Helmikuun haasteen aikana ulkoilin paljon, ja kyllä, otin kuvia, mutten kokenut tarvetta julkaista joka ikistä kuvaa somessa. Muutaman toki julkaisin.

 

Helmikuun haasteeni oli selättää someahdistus. Pääset kirjoitukseen tästä. Minua on jo pitkään ahdistanut selkeä riippuvuussuhteeni mun kännykkään ja sosiaaliseen mediaan.

 

Haluan käyttää somea ja viihdyn sen parissa, mutta en halua että se hallitsee elämäni lähes joka hetkeä.

 

Sen ei tarvitse olla mukanani heti ensimmäisenä herätessäni, ruokaillessani tai nukkumaan mennessäni. Haluan pärjätä ilman että mun pitää selailla Instasta tai FB:stä mitä uutta ihmiset ovat edellisen puolen tunnin jälkeen sinne päivittäneet.

 

Otsikko kysyy Onnistuinko?

 

Mielestäni onnistuin. Poistin koko FB apin puhelimestani ja joudun kirjautumaan sinne joka kerta erikseen. Se auttoi todella paljon. En mennyt Facebookiin edes joka päivä, mikä on hirmuinen pudotus aiempaan ”montakymmentäkertaa” päivässä –tapaani. Automaattisesti myös Instagramin käyttö väheni huomattavasti. Vaikka sitä sovellusta en edes poistanut puhelimestani.

 

Jos sulla vielä on FB tai joku muu sinut koukuttanut appi puhelimessa ja haluaisit vähentää sen käyttöä, suosittelen ensin vaikka pitämään vähän kirjaa kuinka usein aplikaation päivän aikana avaat. Se tulee yllättämään sinut, todennäköisesti. Sillä uskon, että olemme jo niin tottuneita näihin älykännyköihin, ettemme edes tiedosta kuinka hallitsevana osana ne kuuluvat meidän ajankäyttöön. Sen jälkeen uskoisin, että olet vieläkin innokkaampi poistamaan sovelluksen puhelimestasi :)

 

No joo, siis Instan ja FB:n käyttö väheni mulla huomattavasti. Mitä muuta?

 

Yksi todella yllättävä – ja sen oivallettuani myös TODELLA vapauttava juttu oli se, että silloin harvoin kun menin Faceen, minun ei tehnyt mieli tehdä omaa päivitystä ollenkaan. Olen aina ollut aktiivinen päivittäjä. Olen päivittänyt tilaani välillä monta kertaa saman päivän aikanakin ja lataillut sinne melko aktiivisesti kuvia.

 

Nyt se kaikki tuntui … niin, en osaa pukea sanoiksi miltä se tuntui. Mutta jotenkin koin ettei se ole tarpeellista. Ja jotenkin myös mietin tarkemmin, että haluanko oikeasti jakaa tämän asian? Onko tämä todella sellainen asia mistä haluan kertoa? Ja enimmäkseen en halunnut.

 

Minut yllätti totaalisesti, miten paljon harkitsevammaksi tulin vähemmän somen käytön aikana.

 

Ja sehän ei ole ollenkaan huono juttu mielestäni se!

 

Jotenkin oivalsin myös, miten helposti sitä tavallaan sokeutuu. Kun käytät paljon somea unohdat ehkä sen, että todellisuudessa avaudut samalla ihan kaikille, jotka päivityksesi pääsevät näkemään. Ja kun sitä paljon käyttää, niin helposti tulee ehkä tarve, että sinne pitää ensimmäiseksi päästä ”kertomaan” aina kaikki. Mutta siinä kiireessä saattaa unohtua se, että loppujen lopuksi, hieman harkittuaan, se asia saattaisikin olla sellainen jota ei välttämättä kaikille edes haluaisi kertoa. Näin mulle ainakin nyt kävi ja koen sen erittäin herättävänä ja arvokkaana kokemuksena minulle itselleni.

 

Eli lopputulemani on…

 

Niin ihana, rikastuttava ja tarpeellinen monessa asiassa sosiaalinen media onkin, en kuitenkaan halua että se hallitsee elämääni.  Tämä helmikuun haaste auttoi minua kyllä todella paljon havainnoimaan omaa riippuvuuttani puhelimeeni ja netissä surffailuun. Se opetti mua myös arvioimaan, mitkä ovat niitä asioita mitä tunnen tarpeelliseksi itse siellä jakaa ja mitä en.

 

Olen tosi onnellinen että keksin tämän haasteen ja että ryhdyin siihen. Nyt voin todeta sen onnistuneen paremmin kuin ikinä osasin ajatellakaan.

 

Minä selätin someahdistuksen.  

 

Kuva hiihtolenkiltä. Tunnelma oli satumainen. Sinisen hetken jälkeen koko maailma muuttui punertavan sävyiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Mitä reilu nelikymppisen naisen ja perheenäidin elämä voikaan pitää sisällään? Uusperheen arkea, työssäkäyvä äiti joka harrastaa teatteria, sisustamista, shindoa. Rakastaa leipomista ja joo, vähän ruuanlaittoakin.  Ollaan hurahdettu veneilyyn, josta seurasi veneremppa, Avaan vahvasti mietteitä elämästä ja itsestäni. Aika kaikenkattavaa siis. Mutta niinhän elämä on <3 Toivottavasti viihdyt seurassani!

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Kesäkuu

Kategoriat

Instagram