Olen aina ollut vähintäänkin skeptinen siitä, voiko nettideittisivustoilta oikeasti löytää vakavan seurustelukumppanin ja onko siellä täysipäisiä ihmisiä ylipäätänsä. Eivätkös vain ne epätoivoiset ihmiset hakeudu tällaisiin palveluihin. Ihmiset, jotka eivät löydä kumppania muualta. En ole voinut kuvitellakaan liittyväni mihinkään Tinderiin, Eliittikumppaneihin tai muuhun vastaavaan. Mitä niitä nyt oikein edes onkaan...

Huomasin kuitenkin kesällä kyseleväni yllättävän tarkkaan näistä sivustoista niiltä tutuilta ja ystäviltä, jotka olivat sieltä löytäneet elämänkumppaninsa ja myös niiltä, jotka parhaillaan etsivät sieltä kumppania. Millaisia miehiä siellä siis oikein on? Tapailitko siis ensin monta miestä samaan aikaan? Etkö tuntenut itseäsi petolliseksi? Miltä tuntuu itse, kun tietää että miehetkin tapailevat muita saman aikaisesti? Miten treffit menivät? Vastasiko tyyppi keskusteluiden pohjalta saamaasi mielikuvaa?

Kysymyksiä alkoi pulpahdella yhä enemmän, niin pinnallista kuin ihan sellaistakin, joista itse aloin ymmärtää että jaahas, jaahas, tämä täti taitaakin harkita liittymistä jollekin sivustolle! ;-)

Kuuntelin kuinka exä kertoi ajatuksiaan ääneen samalla kun kävi läpi saamiaan Tinder-ehdotuksia: Ei ole kertonut mitään itsestään: ei. Esittelee vain peppuaan: ei. Vaikuttaa tosikolta: ei. Hmm... kivan näköinen: kyllä. Iloisen näköinen: kyllä.

Aikaisemmin ajatuksena se, että joku hylkäisi vain ulkonäön perusteella mahdollisen hyvänkin kandidaatin tuntui ensinnäkin ääripinnalliselta mutta myös julmalta. En tiennyt olisinko valmis sellaiseen ryöpytykseen. Toisaalta enhän edes tietäisi kuka ei ole minusta "tykännyt". Saisin tiedon vain niistä jotka tykkäisivät.

Niinpä sitten itseni yllätykseksi huomasin kolme viikkoa sitten sunnuntai-iltana liittyneeni Tinderiin. Perustimme profiilin kaiken lisäksi vielä tyttäreni kanssa. Hihkuimme molemmat innoissamme, että äiti on Tinderissä, äiti on Tinderissä...

Kello 10 illalla julkaisin profiilini ja menin innoissani nukkumaan. Aamulla herättyäni avasin heti ensimmäisenä Tinderin. Kello oli 7 ja olin aivan äimän käkenä. "Tykkäyksiä" oli yön aikana tullut 99+. Appi ilmoitti, että saisin tietää ketkä ovat tykänneet minusta ostamalla maksullisen jäsenyyden. No pakkohan se herran jestas oli maksaa! 

Pa-dam! Tykkäyksiä olikin tullut yli 700 kpl!! Siis yhden yön aikana... Ja koko ajan tuli lisää! Tyttökin oli tuossa välissä herännyt ja hypittiin innoissaan tasajalkaa kuin kaksi teinityttöä: yli 700, yli 700... 

Onko Suomessa ylipäätänsä noin paljon sinkkumiehiä! Ja yhden deitti-ohjelman sisällä! APUA! Miten näistä muka voi valita yhden!?

Työpäivä meni yöpaidassa sohvalla miehiä valitessa. Hyvin outo fiilis. Päivän päätteeksi olin jo aika uupunut, kun tuntui että minkä ihmeen kuvan olin antanut itsestäni... Täällähän on kaiken maailman peti-ehdotuksia ja ihan ihme miehiä! Profiilikuvissani ei näkynyt paljasta pintaa, joten miten sain tällaisia ehdotuksia.

Alkuun olin jopa ärtynyt siitä, miten röyhkeitä ja suorasukaisia jotkut olivat aikomuksistaan. Lopulta aloin ymmärtää, että onhan meitä ihmisiäkin yhden jos toisen laisia. Yksi haluaa yhtä, toinen toista. Jollekin löytyy aina sopiva kumppani. Turha näistä itselleni sopimattomista ehdotuksista ja tykkääjistä oli vetää hernettä nenään.

Valikoin lopulta vain kourallisen tästä suosta miehiä, joista itsekin "tykkäsin". Nämä olivat sellaisia, jotka olivat kertoneet itsestään jotain eivätkä vain esitelleet paljasta kroppaansa tai autoansa. Miehiä, jotka olivat tosissaan liikkeellä etsimässä kumppania. Ei mitään naisten lallattajia tai yhden illan juttuja etsivää.

Sitten alkoi viestittely. Huomasin kuitenkin hyvin pian, että olinkohan valinnut sittenkin vääränlaisia miehiä. Nämä olivat miehiä, jotka olivat kyllästyneet jo deittailuun ja etsivät vakituista kumppania. Enhän minä itse voi vielä deittailla! 

Kauhea takapakki! Olin jo valikoinut todella hyvältä ja aidolta vaikuttaneita miehiä, mutta tosiasia siis oli, etten yksinkertaisesti pysty tapailemaan ketään. Käytännön asiat olivat exän ja tytön tapaamisten osalta vielä niin levällään, etten yksinkertaisesti pysty irrottautumaan treffeille. Exä ei pysy sovituissa tapaamisissa, tyttö ei halua taaskaan viettää aikaa isänsä kanssa ja on muutenkin todella takertunut minuun. 

No mitäs sitten haluan? Mitä teen Tinderissä, jos en pysty seurustelemaan vakavissani enkä edes käytännön syistä. Enhän edes tiedä olenko seurustelemiseen henkisesti vielä valmis. En pystyisi hakemaan mitään yhden illan juttuakaan. Olin siis vähintäänkin hämmentynyt tavoitteistani ja motiiveistani. Niinpä olin kirjautumassa Tinderiin poistaakseni profiilini, mutta koska elämä on täynnä yllätyksiä ja erikoisia käänteitä, kävi tässäkin yllättävästi. Mutta kerron siitä seuraavassa postauksessa... :-)
 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tässä blogissa asianajajana työskentelevä Sanna kirjoittaa parisuhteesta ja perheestä. Hän antaa neuvoja ja vinkkejä, joiden avulla jokainen suomalainen nainen voi pitää paremmin puoliaan arjessa ja elämän taitekohdissa.

Yrityksen kotisivut

Asianajotoimisto Svahn Oy

Hae blogista

Blogiarkisto

2018