Kirjoitukset avainsanalla avioehtosopimus

Osallistuin viikonloppuna Suomen suurimmille häämessuille, Love me do - messuille. Olin mukana puhumassa avioehdosta ja myös omalla osastolla neuvomassa ja antamassa lainopillisia vinkkejä tuleville vihkipareille.

Yleisesti ottaen olen vakaasti sitä mieltä, että avio-oikeuden tulisi olla oikeus, jonka puolisot voivat erikseen antaa toisilleen, eli siten, ettei avio-oikeus olisi automaattinen vihkimisen myötä, vaan se myönnettäisiin puolisolle erillisellä sopimuksella. Näin ei kuitenkaan meillä Suomessa ole.

Avioehto nykyisillä säännöksillä on siis ikään kuin vakuutus siitä, että mikäli käykin niin, että onni ei kestä, niin toisella ei ole mitään oikeutta itse ansaittuun tai saatuun omaisuuteen. 

Koko avio-oikeus tuntuu perustuvan pääosin entisajan parisuhteisiin ja aikakauteen, jolloin naimisiin mentiin ja naimisissa pysyttiin myötä ja vastoinkäymisissä. Nykyään suuri osa tuoreista liitoista päättyy jossain vaiheessa avioeroon. Avioliitto onkin "vain" parisuhteen jatkumo eikä sillä ole samanlaista merkitystä kuin ennen vanhaan.

Ennen vanhaan oli siis niin, että mies kävi ansaitsemassa ja vaimo oli kotona hoitamassa kotia ja lapsia. Nykyään puolisot, erityisesti naiset, ovat taloudellisesti paljon itsenäisempiä. Halutaan ja voidaan kerryttää omaa omaisuutta, panostetaan omaan uraan ja niin edelleen. Nainen ei enää välttämättä olekaan se, joka jää kotiin lasten kanssa, vaan saattaakin olla puolisoista se, joka panostaa omaan uraansa ja on varakkaampi. Myös liitot ovat nykyään lyhyempikestoisia.
 
Messukävijoiden kanssa käytyjen keskusteluiden jälkeen oli kuitenkin mielenkiintoista huomata, kuinka on todellakin myös tapauksia, jolloin avioehto, eli sopimus, joka rajoittaa automaattisesti tulevaa oikeutta toisen omaisuuteen avioliiton päättyessä, ei aina olekaan se oikeudenmukaisin vaihtoehto. 

Jos aloitetaan niin sanotusti puhtaalta pöydältä ilman lapsia ja ilman kertynyttä varallisuutta, ei avioehto ole välttämättä tarpeen.

Mutta mitä jos toinen saakin perintöä avioliiton aikana? Halutaanko omaisuus säilyttää suvussa?

Entä jos toinen puolisoista perustaakin yrityksen avioliiton aikana ja tuo yritys onkin menestys? Kuten Jeff Bezoksen tapauksessa. Ei ehkä realistisin esimerkki näin suomalaisessa mittapuussa mitattuna, mutta antaa osviittaa sille, mitä voi tapahtua, jos lähdetään puhtaalta pöydältä eikä osata varautua tulevaan.

Toisaalta jos sovitaankin, että yksi puolisoista todellakin jää kotiin pidemmäksi aikaa hoitamaan lapsia ja luopuu siten omasta urakehityksestään ja varallisuutensa kasvattamisesta, toisi avioehto tällöin ikävän epätasapainon puolisoiden välille erotilanteessa. Erityisesti, jos työssäkäyvä puoliso onkin hankkinut yhteisessä käytössä olleen omaisuuden nimiinsä, lyhentänyt mahdollista lainaa itse samalla kun vähätuloisempi puoliso on hoitanut perheen muut kulut, kuten ruokaan ja asumiseen liittyvät kulut. Yksi on siis kerryttänyt pääomaansa, kun toiselle ei ole jäänyt panoksestaan mitään konkreettista. Perheen henkinen hyvinvointi ei aina ole rahassa mitattavissa, jos puolisoilla on voimassa oleva avioehto. Jos tuo liitto päättyisi eroon ja puolisoilla olisi avioehto, olisi epätasapaino arjen kuluista vastanneen puolison osalta merkittävä! Silloin avioehto olisi juuri kyseisen puolison kannalta epäoikeudenmukainen lopputulokseltaan.

Omaa tapausta ja avioehdon tarpeellisuutta kannattaa siis miettiä huomista pidemmällekin. Onhan aina mahdollista poissulkea toisen oikeus mahdolliseen tulevaan omaisuuteen, kuten juuri perintöihin ja yritysvarallisuuteen ja toki myös ennen avioliittoa hankittuun omaisuuteen. Ja mikäli esimerkiksi perintöä on jo tullut ja avioliittokin on jo ehditty solmia, niin avioehdon voi toki tehdä tai sitä voi muokata myös avioliiton aikana, mikäli molemmat siihen suostuvat.

Suosittelen joka tapauksessa vähintäänkin harkitsemaan sopimuksen laatimista. Ja tarvittaessa kysymään neuvoa onko se tarpeellinen juuri siinä omassa tapauksessa. Karkeasti ja hyvin yleisesti sanottuna avioehto voi olla suppeampi, jos elettyä elämää ja kerrytettyä varallisuutta on vähemmän eikä sitä ole perintönäkään odotettavissa. Mitä enemmän sitä elettyä elämää, lapsia ja varallisuutta on kertynyt, sitä todennäköisemmin kannattaa laatia avioehto.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Vierailija

Olen samaa mieltä, avioliittolainsäädäntömme ei ole oikein ajantasalla. Etenkin yrittäjien ja sellaisten yrittäjien, joilla on yhtiökumppaneita, kannattaisi olla tarkkoja näissä avioehtoasioissa. Yritysvarallisuus ja sen rahoitusvarallisuus ainakin pitäisi sulkea aviovarallisuuden ulkopuolelle. 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Keskustelin muutama viikko sitten erään varakkaan nuoren miehen kanssa, joka oli menossa kesällä naimisiin. Nuori mies oli huolissaan siitä, että haluaisi turvata oman varallisuutensa mahdollista eroa varten, muttei silti halunnut loukata morsiantaan. Tämä tuleva morsian oli nimittäin hyvin loukkaantunut siitä, että mies halusi avioehdon ja koki tämän valtavana epäluottamuksen osoituksena. 

Itsellä taas juristina herää välittömästi hälytyskellot tällaista vastustusta kohtaan, sillä kysehän ei ole siitä, että mies suunnittelisi jo eroavansa ennen kuin päästään edes alttarille, tai että morsiamen motiiveihin olisi kohdistettu epäluuloja. Miksi asia siis herättää ylipäätänsä vastustusta?

Kyse on enemmänkin vakuutukseen verrattavasta asiasta. Eihän kotiakaan vakuuteta sen vuoksi, että epäillään jonkun polttavan sen, tai että kotiin tullaan varmasti joku päivä murtautumaan. Autoakaan ei vakuuteta sen vuoksi, että odotetaan sitä kolaria. Vakuutus otetaan vain turvaamaan tilanteet, jos näin nyt sitten sattuu käymään. Avioehdollahan ei kuitenkaan ole merkitystä avioliiton aikana. Se astuu voimaan varsinaisesti vasta omaisuuden jaossa, kun määritetään mitkä ovat puolisoiden oikeudet toistensa omaisuuteen ja kuka omistaa mitäkin. 

Jos kerran vakuutuksia otetaan vain turvaamaan ikävät tilanteet, niin miksi avioehtosopimukseen suhtaudutaan monessa tapauksessa niin negatiivisesti? Sopimuksenhan voi tehdä vain kattamaan mahdollisen erotilanteen siten, että mikäli avioliitto onkin pitkä ja päättyykin kuolemaan, niin tällöin avio-oikeus on voimassa.

Mielestäni lakia pitäisi itse asiassa muuttaa niin, että avio-oikeus toisen omaisuuteen ei ole automaattista, vaan että molempien tulisi toisilleen erikseen sellainen oikeus antaa. Eli sovittaisiinkin siitä, että puolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen eikä siitä, ettei avio-oikeutta ole.

Kommentit (2)

Vierailija

Teimme avioehdon 8 avioliittovuoden kynnyksellä. Nyt reilu kaksi vuotta myöhemmin avioeron ollessa vireillä, on tavallaan helpottavaa, kun ei-yhteisestä omaisuudesta (jota toisella on ollut ja on edelleen enemmän) ei tarvitse riidellä. Avioero on, vaikka sen hoitaisi kuinka fiksusti ja aikuismaisesti, kuitenkin raskas prosessi, ja riitaa saisi varmasti jos haluaisi. Itse en missään kohtaa kokenut avioehdon tekoa epäluottamuksena tai toisen selustan turvaamisena, vaan ehkä juurikin tuona "vakuutuksena" ja ehkä vahvistuksena sille, ettei kumpikaan ole suhteessa toisen omaisuuden vuoksi.

Sanna Svahn
Liittynyt12.4.2018

Hieno asenne! Itselleni avioehto on jopa ollut edellytys jo ihan sen varalta, että jos puoliso sattuisikin tekemään jotain sellaista, josta saattaisin suivaantua hieman enemmänkin ;.), estän itseltäni kostomahdollisuuden. Vaikka kostaminen tai muu hankalaksi heittäytyminen ei kuulukaan luonteeseeni, en ole halunnut suoda itselleni edes pienintä mahdollisuutta / houkutusta sellaiseen.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Tässä blogissa asianajajana työskentelevä Sanna kirjoittaa parisuhteesta ja perheestä. Hän antaa neuvoja ja vinkkejä, joiden avulla jokainen suomalainen nainen voi pitää paremmin puoliaan arjessa ja elämän taitekohdissa.

Yrityksen kotisivut

Asianajotoimisto Svahn Oy

Blogiarkisto

2018

Instagram