Kirjoitukset avainsanalla spontaanisuus

Joka kerta, kun pääsen käymään Eestissä, avautuu itselleni kerta kerralta yhä upeampi maa. Ehkä vielä se, että oppaanani toimii aina paikallinen, opiskeluajoilta oleva erittäin läheinen ystäväni, tuo tämä kokemuksiin toisenlaista syvyyttä.

Vaikka maa on niin lähellä, ei sinne koskaan tule jostain syystä suunniteltua matkaa, muutoin kuin ystävääni tapaamaan. 

Tällä kertaa olin kuitenkin sopinut tyttäreni kanssa, että lähdemme pariksi päiväksi ja teemme jotain oikein kivaa. Tarvetta ei ollut edes suunnitella menojamme tai matkaohjelmaa sen tarkemmin, sillä tämä ystäväni oli juuri saapumispäivällemme suunnitellut Pohjois- ja Itä-Viron kiertoajelua perheensä kanssa!!

Ystäväni oli sitten aamulla satamassa vastassa, josta lähdimme heti kohti Lahemaan Rahvusparkin luonnonsuojelualuetta. Emme olleet tytön kanssa olleet pitkään aikaan luonnossa samoilemassa, joten tämä tuli kuin tilauksesta. Juoksin kilpaa tytön kanssa, kuin lapsi itsekin. Pysähdyttiin vähän väliä ihmettelemään sammal-lajeja, ötököitä ja näkymiä.


 


Seuraavaksi oli jo aika etsiä ruokapaikka ja siitä pikkuhiljaa kohti leirintäaluetta.

Ruokapaikaksi löytyi matkan varrelta Palmsesta aivan sattumalta jonkun kartanon yhteydestä erikoinen, keskiaikais(?)-tyylinen ravintola. Ruoka ei ollut hääppöistä, mutta tunnelma korvasi sen moninkertaisesti. Pihalta löytyi lapsille kaiken maailman entisajan keinuja, ym.

Leirintäalueelle oli vielä jonkun verran matkaa. Se sijaitsi Viron suurimman järven rannalla. Järven vastarannalla olikin jo Venäjä, eli raja kulki jossain järven puolessa välissä.

Itse olin koko ajan kaikesta totaalisen innostunut, ihmeissään ja vaikuttunut. Ystävälleni etenkin leirintäalue oli valtava pettymys. Itse olisin ehkä kaivannut vain suihkua. Sellaista ei ollut... Mutta eipä tätä kannattanut sen enempää surkutella. Ystävällenikin hänen jatkaessaan surkuttelua sanoin, että sinulla on kolme vaihtoehtoa: Voit jatkaa valittamista, voit varata paikan jostain toiselta leirintäalueelta tai voit jäädä tänne, hyväksyä paikan puutteineen ja keskittyä hyvään seuraan. Tähän viimeiseen päädyttiin ja meillä oli super-hauskaa! 

Uiminen ei sitten ollutkaan niin helppoa. Järvi oli val-ta-va, mutta syvin kohta vain 3 metriä! Kuuma kesä oli myös tehnyt tehtävänsä, kun vesiraja oli hyvin alhaalla. Ystäväni mies harrastaa vakavissaan triathlonia ja oli kovasti odottanut pääsevänsä uimaan. Vedestä tuli kuitenkin kiukkuinen mies, kun vesi ei sadan metrin jälkeenkään yltänyt pohkeita ylemmäs!! Naapurimökin asukasperhekin oli yrittänyt käynyt "soutelemassa" mutta käytännössä soutelu eteni siten, että perheen isä käveli vedessä ja veti veneessä olevaa perhettä perässään!! Naurussa ei ollut pitelemistä, kun näky oli niin huvittava. Veneestäkin kuului hillitöntä naurua koko "soutelun" ajan... Ai että! 

Elämysten huipennus oli yöllinen ufo-elämys! Aloimme ihmetellä taivaalla olevaa oudosti, nopeasti ja täysin hiljaa liikkuvaa valoa. Yritin ottaa videokuvaakin tapahtumasta, mutta totesin ottaneeni kaksi kuvaa; yhden alusta ja yhden lopusta. Eli juuri silloin kun olin aloittanut ja päättänyt kuvaamisen. Totesimme kuitenkin järkevinä ihmisinä, että ehkä kyseinen alus liittyi kuitenkin Viro-Venäjä rajaan enemmän kuin ulkoavaruuteen...

Seuraavana päivänä hyvin nukutun yön ja äärimmäisen nautinnollisen aamupalan jälkeen (miten ruoka ja kahvi muiden valmistamana maistuukin aina niin taivaalliselta) lähdimme kohti Alatskiven linnaa. Herran jestas mitä aarteita Virossa onkaan! Täydellisesti restauroitu linna! 

Viimeisenä aikataulujen käydessä jo tiukille kohteena oli Rakveren Poliisimuseo. Vuonna 2017 perustettu museo oli lapsille mieluinen kohde. Nähtävää olisi ollut niin paljon, mutta pakko oli jättää visiitti vain museoon, kun laivalle oli kuitenkin tarkoitus ehtiä.

Rakveren linna
Rakveren linna

Enää oli matka satamaan, josta sitten haikein mielin erosimme. Ystäväni pakotti minut tulemaan takaisin Tallinnan maratoniin 7.-9.9, jolloin esikoisenikin pääsisi mukaan. Minä ja hänen miehensä kävisimme juoksemassa ja ystäväni veisi kaikki lapset kylpylään! Ai että, mikä tarjous! Laitetaanpas korvan taakse! :-)

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Istuskelin maanantai-iltana tietokoneen ääressä työasioissa, kun nuorempi tyttöni alkoi valittaa, ettei me enää tehdä mitään kahdestaan. No niinpä! Isosisko oli saanut viime vuoden syyslomalla kahdenkeskisen matkan kanssani Englantiin ja pikkusisko edelleen odotteli omaa matkaansa äidin kanssa. Asia oli vain jäänyt kaiken muun alle. 

Meinasin jo todeta tytölle, että koulut alkaa torstaina eikä me ehdittäisi lähteä enää mihinkään. Mutta sitten tuumasin ääneen, että meillä on tässä aikaa viettää yksi yö jossakin. Sisko on isänsä kanssa keskiviikkoon saakka. Mihinkäs lähdettäisi? Suomi-sightseeing? Ei, tyttö halusi nimenomaan ulkomaille. Lennot lähimaihin maksoivat maltaita näin nopealla aikataululla. Ei. Entäs Ruotsin risteily? Ei, edellytti kahta yötä. Tallinna? Jep!! 

Muistin heti, että tuollahan sattuu olemaan bonuksiakin sen verran aiemmilta matkoilta, että näillähän saa ilmaisen matkan! Ja muistin myös, etten ole vielä tänä vuonna käynyt hyvän ystäväni luona Virossa. Ei muuta kuin viestiä hänelle, että huomenna oltaisiin tulossa pariksi päiväksi ja yhdeksi yöksi. Ehditäänkö nähdä?

Kuinkas ollakaan. Ystäväni suunnitteli seuraavaksi aamuksi parin päivän retkeä itsekin perheensä kanssa Viroa ympäri! Olimme enemmän kuin tervetulleita mukaan! 

Nyt tulikin kiire! Kello oli jo yli kymmenen illalla. Virossa pitäisi olla klo 9 paikkeilla, jolloin lähtö olisi kotoa 5-6 aikaan. Onkohan laivalla paikkoja enää tähän aikaan? Pakata pitäisi. Onkohan vaatteita puhtaana? Kai meillä oli passit vielä voimassa? Eihän meillä ole telttaa! Mites koira? Otanko auton?

Yhteentoista mennessä matka oli varattu, pakkauslista laadittu, työasiat järjestetty (yrittäjyyden etuja), ystävän kanssa sovittu käytännön järjestelyt (missä tavataan,  lainaan heidän autoa, telttaa ja makuupussia), aamu aikataulutettu ja koiralle saatu hoitaja.

Sitten vaan äkkiä nukkumaan ja aamun klo 5 herätystä odottelemaan.

On se ihmeellistä miten paljon sitä saa aikaan, kun lakkaa suunnittelemasta, epäröimästä ja miettimästä! Asiat vain loksahtelevat paikoilleen kuin itsestään!

Ei muuta kuin matkaan!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Tässä blogissa asianajajana työskentelevä Sanna kirjoittaa parisuhteesta ja perheestä. Hän antaa neuvoja ja vinkkejä, joiden avulla jokainen suomalainen nainen voi pitää paremmin puoliaan arjessa ja elämän taitekohdissa.

Yrityksen kotisivut

Asianajotoimisto Svahn Oy