatuisena kokonaisuutena, arvokkaana sellaisenaan.

* * *

Kun ihminen kuolee, jää hänestä konkreettisesti jäljelle vain maatuva kuori. Se, millainen hän on ollut ihmisenä, jää elämään ihmisten muistoissa paljon pintaa pidempään. Tämä tosiasia poksauttaa minut maan pinnalle toisinaan, kun meinaan itse uppoutua somekuplaan ja murehtia selfien paljastamia ulkonäkövajavaisuuksiani (kuten kuvasta näkyy, Moraalimummon duck face -selfie vaatii vielä vähän reeniä ollakseen hot..;).

Joka päivä elämämme ajan meillä on uusi mahdollisuus vaikuttaa siihen, minkä parissa vietämme aikamme ja millainen muisto meistä jää. Tätä arvokasta aikaa en soisi kenenkään tuhlaavan ulkonäköasioita murehtiessa.

Ei muuta kuin somevapaata ja ulkonäköpaineetonta viikonloppua! :)

Kommentit (2)

atomi

Olet niin oikeassa, mutta miten vaikeaa onkaan nykymaailmassa olla välittämättä pinnallisesta ulkonäkökulttuurista. Ei tarvitse olla mikään aivoton bimbo ahdistuessaan ulkonäköpaineista. Markkinointikoneisto on taitavaa, et voi välttyä näkemästä täydellisiä ihmisiä tvssä, netissä, lehdissä ja ulkomainoksissa. Pitää todella keskittyä ja opetella vastustamaan tätä ulkonäkökeskeisyyttä, etenkin jos et saa työssäsi tai ihmissuhteissasi syvempää sisältöä elämääsi. Ehkäpä joskus henkiset arvot nousevat niin tärkeiksi, että ihminen sallii itselleen hyvällä mielellä epätäydellisyyttä ulkonäön suhteen.

Moraalimummo
Liittynyt23.10.2016

Kiitos viestistäsi! Se oli blogihistoriani ensimmäinen kommentti - jee! :) Näinhän se on - ulkonäköpaineet ovat läsnä kaikkien elämässä ja suuri osa julkkisaiheisista lehtijutuista rakentuu nykyään pelkästään ulkonäön ympärille (Insta-kuvat, lihomiset/laihtumiset, vilautukset). Kaiken kaikkiaan ulkonäkö saa jotenkin ihan liian paljon huomioarvoa joka paikassa siihen nähden, että se on todellakin vain yksi ihmisen ominaisuuksista eikä ole olemassa universaalia kauneutta, vaan kauneus on aina katsojan silmässä. Ja sitten jos koko elämänsä vain viettää peilin edessä, niin se vie aina aikaa pois sosiaalisilta suhteilta ja itsensä kehittämiseltä muilla osa-alueilla, mikä tekee elämästä sisällöllisesti köyhempää. Toivotaan tosiaan, että ihmiset osaisivat yhä enenevissä määrin kyseenalaistaa ulkokuoren merkitystä ja panostaisivat sisimpään. :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Tervetuloa Moraalimummo-blogin pariin! Maailma on täynnä kauniiden ihmisten, treenattujen vartaloiden ja kiillotettujen kotien kuvia, ja voin luvata, että tässä blogissa niitä ei tulla näkemään! ;) Blogissani pohdin ja analysoin nykymaailman menoa, kulutustottumuksia, pinnallisuutta ja ilmiöitä Moraalimummon tyyliin. Olen kolmekymppinen vanha sielu, ja kirjoittaminen on intohimoni. Toivottavasti viihdyt tekstieni parissa.

Seuraa

Yhteydenotot: moraalimummo@gmail.com

Kategoriat