Kaikki on hyvin niin kauan kuin kaikki on hyvin. Parisuhteessa siis. Rakkaus kukoistaa. Lapset kruunaavat parisuhteen.

Mutta sitten jossakin vaiheessa huomaat, ettei rakkautta enää olekaan, olette kasvaneet erilleen eikä kumppani olekaan sitä mitä halusit tai luulit. Ja alamäki alkaa.

Päädyt hakemaan eroa.

Lapset tietysti jäävät ilman muuta sinun luoksesi asumaan, sillä ei se isä oikeasti lasten kanssa pärjäisi. Ja koska olet pienempipalkkainen, kuuluvat lapsilisät ilman muuta sinulle. Ja sitä paitsi sinähän käytit lapset yksin kaikilla neuvolakäynneillä ja lääkärikäynneillä. Olet myös aina valmistanut perheen ruoat ja varmistanut, että lasten hampaat on pesty eikä karkkia syödä muutoin kuin korkeintaan lauantaisin.

Muutenkin hoidit lapsia koko sen ajan, kun he olivat pieniä. Olit heille kaikki kaikessa. Halailitte enemmän kuin mitä isä lapsia halaili.

Jos isä haluaisi lapset luoksensa asumaan tarkoittaisi se ilman muuta vain sitä, että hän haluaa vain lapsilisät itselleen ja sinulta elatusmaksuja. Eli rahan takia se isä oikeasti haluaa lapset luokseen virallisesti asumaan. Eihän se ryökäle nyt oikeasti lasten kanssa halua olla. Eikä muuten tasan taatusti pärjäisi lasten kanssa.

Ja sitä paitsi eihän lapsia missään nimessä voi isälle määrätä asumaan, sillä sehän tarkoittaisi sitä, että muut luulisivat sinun olevan huono tai epäkelpo äiti.

Elämä olisi muutenkin paljon parempi ja helpompi, jos sinun ei tarvitsisi olla missään tekemisissä lasten isän kanssa.

Nämä ovat asioita, joita kuulen melkeinpä jokaisessa erossa. Joko vastapuolelta tai oman asiakkaan suusta. 

Tosiasia on kuitenkin se, että mikäli olet hankkinut lapset, olet loppuelämäsi sidoksissa lasten toiseen vanhempaan. Ja se edellyttää sinulta suurpiirteisyyttä ja kykyä erottaa oma paha olo lapsen edusta. Joudut väistämättä sietämään sitä, ettei isä ehkä tee kaikkea lasten kanssa juuri siten, kuin itse haluaisit. Jos lapset ovat tyytyväisiä ja haluavat olla isänsä kanssa, joudut sopeutumaan.

Ja todennäköisesti se isä ihan aidosti haluaa olla enemmän lastensa elämässä. Kenties nyt reilusti enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Parisuhteen aikaisilla hoitojärjestelyillä ja vastuilla lasten hoidon osalta ei enää ole niin suurta merkitystä kuin luulisi. 

Helpompaa kenties itsellesi olisi, että voisit muuttaa niin kauas, ettei isän kanssa tarvitsisi olla missään tekemisissä. Todellisuudessa tapaukset, joissa lastenkin kannalta isän poissaolo olisi hyvä asia, alkavat olla jo harvinaisia. Isät haluavat olla lastensa elämässä mukana. Ja yhä useammin he haluavat olla äidin kanssa täysin tasa-arvoisessa asemassa lasten suhteen ja ovatkin aivan yhtä hyviä vanhempia kuin äiti.

Parhaissa eroissa vanhemmat kunnioittavat toisiaan vanhempina, eivät puhu pahaa toisistaan lapsille ja keskustelevat keskenään lasten asioista. Pahimmissa tapauksissa lapsi on pelinappula, jota yritetään tietoisesti tai tiedostamatta manipuloida toista vanhempaa vastaan. Joskus voi olla vaikea erottaa omaa pahaa tunnetta ja mikä on lapselle parasta. Tästä syystä eron jälkeinen terapia on tärkeä ja myös sellaisen tukiverkoston olemassaolo, joka pystyy tukemaan sinua rivien välistä lukemalla ja kertomaan sinulle myös asioita, joita et ehkä halua kuulla.

Kommentit (1)

Mitenvaan
2/1 | 

Ja liian usein kuule vanhemman sanovan, että lapset on sopeutuneet eroon hyvin, meillä toimii viikko isällä ja viikko äidillä todella hyvin. Onkohan aina näin? Itse olen kokenut vanhempieni eron ja oli välillä vaikeaa pakata reppu ja mennä toiselle vanhemmalle. Ei kukaan koskaan minulta kysynyt, miltä tuntuu, kun asustat kahta kotia.. Harvoin aikuiset osaavat kuitenkaan katsoa tätäkään lapsen silmin. Harvoin aikuisillakaan on kaksi kotia.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tässä blogissa asianajajana työskentelevä Sanna kirjoittaa parisuhteesta ja perheestä. Hän antaa neuvoja ja vinkkejä, joiden avulla jokainen suomalainen nainen voi pitää paremmin puoliaan arjessa ja elämän taitekohdissa.

Yrityksen kotisivut

Asianajotoimisto Svahn Oy

Hae blogista

Blogiarkisto

2018