Itselläni stressi ja paha olo purkaantuu aina villin tanssin ja täysillä-laulamisen merkeissä. Tapahtuma ei koskaan varoittele etukäteen alkamisajankohdastaan (jos nyt asiaa näin spontaanina tapahtumana kuvaan).

Tällä kertaa se sattui pyhäinpäivänä. Paistoimme tuolloin kuopuksen kanssa pipareita. Yleensä meillä kokatessa muutenkin aina soi musiikki ja saatamme vähän tanssahdella tai muuten hassutella samalla. Nyt taustalla oli kuitenkin hieman toinen syy. 

Rakas koiramme Danny oli nimittäin parhaillaan teho-osastolla. Maanantaina nukutuksessa tehdyn hammaskiven poiston jälkeen annetut kipulääkkeet aiheuttivatkin niin voimakkaat reaktiot herkkävatsaiselle koiralle, että koira-parka päätyi lopulta teho-osastolle.

Ensin alkoivat tavanomaiset oksentelut eikä ruoka maistunut. Sitten oksennettiin ja ulostettiin jo verta. Perjantai-iltana vietettiin 6 tuntia tiputuksessa, mutta sekään ei enää auttanut. Vointi oli niin heikko kotiin paluun jälkeen, että aikaisin lauantai-aamuna vein Dannyn kiireesti eläinsairaalaan. 

Lääkäri huolestui heti, kun kuumetta oli melkein 40 astetta ja uloste oli edelleen veristä. Kuulemma pitää viedä teho-osastolle heti.

Olin aivan vakuuttunut siitä, etten enää koskaan näe rakasta perheenjäsentä, ihanaa energia- ja ilopilleriä ja sinnikästä lenkkikaveria. Lääkärin kanssa käytiin vielä läpi suostunko hätäeutanasiaan ja kiellänkö elvytyksen, jos tilanne siihen menee. Itkun seasta en pystynyt muuta kuin nyökkäämään tai pudistamaan päätäni.

Kotona itkin tuntikaupalla samalla kun nukkuvat tytöt olivat autuaasti siinä käsityksessä, että kaikki on jotakuinkin ok. Useat puheluyritykset sairaalaan eivät tuoneet selvyyttä tilanteeseen. Kerrottiin vain, että lääkäreillä on juuri tilanne päällä eivätkä pääse vastaamaan mutta ilmoittavat heti, kun oma lääkärimme vapautuu. 

Tottakai oletin heti pahinta, että juuri Dannyä oltiin elvyttämässä ja että tilanne on todella kriittinen. Olihan aina niin sinnikäs ja sisukas koira-parka ollut aamulla niin heikossa kunnossa, ettei jaksanut lopulta enää edes seistä tai nostaa päätään. Ja nyt lääkäri ei ehtinyt soittaa takaisin, vaikka oli luvannut soittaa tunnin päästä sairaalaan jättämisestä.

Kun sitten vihdoin sain lääkäriltä soiton, oli tuo paras saamani puhelu pitkään aikaan!! Danny selviää! Joutuu jäämään vielä teho-osastolle seuraavaan aamuun, mutta henkiin jää.

Nuorimmaiseni ei edes osannut enää huolestua, kun kerroin tapahtumista, toki hieman suodattaen. Itse olin kuitenkin käynyt aamulla koko tunneskaalan läpi.

Tämän äärimmäisen helpottavan uutisen jälkeen huomasin, että nyt on ihan hirveä tarve siivota. Siivosin ja järjestelin paikkoja hirveällä vimmalla. Joku ihme kodin perustamis/järjestämis-vietti iski helpotuksen merkeissä. Illemmalla tämä jatkui siis alussa mainitsemani piparinpaiston merkeissä.

Ja ikään kuin automaationa musiikin soidessa aloin lauleskella ja tanssia tytön kanssa. Pikku hiljaa laulu yltyi melkoiseksi hoilottamiseksi ja tanssi villiksi menoksi. Tyttö oli meidän tanssituokiosta aivan innoissaan (kuten aina)! Kaikki tämä tapahtui luonnollisesti keittiön ikkunan edessä ja vaikka muuta olisi voinut luulla, niin ihan ilman alkoholia. 

Yllättäen tyttö sitten osoittaakin, että naapurissa on vieraita. Olin huomaavinani näiltä vierailta paheksuvia tai vähintäänkin välinpitämättömiä katseita. Pienen hetken itseäni nolotti käytökseni. Kuitenkin se, että olin edes hetken hillinnyt käytöstäni, sai minut jälleen miettimään asioita. Erityisesti sitä, miten kaikki ei ole aina niin musta-valkoista. 

Naapurissa oli nimittäin vieraita, jotka tekivät selvästi asuista päätellen lähtöä joko kirkkoon tai hautausmaalle. Olettamuksenani oli, että kenties heidän mielestään pyhäinpäivänä ei ilakoida, paisteta pipareita ja tanssita. Kun tyttö ei saanutkaan takaisin iloista vilkutusta naapureilta, vahvisti tämä olettamustani ja sitä, että käytökseni herätti vieraissa kenties jonkinasteista paheksuntaa. 

Vastavuoroisesti heistä ehkä käytökseni näytti joko känniläisen touhulta, aikuiselle sopimattomalta käytökseltä tai muuten vain epäkunnioittavalta ja pyhäinpäivän teemaan sopimattomalta. 

Mutta todellisuudessa tilanne oli siis vain se, että tämä oli tapani purkaa stressiä. Viikko oli ollut täynnä pelkoa ja suruakin. Nyt huojennus purkaantui iloisuutena. Kenties heillä taas oli ollut kiire tai oma poismennyt läheinen mielessä, eivätkä sen vuoksi ehtineet/huomanneet/halunneet vilkutella takaisin. Aika pienestä voi siis tehdä aika paljon olettamuksia. 

Mielipiteitä on kuitenkin niin helppo muodostaa olettamalla asioita ja erityisesti omiin pelkoihin tai ennakkoasenteisiin perustuen ilman minkäänlaista todellisuuden pohjaa niiden taustalla. Ja juuri tästä aiheutuu niin paljon väärinolettamuksia ja tarpeettomia vihoja tai riitoja. Valitettavasti juuri tämä näkyy myös työssäni, vahvat mielipiteet ja virheelliset olettamukset. Pieni avarakatseisuus ja olettamusten välttäminen voisi tehdä meille jokaiselle hyvää, sillä asiat eivät todellakaan ole aina sitä, miltä ne saattavat näyttää.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Tässä blogissa asianajajana työskentelevä Sanna kirjoittaa parisuhteesta ja perheestä. Hän antaa neuvoja ja vinkkejä, joiden avulla jokainen suomalainen nainen voi pitää paremmin puoliaan arjessa ja elämän taitekohdissa.

Yrityksen kotisivut

Asianajotoimisto Svahn Oy

Hae blogista

Blogiarkisto

2018