Tänään, äärimmäisen tunteikkaiden treenien jälkeen mietin, miten koskettavan kauniin tarinan Astrid Lindgren on luonutkaan kertoessaan Ronja Ryövärintyttärestä. Syntymän ihme ja kuoleman suru, kevään solina - elämä jatkuu. Pelkojen kohtaaminen ja ystävyyden voima. Suuria asioita kenen tahansa elämässä. Jokaisella meistä esiintyen eri muodoissa, eri elämänvaiheessa. 

Koko ajan olen uskonut että näytelmästämme tulee hieno. Tänään ymmärsin että siitä tulee muutakin. Siitä tulee tunteikas, jännittävä, naurattava, lohduttava. Siitä tulee elämys, jonka jälkeen tekee mieli kajauttaa ilmoille keväthuuto. Niin mahtava se on.

Olemme edenneet harjoituksissamme siihen vaiheeseen, ettei käsikirjoituksia enää pidetä esillä vaan tarvittaessa kuiskaaja auttaa. Tämä on aina merkittävä askel, ainakin minulle. Kädet vapaana ja katse vastanäyttelijässä antaa mahdollisuuden alkaa elämään sitä tilannetta mitä milloinkin näyttelet. Kohta saamme lavastukset kuntoon ja puvustukset myös. Kalju-Pietu sai omat roolivaatteensa tänään ja voi kuulkaa, lupaavalta näyttää. Sukellus sadun maailmaan ei tule olemaan vaikeaa, sillä olosuhteet tullaan rakentamaan niin todentuntuisiksi ja hienoiksi, että katsoja varmasti kokee olevansa tarinan sisällä itsekin.

Minua ilahduttaa meidän ihanan työryhmämme upeat lapset ja nuoret, jotka antavat joelle elämänvirran ja puille sielun. He tekevät kakkiaisista hassuja ja männäisistä pelottavia. Ja olen ylpeä Loviisana minun ihanista tyttäristä (kaksoismiehityksen vuoksi kaksi Ronjaa). Näytelmämme Birkit ovat rohkeita ja lahjakkaita miehenalkuja. Tätä kirjoittaessakin sydän melkein pakahtuu onnesta saadessani olla osa tätä ihanaa joukkoa.

Nyt harjoittelemme noin 12 tuntia viikossa ensi-iltaan saakka. Alla kuvia tämän viikon treeneistä. 

 

Tämä tässä on rosvopäällikkö Matias ja Ronjan isä. Tosin jotenkin minulla on sellainen olo että tässä kohtauksessa hänen ei kuuluisi edes olla, taitaa olla vain läpikulkumatkalla - eläytyen toki siihenkin tilanteeseen täysin tunteella :)

Tässä taas minä Ronjan äiti Loviisa ja hurjat rosvopäälliköt Borka ja Matias seuraamassa harjoituksia luutien ja maalipurkkien keskellä :)

"Miksvai hää sillai tekkee?" kysyvät kakkiaiset kun Ronja ja Birk auttavat karhun runtelemaa Liia -hevosta.

 

Tämä parrakas lahjakkuus on nimeltään Timo A. Aalto, varsinainen valotaikuri.

Ronja ja Birk.

Ystävä, lähellä mutta silti niin kaukana. Ronja ja Birk linnan kellariluolassa, jossa kiviröykkiö estää heitä näkemästä toisiaan.

Penni ajatuksistasi?

 

Metsän puut ja kivet alkavat muotoutua.

Linnansalissa Matias, Ronja ja Kalju-Pietu.

Matias, Pikku Plootu, Kalju-Pietu, Rontti sekä Juippi ja Jonne -varsinainen kaksikko.

Matias ilmeisesti katselee tippuvatko hänen vuorosanansa yläilmoista - heh.

Valosuunnittelija Timo ja puvustaja Taija Jokilehto. Tässä kuvassa esiintyy aimo annos osaamista ja taitoa.

Ronjan jalka on jumittunut kakkiaisten koloon.

Kakkiaiset kummissaan. Lienee heille melko normaali tunnetila.


Varo! Syöjättäret hyökkäävät!

 

Tällainen kurkistus tällä kertaa, pieni kuiskaus kulisseista. Ensi kerralla saatatte nähdä meidät jo rooliasuissa. Maltatko odottaa? Jos haluat nähdä meidät esiintymässä, lippuja saa täältä.

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Mitä reilu nelikymppisen naisen ja perheenäidin elämä voikaan pitää sisällään? Uusperheen arkea, työssäkäyvä äiti joka harrastaa teatteria, sisustamista, shindoa. Rakastaa leipomista ja joo, vähän ruuanlaittoakin.  Ollaan hurahdettu veneilyyn, josta seurasi veneremppa, Avaan vahvasti mietteitä elämästä ja itsestäni. Aika kaikenkattavaa siis. Mutta niinhän elämä on <3 Toivottavasti viihdyt seurassani!

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Kesäkuu

Kategoriat