Alkuvuosi on sujunut oikeastaan vuoden tavoitteita asettaessa ja muusta kiireestä selviytyessä. Samalla tulee miettineeksi miksi sitä pitää aina olla niin kova kiire. Niin kiire, että päivän päätteeksi sitä on niin totaalisen uupunut ettei oikein jaksa panostaa perhe-elämään. Se kun ei muka ole niin tärkeä kuin työ. 

Tiedostin asian (ongelman) jo vuoden lopulla, erityisesti kun viime kesä ja syksy olivat niin rentoa ja nautinnollista aikaa ja ero loppuvuoden kiireeseen oli niin selkeä. Jostain syystä perhe-elämä oli nyt yllättäen jäänyt kiireen jalkoihin ja itselleni oikeasti tärkeiden asioiden priorisoiminen oli jäänyt unholaan.

Kun kerran asettaa uuden vuoden tavoitteita työhön ja terveyteen liittyen, niin miksi niin harva meistä asettaa tavoitteita lapsiin, puolisoon tai perhe-elämään liittyen. Yhdessä vietettyyn laatuaikaan. Jotenkin sitä vain menee sieltä mistä aita on matalin ja missä ongelmat näkyvät ensimmäisinä; työ ja terveys. Mutta entä jos kääntäisikin tämän ajatuksen päälaelleen ja asettaisi todellakin tavoitteiksi esimerkiksi omat lapset, heidän kanssa vietetty laatuaika ja kaikkien hyvinvointi. Sieltähän kaikki lopulta kumpuaa, kotielämästä. Jos kotona on kaikki hyvin, niin itse voi hyvin ja muille asioille riittää voimia ja virtaa.

Niinpä olen helmikuun päättänyt panostaa lapsiini eri tavalla kuin aikaisemmin. Itse asiassa samalla tavalla kuten panostin heihin viime kesänä ja syksynä. Ja tarkoituksena ei ole ottaa tästä tiukkaa tavoitetta vaan opetella uutta ajatus- ja toimintamallia. Sellaista toimintaa, jossa lähtökohtana on selkeä ajatus siitä, millaisen perhe-elämän haluan ja sitten opetella sellaisia tapoja, jotka tukevat tuota toivottua lopputulosta. Ei sen tavoitteen tarvitse siis olla mitään maata mullistavaa tai mitään suorittamisen kaltaista tekemistä, kuten 1 tunti laatuaikaa per päivä tai 10 minuutin kahden keskinen keskustelu per lapsi per päivä. Itselleni nämä menevät helposti suorittamisen puolelle ilman todellista läsnäoloa. Ja kyllä, nämä ovat joskus olleet perhe-tavoitteitani... 

Yksinkertaisesti se, että teemme enemmän yhdessä, keskustelemme enemmän yhdessä, ruokailemme enemmän yhdessä ja vähennämme ruutuaikaa jokaiselta, saa jo suuren suuria muutoksia aikaan. Pieniä askelia kohti kokonaisvaltaisempaa tasapainoa. :-) Samalla oman toimintatavan muuttaminen pikkuhiljaa suorittamisesta pois kohti lempeämpää ja suurpiirteisempää toimintatapaa on myös lempeyttä itseäni kohtaan.

Veljeni kerran sanoi jotain, joka sai minut kertaheitolla suhtautumaan kasvatukseen ja yhdessäoloon toisella tavalla. Olin tuskaillut kuinka yritän niin paljon koko ajan viihdyttää lapsiani ja kuinka vanhempi tyttäreni ei silti tunnu viihtyvän tai arvostavan ponnisteluitani. Olin ottanut viihtymisestä mission. Jos lapsi ei osallistunut ja osoittanut nauttivansa yhteisestä ajasta, niin olin epäonnistunut vanhempana. Ja sitten joko minä kiukuttelin tai tyttö kiukutteli. Veljeni kuunteli hetken ja totesi vain rauhallisesti, että ehkä se riittää tytölle, että vain olemme yhdessä. Ei yhteiseen tekemiseen ole väkipakolla pakko osallistua eikä sitä ole väkipakolla pakko keksiä. Riittää, että lapsi tietää yhteisen ajan olevan tärkeä minulle ja että haluan viettää aikaa hänen kanssaan. Näin myös lapsi kokee itsensä tärkeäksi ja hänen omat rajansakin tulevat samalla kunnioitetuiksi. Eikä sen tekemisen tarvitse olla yhteistä ruokailuhetkeä, kaupassakäyntiä tai kävelyretkeä kummallisempaa.

Suosittelen aina silloin tällöin miettimään omaa ajankäyttöä ja asioita, joille energiaansa antaa. Liittyvätkö ne selviytymiseen, hyvinvointiin vai muuhun? Ja ei se yhden askeleen ottaminen loppupeleissä paljoa edellytä jos vain osaa suhtautua asiaan rennolla asenteella.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tässä blogissa asianajajana työskentelevä Sanna kirjoittaa parisuhteesta ja perheestä. Hän antaa neuvoja ja vinkkejä, joiden avulla jokainen suomalainen nainen voi pitää paremmin puoliaan arjessa ja elämän taitekohdissa.

Yrityksen kotisivut

Asianajotoimisto Svahn Oy

Hae blogista

Blogiarkisto

2018