Omaa polkua etsimässä

 

Negatiivinen itsepuhelu, tämä tuli tullut tutuksi viime aikoina. Miksi ihmeessä? Kun tuota painoa tuli pienessä ajassa ja tyhmästä syystä 8kg. Tuo 8kg alkoi ”määrittämään” jollain tasolla identiteettiäni vähän enemmän joka päivä. 

Epäonnistumien. Mä oon epäonnistuja. Näillä ajatuksilla olin ja olen ollut viimeiset viikot.

Myönnetään, olen ollut vähän hukassa treenien suhteen ja oikeastaan kokonaiskuvankin kanssa: mitä haluan ja mitkä ovat niitä tavoitteitani?

Tässä takana on suurempia voimia, kuten anopin huono kunto, koiraluvun lisääntyminen ja pentuaika heillä, auto hajosi yms yms, eli elämä. Niinkuin kaikilla. Ja sitten se alkusysäys muutama kuukausi takaperin: munuaisarvot olivat pielessä. Oikeastaan kuitenkin normilla, lihasmassan yms ottaen huomioon, mutta ne viitearvot..kun niitä vain tuijotettiin niin apua. Ajatus oli, että lusikka nurkkaan kohta: syö kaikkea mitä kerkeät ja äkkiä!

Hassu ja älytön reagtio, mutta ainoa, jota keksin. Pidettiin kuukausi treenitaukoa valmentajankin kanssa ja seuraava ilmoitus olikin siis sen jälkeen, kun kuulin että selviän hengissä: tadaa, 8kg tuli ja äkkiä. Hahaa….kun tehdään, niin tehdään vauhdilla? 👍🤦‍♀️

 

 

Kun ympäriltä kuului ääniä: anna armoa, turhaa omaat keittövaakaa, onko nyt ihan normia treenata nuin..ikäänkuin koko voimanosto olisi turhaa. Ja piru vie, menin ääniin mukaan ja kyseenalaistin mielessäni koko homman.

Mietin, että pitäisikö lopettaa sekä treenaus että valmennus?

Tätä pohdin koko viime viikon ja viikonlopun, ja makasin sohvalla. Katsoin netflixiä. Ok, oli lepoviikko treeneistä, mutta totuus: vaikkei olisi ollutkaan niin olisin maannut.

Mietin, mitä kaikkea olen saavuttanut näiden vuosien varrella ja nyt sitten kaikki meni metsään. Ihan pienessä ajassa. Epäonnistuin ja lihoin. Armoa pitäisi antaa, mutta kun tuo makaaminenkaan ei tunnu kivalta. Jumppa jo sanana on liian laimea itselleni, ajatellen mitä tekisin. En siis tee mitään?

En voi päästä takaisin ja kaikki on menetetty.

 

Heräämisen jälkeen

 

Näinhän se on, että välillä käydään syvissä vesissä ja tullaan takaisin… katsella uusia tuulia, uusia näkökulmia ja kasvetaan.

 

Kehittyminen vaatii epäonnistumista.

 

Mitä siis haluan? Vahvemman minän, terveemmän ja hoikemman. Valittaahan voin, mutta tekemiseni on mittarini.

Itselleen on helppo puhua negatiivisesti, oletko huomannut? Positiivinen puhe vaikeampaa.

Kehittyminen vaatii epäonnistumisia. Näin oppii menemään eteenpäin sekä niitä uusia voimavaroja sekä itsestään että ihan asioihin suhtautumisesta.

 

On/off ihminen

 

Taidan jossain määrin olla niin joko on tai off- persoona, ja se ei ole aina hyvä! Kun niitä harmaita alueitakin on olemassa. Nyt oli pieni ajanjakso, kun meni vähän metsään ja ehken tarvitsin sitä, oppiakseni. Mutta onko kaikki menetetty? EI missään nimessä!

Se mitä opin, on se, että rakastan tätä touhua. Rakastan pitää kirjaa treeneistäni, rakastan treenata, rakastan sitä, että on oma ruokavalio. Se on mun juttu. Kaikki ei sitä tajua eikä tarvitsekkaan. Kunhan itse tajuaa.🙌❤

Joillakin saattaa olla hyvinkin vahva mielipide voimailusta ja se ei välttis ole se positiivisin. Miksi tämä herättää niin ihmeellisiä tunteita toisissa, en ymmärrä. Nyt päätin, ettei minun tarvitsekkaan! Jokaisella on omat juttunsa ja hyvä niin, tämä tie on omani ja sitä kulkemaan siis lomps!

 

 

Hyvällä mindsetillä eteenpäin.

 

Uusi viikko, uusi nousu. Tästä on hyvä lähteä! Itseasiassa, ajattelin vielä tarkentaa lisää omia pyrkimyksiäni ja lisäillä pari juttua. Kunhan saan ne omaan mieleenikin järkevälle tasolle niin kerron teillekin!

 

Mun neuvot siis negatiivisesta positiivisemmalle puolelle siirtymisestä:

  • Kuuntele itseäsi ja anna ajatusten vaeltaa rohkeasti
  • Anna itsesi lupa haaveilla, vaikka olisi kuinka hassu haave
  • Vaikka tulisi kuinka kova fiilis, että luovutan..niin laske kymmeneen ensin ja rauhoitu
  • Elämä tapahtuu. Kaikille meille. Sen ei tarvitse estää sinua elämästä 
  • Olet arvokas, kohtele itseäsi niin ;)
  • Juttele jonkun kanssa, joka on vaikka käynyt saman läpi
  • Koita etsiä uusia näkökulmia olemassa olevaan oloon
  • Jokainen kaatuminen on oppia, vaikka se ei siltä juuri silloin tuntuisikaan

 

Nyt toivotan ihanaa viikkoa kaikille!

XOXO

Ps. mekko from H&M 9.99€, loving it!

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

With love, Maarit- blogin takana on Maarit 48v, jonka intohimona on liikunta. Eli moikka kaikille ja tervetuloa!

Kirjoittelen suurimmaksi osaksi päiväkirjamaisesti, pohtien samalla treenien sujumista. Toivon tietty, että saisit siitä itsellesi jotain tsemppiä tahi vaikka henkistä tukea omaan tekemiseesi.

Itse unelmoin vielä kisaamisesta voimanostossa. Valmentajani on tehnyt ohjelmani sekä ruokavalion, ja itselleni jää "vain" toteutus. Matka on pitkä ja rankka, mutta kaiken arvoinen!

Uutena rakkautena on tullut mukaan juokseminen, varsinkin maastossa. En ole juossut moneen vuoteen...vuosikymmeneen, mutta nyt ei malttaisi enää kävelylenkkejä tehdäkään :)

Myös henkinen puoli on vahvasti läsnä, sillä ihminen on kokonaisuus tietty, ja näin ollen siis menttaalipuoltakin on tärkeä tukea ja kuunnella. 

Yhteydenotot: maarit.uittamo1@gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2018

Kategoriat