Kirjoitukset avainsanalla tavoitteet

Alkuvuosi on sujunut oikeastaan vuoden tavoitteita asettaessa ja muusta kiireestä selviytyessä. Samalla tulee miettineeksi miksi sitä pitää aina olla niin kova kiire. Niin kiire, että päivän päätteeksi sitä on niin totaalisen uupunut ettei oikein jaksa panostaa perhe-elämään. Se kun ei muka ole niin tärkeä kuin työ. 

Tiedostin asian (ongelman) jo vuoden lopulla, erityisesti kun viime kesä ja syksy olivat niin rentoa ja nautinnollista aikaa ja ero loppuvuoden kiireeseen oli niin selkeä. Jostain syystä perhe-elämä oli nyt yllättäen jäänyt kiireen jalkoihin ja itselleni oikeasti tärkeiden asioiden priorisoiminen oli jäänyt unholaan.

Kun kerran asettaa uuden vuoden tavoitteita työhön ja terveyteen liittyen, niin miksi niin harva meistä asettaa tavoitteita lapsiin, puolisoon tai perhe-elämään liittyen. Yhdessä vietettyyn laatuaikaan. Jotenkin sitä vain menee sieltä mistä aita on matalin ja missä ongelmat näkyvät ensimmäisinä; työ ja terveys. Mutta entä jos kääntäisikin tämän ajatuksen päälaelleen ja asettaisi todellakin tavoitteiksi esimerkiksi omat lapset, heidän kanssa vietetty laatuaika ja kaikkien hyvinvointi. Sieltähän kaikki lopulta kumpuaa, kotielämästä. Jos kotona on kaikki hyvin, niin itse voi hyvin ja muille asioille riittää voimia ja virtaa.

Niinpä olen helmikuun päättänyt panostaa lapsiini eri tavalla kuin aikaisemmin. Itse asiassa samalla tavalla kuten panostin heihin viime kesänä ja syksynä. Ja tarkoituksena ei ole ottaa tästä tiukkaa tavoitetta vaan opetella uutta ajatus- ja toimintamallia. Sellaista toimintaa, jossa lähtökohtana on selkeä ajatus siitä, millaisen perhe-elämän haluan ja sitten opetella sellaisia tapoja, jotka tukevat tuota toivottua lopputulosta. Ei sen tavoitteen tarvitse siis olla mitään maata mullistavaa tai mitään suorittamisen kaltaista tekemistä, kuten 1 tunti laatuaikaa per päivä tai 10 minuutin kahden keskinen keskustelu per lapsi per päivä. Itselleni nämä menevät helposti suorittamisen puolelle ilman todellista läsnäoloa. Ja kyllä, nämä ovat joskus olleet perhe-tavoitteitani... 

Yksinkertaisesti se, että teemme enemmän yhdessä, keskustelemme enemmän yhdessä, ruokailemme enemmän yhdessä ja vähennämme ruutuaikaa jokaiselta, saa jo suuren suuria muutoksia aikaan. Pieniä askelia kohti kokonaisvaltaisempaa tasapainoa. :-) Samalla oman toimintatavan muuttaminen pikkuhiljaa suorittamisesta pois kohti lempeämpää ja suurpiirteisempää toimintatapaa on myös lempeyttä itseäni kohtaan.

Veljeni kerran sanoi jotain, joka sai minut kertaheitolla suhtautumaan kasvatukseen ja yhdessäoloon toisella tavalla. Olin tuskaillut kuinka yritän niin paljon koko ajan viihdyttää lapsiani ja kuinka vanhempi tyttäreni ei silti tunnu viihtyvän tai arvostavan ponnisteluitani. Olin ottanut viihtymisestä mission. Jos lapsi ei osallistunut ja osoittanut nauttivansa yhteisestä ajasta, niin olin epäonnistunut vanhempana. Ja sitten joko minä kiukuttelin tai tyttö kiukutteli. Veljeni kuunteli hetken ja totesi vain rauhallisesti, että ehkä se riittää tytölle, että vain olemme yhdessä. Ei yhteiseen tekemiseen ole väkipakolla pakko osallistua eikä sitä ole väkipakolla pakko keksiä. Riittää, että lapsi tietää yhteisen ajan olevan tärkeä minulle ja että haluan viettää aikaa hänen kanssaan. Näin myös lapsi kokee itsensä tärkeäksi ja hänen omat rajansakin tulevat samalla kunnioitetuiksi. Eikä sen tekemisen tarvitse olla yhteistä ruokailuhetkeä, kaupassakäyntiä tai kävelyretkeä kummallisempaa.

Suosittelen aina silloin tällöin miettimään omaa ajankäyttöä ja asioita, joille energiaansa antaa. Liittyvätkö ne selviytymiseen, hyvinvointiin vai muuhun? Ja ei se yhden askeleen ottaminen loppupeleissä paljoa edellytä jos vain osaa suhtautua asiaan rennolla asenteella.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

On taas se aika vuodesta, jolloin laadin itse tavoitteet koko ensi vuodelle.

Aloitan aina uusien tavoitteiden asettamisen käymällä ensin läpi kuluneen vuoden kalenteria ja viime vuonna asetettuihin tavoitteisiin pääsemistä.

Minun on suorittaja-tyyppinä helppo unohtaa jo saavutetut asiat ja tavoitteet ja kaikki se hyvä ja ihana, mitä vuoden aikana onkaan tapahtunut. Nuo asiat ovat kenties tapahtuneet yllättäen ja suunnittelematta, olen kenties saanut itsessäni kehitystä aikaan tai olen saavuttanut asettamiani tavoitteita. Jos en edes kerran vuodessa käy läpi kaikkea ihanaa vuoden aikana tapahtunutta, saatan vain olla tyytymätön ja kokea, etten ole oikeastaan saanut mitään aikaiseksi tai ettei mitään erikoista kivaa ole tapahtunut vuoden aikana. Ja sitten tyytymättömänä laadin samat tavoitteet uudestaan ja uudestaan, niitä koskaan saavuttamatta.

1. Kalenterin läpikäyminen

Vuoden tapahtumien kertaaminen tuo mieleen, erityisesti kalenteria läpikäymällä, mukavia tilanteita ja tapahtumia, yllättäviä ja miellyttäviä kohtaamisia, kenties uusien ihmisten elämääni tulon ja vaikka mitä muuta sellaista, jota en siis välttämättä osaisi muutoin samalla tavalla arvostaa, kuin varta vasten muistelemalla niitä.

Usein tuntuu myös, etten ole tehnyt oikeastaan mitään muuta kuin porskuttanut eteenpäin päivästä toiseen, mutta vuotta läpikäymällä huomaan vuoden aikana tapahtuneen yhtä jos toista mukavaa. Kalenterin läpikäyminen siis on hyvä keino itselläni tähän.

2. Asetettujen tavoitteiden läpikäymistä

Käyn myös asettamiani tavoitteitani läpi ja hieman tarkemmin sitä, missä onnistuin ja missä epäonnistuin. Erityisesti epäonnistumisten osalta mietin myös syitä epäonnistumisille ja miten voin toimintaani jatkossa muuttaa. Kehityksen kannalta tämä on mielestäni ensisijaisen tärkeätä. 

Tänä vuonna huomasin vanhoja kalentereitani ja muistikirjojani läpikäydessäni, kuinka yksi tavoite oli toistunut identtisenä vuodesta toiseen. Koskaan en tuohon tavoitteeseen päässyt, joten aina otin sen uudestaan ja uudestaan seuraavalle "tavoitekaudelle". Tänä kuluneena vuonna olin kuitenkin ensimmäistä kertaa lähempänä tavoitetta kuin koskaan. Ja muutos tapahtui nimenomaan vuoden jälkimmäisellä puoliskolla.

3. Mikä muuttui tänä vuonna?

Miettiessäni mikä nyt oli muuttunut, miten olin toiminut toisin ja onko olosuhteissani tapahtunut jotain sellaista, joka on edesauttanut tavoitetta, hoksasin yllättäen syyn muutokselle. Yksi suuri asia oli todellakin muuttunut vuoden aikana. Olin eronnut ja muuttanut erilleen puolisostani.

Usein pelätään avioeron aiheuttavan suuria henkisiä ja taloudellisia vaikeuksia ja unohdetaan, että ehkä siitä voi seurata jotain hyvääkin. Itselläni kävi juuri näin, eli avioerosta seurasi niin paljon hyvää, että voin nyt henkisesti ja taloudellisesti paremmin kuin koskaan aikaisemmin elämässäni.

Avioeron myötä opin olemaan lempeämpi itseäni kohtaan ja arvostavani itseäni nyt siis enemmän kuin koskaan aiemmin. Erityisesti huomasin panostavani nyt niihin asioihin, joilla on itselleni merkitystä ja jotka tuovat itselleni hyvää mieltä ja myös tein taloudellisia ratkaisuja itseäni ja lapsiani ajatellen, en miellyttääkseni tai vakuuttaakseni muita. Kun olinkin eron myötä tehnyt asioita, jotka tekivät minut onnelliseksi enkä vain yrittänyt miellyttää muita, oli oma henkinen jaksamiseni ja taloudellinen tilanteeni hyvin yllättäen aivan toisella tasolla kuin aikaisemmin, tai mitä olin uskaltanut edes toivoa. 

Ja samalla kun tein asioita itseni vuoksi, pystyin aivan toisella tasolla ja motivoituneemmin panostaa läheisiini, ystäviini ja työhöni. Ymmärsin, etten todellisuudessa ollut asettanut aikaisempia tavoitteitani itseäni varten, vaan jotta niiden lopputulos miellyttäisi puolisoani. Vaikka varsinainen tavoite oli edelleen sama, oli syy sen tavoittelemiselle nyt täysin toinen! Se, mitä niiden saavuttamisesta mielessäni seuraisi olikin jotain paljon omakohtaisempaa ja siten myös motivoivempaa.

Näinkin pieni muutos vain omassa asenteessa jotakin asiaa tai tavoitetta kohtaan voi siis saada suuria muutoksia aikaiseksi.

Jos itse olet asettanut tavoitteita, onko niiden saavuttamisen motiivina ollut aina joku muu kuin itsellesi todellisuudessa tärkeä asia? Vai onko niiden motiivina ollut joku sellainen syy, joka ei sinua oikeastaan motivoi lainkaan, kuten juuri jonkun henkilön miellyttämisentarve? 

Seuraa 

Tässä blogissa asianajajana työskentelevä Sanna kirjoittaa parisuhteesta ja perheestä. Hän antaa neuvoja ja vinkkejä, joiden avulla jokainen suomalainen nainen voi pitää paremmin puoliaan arjessa ja elämän taitekohdissa.

Yrityksen kotisivut

Asianajotoimisto Svahn Oy

Blogiarkisto

2018