Luulisi, että on itsestään selvää jokaiselle, mikä on uskottomuutta parisuhteessa. Mutta kerta toisensa jälkeen huomaan niin ystävissäni kuin omissa parisuhteissanikin tämän olevan meillä jokaisella hieman erilainen.

Toiselle uskottomuutta voi olla jo se, että keskustelee toisen naisen/miehen kanssa, kun taas toiselle se voi olla jopa vasta se, että alkaa tapailla toista. Eli edes irtosuhteilla ei ole kaikille merkitystä. Tämä voi kuulostaa uskomattomalta, mutta lähipiirissä on hyvinkin onnellisia pariskuntia, joissa puolisolla on hyvin paljon vipinää vastakkaisen sukupuolen kanssa ja puoliso on tyytyväinen kunhan mies/vaimo muuten sitoutuu perheelleen ja parisuhteelleen. 

Omasta mielestäni jopa flirttailu ja tanssiminen on sallittua, kunhan asia ei mene sen pidemmälle ja on avoin omasta parisuhdetilanteestaan näissä tilanteissa. Mutta olen myös sitä mieltä, että tieten tahtoinen mahdollisen sivusuhteen hakeminen on väärin, vaikkei se johtaisikaan mihinkään.

Luottamus kumppaniin on tärkeä, mutta niin on myös avoimuus. Jos uskottomuuden rajat ovat parisuhteessa selvät kummallekin osapuolelle, ei vain olettaen vaan asian ihan sanoittaen, on sitten rajojen ylittymisestäkin ja siihen johtuneista syistä hyvä puhua. Ja tietysti jos toisen rajat ovat sellaiset, joita ei itse voi hyväksyä kannattaa jo miettiä sellaisen suhteen seesteisyyttä, onnellisuutta ja pitkäkestoisuutta.

On ollut hienoa seurata niitä parisuhteita lähipiirissäni, joissa uskottomuutta on ollut, kuinka tilanteista on selvitty vahvempina yhdessä, jos uskottomuuteen johtaneista syistä on keskustelu myös avoimesti ja näihin tekijöihin yhdessä panostettu.

On siis turha huutaa naama punaisena puolisolle ja syyttää tätä uskottomuudesta jos toisen käsitys uskottomuudesta on jotain aivan muuta kuin oma käsitys. Tai on turha arvostella muiden rajojen laajuutta tai pienuutta. Niin kauan kuin rajat on yhdessä sovittu ja sopivat molemmille, niin ei se muiden elämä meille kuulu. Pääasia että kukin toimii myös itseään kunnioittaen. Ja kuuluko sekään oikeastaan meille. Jokainen käyköön oman elämänpolkunsa ja oppiläksynsä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Lailai
1/1 | 

Me jouduttiin käymään tämä keskustelu läpi suhteen alkuaikojen jälkeen. 

Mies koki, että ei ole uskottomuutta puhua ja tavata naista, johon oli ihastunut samaan aikaan kun alkoi tekemään tuttavuutta minun kanssani vaikka he olivatkin sopineet olevansa vain ystäviä. Painotetaan vielä, että nämä tapaamiset ja keskustelut salattiin tarkoituksella ja välillä myös vaivalla minulta. Puolen vuoden kuluttua kun tämä salailu selvisi minulle, niin koin, että minua oli petetty henkisesti. Luotin mieheeni sen verran, että uskoin että mitään fyysistä heidän välillään ei ole ollut mutta se henkinen ja emotionaalinen puoli olikin vaikeampi pala käsitellä. Ystäviä kun ei yleensä tarvi salata kumppanilta. 

Onneksi pystyimme keskustelemaan tästä asiasta, vaikka edelleen kolmen ja puolen vuoden jälkeenkin on hetkiä, jolloin on vaikea luottaa. Yksi ratkaiseva teko oli juuri se, että keskustelimme parisuhteemme pelisäännöt selviksi meille molemmille. Nyt jos jompikumpi niitä rikkoo niin toinen ei voi ainakaan laittaa sitä tietämättömyyden piikkiin. Toinen taas pystyy tekemään rikkomuksista omat johtopäätöksensä. 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tässä blogissa asianajajana työskentelevä Sanna kirjoittaa parisuhteesta ja perheestä. Hän antaa neuvoja ja vinkkejä, joiden avulla jokainen suomalainen nainen voi pitää paremmin puoliaan arjessa ja elämän taitekohdissa.

Yrityksen kotisivut

Asianajotoimisto Svahn Oy

Hae blogista

Blogiarkisto

2018