Koetko koskaan olevasi muiden sätkynukke? Teetkö asioita, joita et todellisuudessa haluaisi tai jotka peräti ovat arvojesi vastaisia? Unohdatko samalla tehdä asioita, jotka ovat sinulle tärkeitä ja antavat sinulle voimaa?

Varmasti jokainen meistä on kerran jos toisenkin sortunut tähän. Ja silloin, kun on lapsia näin on pakko ollakin. Joskus muiden etu on siis asetettava oman edelle. Mutta ei aina. Ei silloin, kun käskyttäjänä on aikuinen. Tällöin helposti otamme myös uhrin roolin. Ahdistumme ja kiukuttelemme, koska meitä ei arvosteta, meitä ei kunnioiteta, joudumme aina palvelemaan muita, meillä ei ole aikaa itsellemme tai mikä nyt omassa tapauksessa ahdistusta muiden pyyntöihin suostumiselle aiheuttaakin.

Itse olen vuosia hakannut päätäni seinään, katkeroitunut ja kiukutellut, koska olen joutunut luopumaan omista toiveistani, pyrkinyt muita miellyttämällä välttämään konflikteja, suostunut asioihin, joihin en haluaisi suostua. Kunpa olisin tuolloin ymmärtänyt sen yksinkertaisen ratkaisun tähänkin itse luomaani ongelmaan. Kunpa olisin aikaisemmin oppinut sanomaan ei.

Pieni sana, ei kestä kauan sanoa, mutta niin vaikeata käytännössä sanoa se silloin, kun pitäisi. Ja koska emme osaa sanoa ei silloin, kun pitäisi, tai silloin, kun oikeasti haluaisimme, unohdamme samalla itsemme ja usein myös arvomme. Teemme sitä, mitä muut haluavat. Lokeroidumme johonkin laatikkoon, mihin muuta haluavat meidät lokeroida. 

Jos vain opettelisimme, päivä kerrallaan, sanomaan ei juuri silloin, kun emme oikeasti halua tehdä jotain. Elämä olisi paljon helpompaa. Käytännössä olen tämän huomannut. Ja yllättäen, sitä huomaa, että alkaakin saada kunnioitusta muilta. Ja yllättäen, ne, jotka ovat tottuneet sinun toimivan heidän sätkynukkenaan, ovat ensin niitä kaikista tyytymättömimpiä. Tällöin tapahtuu usein kaksi asiaa: joko nuo ihmiset poistuvat hiljaa takavasemmalle tai kovaa protestoiden, tai sitten käy niin, että alat saada heiltä kunnioitusta. Osoitat kunnioittavasi itseäsi. Molemmissa tapauksissa olet itse voittaja, jos todella toimit tuolloin omien arvojesi mukaisesti ja itseäsi kunnioittaen. Et toimi siis periaatteesta protestoiden.

On täysin eri asia kieltäytyä tekemästä jotain vain periaatteen vuoksi, kiukutellen ja protestoiden, usein kenties kieltäytymisemme syyt kovaan ääneen sanoittaen tai ilmaisten, kuin kieltäytyä kauniisti sen vuoksi, että emme ehdi tai halua tehdä jotain, että se ei ole oikein meitä itseämme kohtaan. 

Enkä tarkoita tässä mitään sellaista tekemistä, joilla haluamme toiselle hyvän mielen. Miellyttäminen on eri asia kuin ilahduttaminen. Nämä teemme täysin eri syistä. Ilahduttamisella haluamme saada toiselle hyvän mielen, kun miellyttämisellä yritämme välttää konflikteja tai tyytymättömyyttä itseämme kohtaan.

Kuinka usein sinä osoitat kunnioitusta itseäsi kohtaan ja toimit arvojesi mukaisesti? Vai koetko olevasi uhri ja joudut aina tekemään niin kuin sanotaan? Sillä seuraamuksella, että sinua kohdellaan huonosti tai arvojasi epäkunniottaen. Syy ei ole koskaan muissa, vaan aina itsessäsi. Jos annat muille valtaa päättää omasta elämästäsi, voit saada tuon itsemääräämisvallan takaisin vain opettelemalla sanomaan ei. Oikeilla perusteilla, oikeissa tilanteissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tässä blogissa asianajajana työskentelevä Sanna kirjoittaa parisuhteesta ja perheestä. Hän antaa neuvoja ja vinkkejä, joiden avulla jokainen suomalainen nainen voi pitää paremmin puoliaan arjessa ja elämän taitekohdissa.

Yrityksen kotisivut

Asianajotoimisto Svahn Oy

Hae blogista

Blogiarkisto

2018