Kirjoitukset avainsanalla asianajaja

Kirjoitin viimeksi, kuinka haluan keskittyä ruokailusta nauttimiseen ja erityisesti kehontuntemuksiini ruokaillessa.

Itselläni on siis tapana jännittää tiedostamatta ja tahattomasti vatsaani. Oli kyse sitten kanssakäymisestä ihmisten kanssa tai ruokailuhetkestä. Aina kuitenkin jännitän vatsalihaksiani, vaikka en muutoin varsinaisesti jännitä itse tilannetta.

Kun jännitän lihaksiani, en ole täysin läsnä kyseisessä hetkessä. En käsitä miten nämä kaksi liittyvät toisiinsa, mutta niin vain on. Ero on nimittäin välitön ja valtava, jos rentoutankin vatsalihakseni esim. kesken keskustelun. Heti, kun rentoutan vatsalihakseni olen paremmin keskustelussa läsnä. Ja läsnäolemisella tarkoitan tässä sitä, että todella pystyn keskittymään siihen, mitä toinen sanoo. Ajatukset ovat tässä hetkessä. En mieti mitä sanoisin tuohon ja tuohon asiaan, en yritä kertoa mielipiteitäni tai antaa ohjeita väliin, en ota kantaa tapahtuneisiin. Kuuntelen vain.

Nämä ovat ehkä niitä henkimaailman juttuja, mutta monesti siinä tilanteessa, kun muistan aidosti kuunnella, saattaa ystäväni liikuttua kesken keskustelun tai muutoin silminnähden välittömästi rentoutuu. Itselleni tulee tunne, kuin olisimme yhtä. En tarkoita pinnallista yhteenkuuluvuuden tunnetta, vaan tunnetta että olemme solutasolla yhtä. Aivan saman koen ventovieraiden kanssa, joiden kanssa käyn keskustelua silloin kun olen läsnä ja kuuntelen. 

Muistan kerran, kuinka eräs hyvin tuohtunessa mielentilassa oleva itselleni täysin vieras naishenkilö halusi eräillä messuilla kertoa kaikista elämänsä aikana kohtaamistaan vääryyksistä ja julmista ihmisistä. Kuuntelin keskeyttämättä, täysin läsnäolevana ja ottamatta kantaa ehkä noin 10 minuuttia, jonka jälkeen henkilö silminnähden rentoutui, alkoi hymyillä ja vaikutti jopa tyytyväiseltä. Annoin muistaakseni yhden juridisen ohjeen keskustelun päätyttyä. En muuta. Rouva oli kuitenkin niin yltiöpäisen vakuuttunut siitä, että olen ehdottomasti paras ja asiantuntevin juristi koko Suomessa. Todellisuudessa olin vain kuunnellut.

Muistan myös, kuinka kesken erään mindfulness-pariharjoitteen koin tämän yhteenkuuluvuuden tunteen ensimmäisen kerran. Liikutuin kyyneliin tuosta rakkaudesta ja yhteydestä, jonka koin pariini. Tunnetta on vaikea kuvailla sanoin. Se oli niin kokonaisvaltaista ja ehkä vähän pelottavaakin. Koimme molemmat saman ja olimme molemmat yhtä hämillämme. Upea, kertakaikkiaan upea kokemus.

Nyt tuntuu, että pääsen tähän samaan yhteyteen (nyt jo ilman voimakasta tunnelatausta) aina, kun rentoutan vain vatsalihakseni kesken keskustelun. Kuulostaa ehkä oudolta, että näillä kahdella olisi joku yhteys, mutta itselläni se on selvästi "oire" siitä, että olen jännittynyt ja odotan "puheenvuoroani", jolloin kuuntelu ei ole täysin läsnäolevaa.

Läsnäolevassa kuuntelussa toinen kokee tulleensa kuulluksi, ratkaisee ehkä itse oman ongelmansa tai huomaa mahdollisen oman ylireagointinsa jossakin tilanteessa, tai mikä tahansa onkaan se asia, joka mieltä todella painaa. Meille jokaiselle on niin tärkeä tulla kuulluksi, oli kyse sitten parisuhteesta, ystävyyssuhteista, tai mistä tahansa ihmissuhteesta. Kuulluksi tuleminen merkitsee myös sitä, että voi kokea olevansa tärkeä ja arvostettu. Ja kun kokee olevansa arvostettu ja tärkeä, saa omiin "ongelmiin" eri perspektiiviä. Ehkä ne eivät enää olekaan niin ylitsepääsemättömiä tai ratkaisemattomia. Ehkä niihin yllättäen löytyykin ratkaisu, joka on yksinkertaisempi kuin olisi voinut luullakaan.

Kuuntelemisen taito on erityisesti työssäni äärimmäisen tärkeä taito. Siinä se on kuitenkin itselleni selkeästi vaikeampaa, sillä haluaisin kesken asiakkaan lauseen jo olla ohjeistamassa ja neuvomassa. Kuitenkin aina silloin, kun pysähdyn ja muistan todella kuunnella, on lopputulos parempi. Asiakas kokee tulleensa todella kuulluksi. Tunteet eivät ole enää niin vahvassa roolissa, vaan siirrytään selvittämään asioita. Ei koettua epäoikeudenmukaisuutta vaan sellaisia asioita, jotka eivät esimerkiksi vastapuolesta johtuen ratkea itsestään. Kun tunnepitoisuus ja ehkä jopa mahdollinen kostonhalu tai peräänantamattomuus syystä-jota-ei-oikein-edes-tiedetä laantuu tai jopa häviää, päästään asiassa usein todella hyviin lopputuloksiin. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että asiakas luottaa minuun ja parhaiten se toteutuu siten, että kuuntelen.

Kuuntelemiseksi tulemisen merkityksen huomaa erityisesti oikeudenkäynneissä ja ennen kaikkea Follo-sovittelussa (tuomarin ja asianajajien lisäksi lapsiasioihin erikoistunut asiantuntija mukana). Tuolloin molemmat osapuolet saavat sanoa sanottavansa ilman keskeyttämistä. Ja kun itselle tärkeimmät asiat on saanut sanottua ja on koettu tulleen kuulleeksi, jos ei vastapuolen toimesta, niin ainakin muiden läsnäolleiden toimesta, niin monen monta kertaa sovinto saadaan tämän jälkeen välillä hyvinkin nopeasti aikaan.

Läsnäolevassa kuuntelussa ja ylipäätänsä kuulluksi tulemisessa on siis todella taikaa. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Tässä blogissa asianajajana työskentelevä Sanna kirjoittaa parisuhteesta ja perheestä. Hän antaa neuvoja ja vinkkejä, joiden avulla jokainen suomalainen nainen voi pitää paremmin puoliaan arjessa ja elämän taitekohdissa.

Yrityksen kotisivut

Asianajotoimisto Svahn Oy