Kirjoitukset avainsanalla lasten harrastukset

2010-luvun vanhemmilla on perin omalaatuinen käsitys siitä, mikä on lapsen parasta etua harrastusten määristä puhuttaessa. Moni tuntuu olevan siinä käsityksessä, että mitä enemmän lapsi harrastaa, sitä parempi se on lapsen kannalta. Todellisuudessa suuri määrä harrastustunteja viikossa saattaa kuitenkin lapsen kannalta olla hyvin stressaavaa, kun jokainen päivä on aikataulutettu ja etenee aina kiirehtien tai suorittaen. 

Viisaammat vanhemmat osaavat vähentää harrastuksia siinä vaiheessa, kun kiireisyys alkaa vaikuttaa negatiivisesti lapseen: lapsi on alakuloinen, stressaantunut tai ei osaa lainkaan rauhoittua ja rentoutua tai stressi alkaa vaikuttaa koulussa jaksamiseen ja koulumenestymiseen. 
Toiset taas ovat vahvasti sitä mieltä, että lapsen kuuluu harrastaa, kilpaileminen lisää elämässäpärjäämisen taitoja tai että lapsen kuuluu saada tehdä niitä asioita, joista pitää. Lapsen päivien tulee ikään kuin olla täynnä virikkeitä tai sitten kunnianhimoista kilpailemista ilman mahdollisuutta tylsistymiseen.

Virikkeellisistä päivistä ja suurista harrastusmääristä ei tietystikään ole mitään harmia silloin, kun muu perhe-elämä tasapainottaa hektisyyttä ja antaa lapselle mahdollisuuden myös vain olla. Mutta jos arki on yhtä suorittamista ja kiirehtimistä, niin silloin tuskin aikaa rentoutumiselle on. Silloin on olemassa myös riski, että lapsi oppii pitämään tiettyä hektisyyttä normaalina eikä opi olemaan läsnä ja nauttimaan pienistä arjen asioista.

Itse ymmärrän 70- ja 80-luvulla syntyneitä vanhempia, joilla harrastaminen on ollut enemmänkin etuoikeus kuin itsestään selvyys. Kyse ei siis ole siitä, että ei haluta olla lasten kanssa vaan halutaan tarjota lapselle sitä, mistä kenties itse jäi paitsi lapsena. Haastavampaa ja aikaa vievempäähän on juuri harrastuksiin vieminen. Huonoa vanhemmuutta ei kuitenkaan ole se, että lapsella on tylsää. Silloinhan lapsi oppii luovuutta ja ryhtyy keksimään tekemistä sen sijaan, että kaikki tuodaan tarjottimella valmiiksi mietittynä. 

Vaikka haluaisikin tarjota lapselleen sitä parasta ja harrastusten määrä on vielä järkevissä määrissä, niin olisi hyvä myös huomioida omat mahdollisuutensa harrastuksiin viemisissä ja muissa aikatauluissa. Jos joutuu toistuvasti pyytämään lasten ystävien vanhempia toimimaan joko kuskeina tai lapsenvahteina, niin ehkä homma ei niin sanotusti silloin toimi, vaan oma stressitaso lisääntyy. Ja tämä vanhemman stressaantuminen ja uupuminen kyllä takuuvarmasti näkyy siellä lapsen arjessa. 

Mikä on sinun mielestäsi oikea määrä harrastuksia yhdelle lapselle viikossa tai miten teidän perheessä on tasapainoitettu harrastukset ja perhe-elämä?

Kommentit (2)

Annastiina114

Hyvä kirjoitus, samoilla linjoilla! Vaikeaa tasapainoilua tämäkin. Onneksi on saatu tuupattua tytöt samoihin ryhmiin kun ikäeroa alle 2 v. Musta on tärkeää, että vanhemmat varaa aikaa myös omaan hyvinvointiinsa ja perheen yhdessäoloon, eikä vain toimi kuskina. Hmm tasapaino, kyllä se on löydettävissä ☺️

Sanna Svahn
Liittynyt12.4.2018

Juuri näin. Ehkä tämä ylisuorittaminen ja perheen aikataulujen pakkotäyttäminen kaikella mahdollisella on nyt myös joku ylimenevä vaihe. Kymmenen vuoden päästä lapsemme tekevät vanhempien "virheistä" oppineena varmasti kaiken täysin toisin päin... :-D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Tässä blogissa asianajajana työskentelevä Sanna kirjoittaa parisuhteesta ja perheestä. Hän antaa neuvoja ja vinkkejä, joiden avulla jokainen suomalainen nainen voi pitää paremmin puoliaan arjessa ja elämän taitekohdissa.

Yrityksen kotisivut

Asianajotoimisto Svahn Oy