Kirjoitukset avainsanalla Luopuminen

Kirjoitin viimeksi siitä, voiko ystävästä luopua. Jäin miettimään sitä, mitä luopuminen oikeastaan tuokaan mukanaan. Itselleni tavarasta luopuminen ei ole tuottanut koskaan ongelmia. Mutta se ei estä tavaran kertymistä kaappeihin ja nurkkiin, etenkin silloin jos säilytystilasta ei ole ongelmaa. 

Olen huomannut viime vuosina, kuinka elämäntilanne selvästi vaikuttaa itselläni siihen, ovatko kaapit täynnä turhaa tavaraa, vai onko siellä vain kaikki tarpeellinen eikä mitään ylimääräistä tai turhaa. Elämäntilanteella tarkoitan lähinnä omalla kohdallani kiirettä. Kun ei ehdi tai jaksa keskittyä esimerkiksi lasten pieneksi käyneen harrastusvälineen tai vaatteen tai tarpeettomaksi käyneiden lelujen myymiseen, alkavat kaapit ja varastot olla krääsää pullollaan.

Ja mitä enemmän sitä krääsää nurkkiin kertyy, sitä ahdistuneemmaksi tunnen oloni. Koen suurta ahdistusta siitä, että tavaraa on joka paikassa enkä yhdellä katsomalla tiedä mikä on turhaa ja mikä tarpeellista. Ja mitä enemmän sitä turhaa tavaraa nurkissa on, sitä alakuloisemmaksi ja passiivisemmaksi tulen. Asiat tuntuvat menevän alamäkeen heti, jos luistan jossakin vaiheessa, varastoin tavaran johonkin kaappiin ja ajattelen hoitavani asian kuntoon myöhemmin paremmalla ajalla. Lumipallo lähtee vyörymään. Kohta sitä myytävää tai peräti poisheitettävää tavaraa onkin kaikki paikat pullollaan.

Erityistä ahdistusta saan rikkinäisten tavaroiden säilyttämisestä myöhempää korjaamista varten. Kun se hetki korjata niitä ei vain koskaan tunnu tulevan. Sen sijaan siellä kaapissa on sitten tarpeettomien tavaroiden lisäksi rikkinäisiä tavaroita lisää ahdistusta tuomaan.

Muuttaminen ja kevät tuntuvat olevan sellaista aikaa, ainakin itselle, jolloin turhan tavaran raivaaminen on helpointa. On äärimmäisen keventävää hävittää tavaroita, joita on säilyttänyt vain sen vuoksi, että saattaa niitä joskus tarvita. Kun niihin sitten muuton yhteydessä tai siivousvimmoissaan törmään huomaan, kuinka en ole edes muistanut koko tavaran olemassaoloa ja hyvin olen pärjännyt ilman. Tällaiset tavarat on todella helppo heittää pois.

Toinen, mikä on helppoa itselleni, ja tuo myös valtavaa helpotusta, on sellaisen tavaran tai huonekalun hävittäminen, josta en edes ole pitänyt. Olen kuullut, että Marie Kondo puhuu kuinka esineen pitäisi tuottaa säkenöivää iloa. Jos se ei sitä tee, hävitä se. 

Olen ilmeisesti aina vaistomaisesti toiminut näin, sillä hävitän mielelläni tavaraa, joka ei syystä tai toisesta tuo itselleni iloa. Olen muutenkin niin vahvasti koti-ihminen, että jos kotona asiat ja tavarat ovat rempallaan tai levällään, niin koko muukin elämä on silloin rempallaan. 

Kaikki alkaa itselläni siis kotioloista. Jos en voi hyvin, näkyy se "lipsumisena" kotitöissä välittömästi. Ja kun koti alkaa olla sekaisempi, alan passivoitua ja ahdistua entistä enemmän. Ja mitä enemmän passivoidun ja ahdistun, sitä vähemmän saan aikaiseksi töissä ja sitä vähemmän jaksan olla henkisesti läsnä lasten kanssa. Tästä alkaa sitten sellainen alamäki, joka päättyy usein siihen, että huomaan vain istuvani illat sohvalla Netflixin äärellä mässäillen makeaa. Vaatteet alkavat kiristävää enkä jaksa oikein edes laittautua. Ei kaunista katseltavaa eikä ole kivaa itselläkään.

Sitten tulee se tunne, että nyt saa nainen riittää. Yhtäkkiä saan taas jostain mieleni sopukoista hirveätä tarmoa laittaa asiat ja oma toiminta kuntoon. Hävitän tai myyn tavaraa, siivoan raivoisasti ja avvot! Kaikki taas rullaa hyvin! Perhe on tyytyväinen ja itse tunnen oloni vapautuneeksi ja energiseksi.

Tavara vain on jotenkin niin tukahduttavaa itselleni, joten mitä vähemmän sitä on, sitä tyytyväisempi ja tasapainoisempi olen henkisesti. Kuulostaa ehkä jopa hieman oudolta, mutta olen jo lapsuudesta tämän huomannut itsessäni. Olen selvästi sielultani minimalisti. 

Mutta miksi sitten on niin helppo lipsua, kun kaikki kuitenkin alkaa niin pienestä?

Jotta tämä iänikuinen kierre elämässäni päättyisi, tulen nyt jatkossa toimimaan seuraavasti:

1. Säilytän aina valmiina kolmea laatikkoa turhille tavaroille

Yksi laatikko on myyntiin meneville tavaroille ja vaatteille. Toinen on varastoitaville kausitavaroille, kuten talvivaatteille. Kolmas on esikoiseni pieneksi jääneille tavaroille, jotka kuopus saa käyttöönsä joskus myöhemmin. Laatikot nimikoin selvästi, jotten joudu aina kurkkimaan sisälle varmistaakseni mikä laatikko olikaan mitä tavaraa varten.

Kynnyksen käyttötavaroiden säilyttämiselle tulisi siis olla mahdollisimman pieni, jotta lipsumisen mahdollisuutta tavaran kerääntymiseen vääriin paikkoihin tai myöhempää varastointia varten ei ole. Tai ainakin lipsumisen mahdollisuus on minimissään.

Rikkinäiset tai myyntikelvottomat tavarat vien suoraan roskiin ja vaatteet lumppukeräykseen.

2. Ohjeistan myös lapsiani toimimaan näin

Yhtä lailla voin opastaa myös tytöt toimimaan näin. Jos heille tulee joku oma lelu, tavara tai vaate vastaan, joka on tarpeeton tai väärän vuodenajan tavara, he voivat myös itse varastoida tavaran suoraan oikeaan paikkaan ilman että se jää johonkin laatikon pohjalle odottamaan löytymistään vääränä vuoden aikana.

3. Kirjaan kalenteriin ajan laatikoiden läpikäymiselle

Suorittaja-tyyppinä toimin mieluusti aina niin, että kalenterini ovat muistuttamassa tehtävistä asioista. Jos luotan inspiraatioon tai spontaanisuuteen, alkavat asiat pian taas lipsua. Ja muutenkin koen, että asioiden aikatauluttaminen vapauttaa ajatukseni muulle, kun ei tarvitse koko ajan mielessään miettiä mitä pitäisi tehdä seuraavaksi. 

Joten kirjaan kalenteriini suosiolla ja hyvillä mielin ajan, jolloin laatikot tulee käydä läpi. Samalla varaan sitten ajan kirpputorille tai laitan tavarat nettiin myyntiin. Kausivaatteet vien varastoon ja haen sieltä alkavan kauden vaatteet ja tavarat (jotka tietysti ovat valmiiksi laitettuna edellisen läpikäynnin jäljiltä). 

Nyt sitten ilolla odottelemaan tarpeetonta tavaraa! 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Toisille luopuminen tuottaa äärimmäistä tuskaa, kun taas toisille se on äärimmäisen vapauttavaa. Itse olen ehdottomasti enemmän jälkimmäisen kaltainen, eli koen luopumisen aina vapauttavana. Usein tämä tarkoittaa omalta osaltani tavarasta luopumista, mutta viime vuosina myös vahingollisista asenteista ja ihmisistä luopuminen on tuonut vapautta elämääni. Aina luopuminen ei tarkoita totaaliluopumista, vaan erityisesti ihmissuhteissa voi luopumista olla myös ajanvieton rajoittaminen tiettyjen ihmisten kanssa.

Luopuminen voi siis kohdistua tavaran lisäksi niin asenteisiin, toimintatapoihin, paheisiin, työpaikkaan kuin ihmisiin. Meillä monella on tarve takertua asioihin ja vanhaan, tuttuun ja turvalliseen ja jokaisella tuo tarve perustuu eri syihin. Kun yksi hamstraa tavaraa "saatan joskus tarvita"-ajatuksella, toinen saattaa saada turvaa siitä, että asiat ja ihmiset ympärillä pysyvät samoina, vaikka ne olisivat itselle vahingollisia.

Tavarasta luopuminen ei ole siis koskaan tuottanut itselleni vaikeuksia, mutta ympärilläni olevista vahingollisista ihmisistä luopuminen on ollut haasteellisempaa. Joskus ystävyys- ja ihmissuhteita joutuu tosissaan punnitsemaan, jos henkilön kanssa on jostain syystä aina kurja tai epävarma olo. Joku silloin mättää. Joko itsessä tai tässä henkilössä.

Ongelman ratkaisu
Itselläni yleisesti ottaen kaikkien ongelmien ratkaisemisessa on toiminut parhaiten asioiden kirjaaminen paperille. Kirjaan ensin ongelman ja sitten alan käydä keskustelua itseni kanssa. Ajatuksen kulkuni saattaa kulkea seuraavasti:

1. Mikä on ongelma? 
Henkilö, jonka seurassa koen itseni epävarmaksi.

2. Millä tavalla koen itseni epävarmaksi?
Joudun miettimään sanomiseni hyvin tarkkaan, jotten tule tuomituksi tai saa arvostelu- tai vähättelyryöppyä niskaani. 
Joudun välttämään kaikenlaista puhetta rahasta tai työelämään liittyvistä tavoitteista.
Joudun vähättelemään onnistumisiani tai olemaan näistä vaiti, jotta en tulisi tulkituksi ylimielisenä.
En voi olla oma itseni.

3. Mitä ajatuksia henkilön kohtaamisesta käyn mielessäni?
Arvostelee minua mielessään
Kritisoi minua mielessään
Arvostelu ilmenee kasvoilta
Tekee saman selän takana
Pelko, että ryhtyy kovaan ääneen arvostelemaan ja tuomitsee ymmärtämättä tai kuuntelematta
Pelko, että tulkitsee kaiken sanomiseni väärin ja kieltäytyy muuttamasta mielipidettään tai kantaansa

4. Tapahtuvatko asiat todellisuudessa myös vai vain mielessäni?
Ovat tapahtuneet hyvin kauan sitten todellisuudessa

5. Onko mahdollista, että luon tilanteet mielessäni?
Kyllä. Ihmiset muuttuvat, mutta luulen silti vaistoavani jännittyneisyyttä tässä henkilössä, jolloin odotan räjähdystä ja sen pelossa koen joutuvani varoa sanomisiani.

6. Koenko samanlaista pelkoa muiden seurassa?
En samalla tavalla. (Jos olisin kokenut samaa muiden seurassa, olisin tässä kohtaa ehdottomasti miettinyt enemmän omaa käytöstäni. Koska tämä tunne on vain tämän yhden henkilön kohdalla, keskityn vain oman kokemukseni tunnustelemiseen.)

7. Kohteleeko tämä henkilö muita samalla tavalla?
Kyllä. Arvostelee usein niitä, jotka ovat menestyneitä tai vähättelee heidän menestystään. Tai tuo esiin ne asiat, joissa menestyjä on epäonnistunut.

(Yritän aina olla menemättä syihin ja olla analysoimatta miksi joku tekee jotain tai käyttäytyy tietyllä tavalla, sillä silloin tulee itse helposti tuomitsijaksi. Tärkeämpää itselleni on miettiä mitä koen tämän henkilön seurassa ja onko yhteydenpito jatkamisen arvoista. Olen myös huomannut, että jos päädynkin miettimään henkilön syitä käyttäytymiselleen, saatan tuomitsijan roolissa vain saada mielessäni valtaa ja kuvitteellista yliotetta häneen. Tämä on väärä asenne eikä todellisuudessa auta itseäni millään tavalla. Niinpä tässä vaiheessa joudun aina tietoisesti muuttamaan ajatusteni suuntaa lempeämpään, mikäli ne olivat menossa tulkinnan suuntaan.)

8. Tukeeko henkilö minua, kun tarvitsen apua?
Kyllä.

9. Kannustaako henkilö minua, kun koen menestystä, onnistumista tai iloa elämässä?
Kyllä, jos ei liity työelämään tai taloudellisiin asioihin.

10. Kannustanko ja tuenko itse henkilöä?
Kyllä. Voisin silti itsekin olla tässä aktiivisempi.

9. Onko yhteydenpito jatkamisen arvoista?
Kyllä, mutta voi olla itselleni parempi, että tämä henkilö pysyy pintapuolisempana tuttavuutena. 

Kuin keskustelua hyvän ystävän kanssa
Itselleni tällainen ajatusten kirjaaminen on kuin hyvän ystävän kanssa käytyä keskustelua. Erona on, että tähän keskusteluun ei tule mukaan arvostelua tai neuvoja. Saan siis avata mieleni ja ongelmani itselleni ja löytää itsestäni vastauksen ja myös ratkaisun asiaan. Tämä ainakin itselläni todella toimii ja teen näin myös muiden mieltäni askarruttavien tai painavien asioiden osalta.

Usein lähelleni pääsevät vain todella harvat ihmiset. Olen hyvin avoin, koen kaikki ihmiset läheisiksi ja avaudun elämästäni joskus liiankin estottomasti puolitutuillekin, mutta niitä ihmisiä, joihin todella luotan ja jotka todella päästän lähelleni, on vain muutama.

Ne, jotka ovat lähelleni päässeet, ovat ihmisiä, joihin voin luottaa 100%:sti, jotka eivät tuomitse, mutta kertovat asiat niin kuin ne ovat (myös silloin, kun en haluaisi totuutta kuulla), joiden kanssa voin olla täysin oma itseni, eivät puhu selän takana, tukevat minua kun olen allapäin ja iloitsevat kanssani, kun koen onnistumista. Erityisen tärkeiksi ja läheisiksi olen kokenut ihmiset, joiden kanssa kehityn paremmaksi ihmiseksi ja jotka myös haluavat itse kehittyä paremmiksi.

Meistä jokainen ansaitsee vain parasta. Miksi tukahduttaa oma elämä ihmisillä, jotka eivät ole asiasta samaa mieltä. Ystävistä tai ympärillä olevista ihmisistä ei aina tarvitse siltikään täysin luopua. Ystävyyttä tai yhteydenpitoa tiettyihin ihmisiin voi myös rajoittaa siihen määrään, jolloin itse vahingolliseksi tai ikäväksi koettu käytös ei vaikuta omaan hyvinvointiin.

Miten sinä suhtaudut ystävyyssuhteisiisi tai muihin ihmisiin ympärilläsi? Tuleeko mielestäsi ystävyys- ja ihmissuhteiden säilyä loppuelämän vai saako vaihtuvuutta olla?

Kommentit (2)

Vierailija

Kiitos tästä kirjoituksesta,hyvin ominaisia juttuja minulle,että tavaraa kertyy. Nyt olen järjestelmässä niitä,ja lahjoita Karjan Apu ja Hope järjestöille.

Sanna Svahn
Liittynyt12.4.2018

Hienoa! Hyväntekeväisyysjärjestöistä on itsellekin tullut tärkeä visiitti-kohde tavara/vaatekassien kanssa. Miksi heittää käyttökelpoista tavaraa pois, jos joku muu voi sellaista tarvita? Laitetaan hyvä kiertoon. :-)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Tässä blogissa asianajajana työskentelevä Sanna kirjoittaa parisuhteesta ja perheestä. Hän antaa neuvoja ja vinkkejä, joiden avulla jokainen suomalainen nainen voi pitää paremmin puoliaan arjessa ja elämän taitekohdissa.

Yrityksen kotisivut

Asianajotoimisto Svahn Oy