Kirjoitukset avainsanalla shindo

 

Hei ystävät ja Hyvää Syyskuun ensimmäistä päivää! Tänään se alkaa.

 

Syyskuun haasteenani on olla Lempeästi läsnä.

Tuletko mukaan?

 

Kirjoitin ajatuksiani, miksi tällainen haaste tässä postauksessa. Ajatuksia viikko sitten voit lukea täältä.

 

Olen valmis!

 

Jännittää, mutta hyvällä tavalla. Haluan tehdä tämän niin että todella huomaan muutoksia omissa valinnoissa, miten arjessa toimin ja siinä että osaan olla aidosti mukana tilanteissa ilman että silmäilen samalla puhelinta tai teen jotain muuta ja ajatukset ovat jossain ihan eri svääreissä, enkä tiedä mitä ympärillä tapahtuu.

Otan edelleen omaa aikaa, tottakai. Kyse ei ole missään vaiheessa ollut siitä. Kyse on siitä, että kun olen perheen parissa kuulen mitä puhutaan, kuuntelen mitä mulle sanotaan ja keskityn tilanteessa olemiseen.

Ja kun oikein haluan keskittyä itseeni, niin mulla on Shindo <3

 

Toivon että tämä kuukauden treeni auttaa mut alkuun siinä, että olisin aina läsnä siinä mitä teen ja siinä tilanteessa missä olen

 

Kohtalokin laittoi näppinsä peliin. Rikoin kännykkäni viime viikolla enkä pääse someen :) Vaikka harmitti kun puhelin makasi näyttö säpäleinä kylpyhuoneen lattialla, en voinut silti olla hymyilemättä! Mä hoen aina "asiat menevät niinkuin niiden kuuluu mennä". Tämä epäonni auttaa nyt mua väistämättä pitämään itseni irti kännykästä :)

 

Miten olen valmistautunut?

 

Ylpeänänä esittelen:

Kännykkäparkki

 

 

Tuohon se jää, kodinhoitohuoneeseen, kun kotiin tulen. Välillä voin tsekata puhelut ja viestit, mutta siinäpä se. Instapäivityksiä teen varmasti blogini tilille välillä, mutta se kuuluu tähän hommaan, joten niistä en voi tinkiä. 

 

 

Aikataulutus

 

Lisäksi olen vähän hahmotellut arki-iltojen kulkua, jotta siihen riittää aikaa sekä itselle että perheelle. Illat ovat toki erilaisia, mutta pääsääntöisesti ajatuksena on että klo 21 jälkeen alkaa hetken oma aika ennen nukkumaan menoa. Myös Hertan kanssa lenkkeily ovat aikaa jolloin kävellessä voi antaa ajatusten juosta vapaasti. 

 

Huomioita viime viikosta?

 

Yllätyksekseni olen viimeisen viikon harjoittelussa huomannut, miten paljon stressiä tuo sosiaalinen mediamaailma aiheuttaa. Sillä kun tajusin, ettei mun tarvitse tietää missä kaverit liikkuvat ja mitä he tekevät, minut valtasi aivan suunnaton helpotuksen tunne! Tiedostamaton ajatus siitä että "pitää tietää missä mennään" ajaa - ainakin mut - pyörimään Facessa ja Instassa monta kertaa päivässä. Ja se on loppujen lopuksi jopa melko ahdistavaa ja väsyttävää.

Huomasin myös, että pysähtyminen auttaa. Kun esimerkiksi tein ruokaa ja Janus tuli mulle juttelemaan, vastailin hänelle, ajatukset kuitenkin ihan jossain muualla. Keskeytin tekemiseni - ja ajatukseni - ja kiinnitin tietoisesti huomioni poikaani kuunnellakseni häntä. Luulen, että näitä hetkiä tulee tämän kuukauden aikana paljon. Mutta toivon että ne tietoisen harjoittelun myötä vähenevät ja kuuntelu, kuunteleminen ja läsnäoleminen tiedostamatta, vahvistuu.

Katsotaan mitä tästä tulee. Luottavaisin mielin ja hyvillä fiiliksillä! Kuukauden päästä toivon, että saan olla tyytyväinen omien valintojeni ja toimintojeni muutokseen <3 

 

 

Ihanaa naiset, tästä se lähtee! Tsemppiä matkaan <3

 

 

Kommentit (0)

Haluan aloittaa tällaisella ajatuksella, kerron myöhemmin miksi :

Yksi tämän päivän trendeistä on "itsensä löytäminen" joka on huipennus onnistuneelle "itsensä etsimiselle". Moni irroittautuu omasta arjestaan, joissain tapauksissa matkaa jopa maailman ääriin päästäkseen eroon ympärillään olevista ihmisistä ja siitä samasta arjesta, jota elää päivästä toiseen. Tämän he tekevät, löytääkseen itsensä.

Hmmmm….

Ajatus :

Tämä lausuttiin tänään ääneen ja mielestäni tässä piilee syvä viisaus; Eikö itsensä etsiminen kuulu tapahtua siinä ympäristössä missä elät? Siellä missä sinä olet sinä ja missä oma elämäsi on muokkautunut sinun ja läheistesi vuorovaikutuksesta?

Shindo

Tänään kouluttauduin jälleen lisää, liittyen shindo-ohjaaja koulutukseeni, josta olen teille kertonutkin. Tein todellisen oivalluksen päivän aikana, tuo ajatus mielessäni.  

Olen kertonut teille esimerkiksi täällä, mistä Shindossa on kyse. (Voit myös lukea lapsille suunnatusta Halipysäkistä) Tämän päivän aikana koin kehon ja mielen rentoutuvan niin, että mielessäni ei pyörinyt ensi viikon kauppalista eikä se, että kotiin kun pääsen teen selvää siellä odottavasta pyykkivuoresta. Mieli oli tavallaan tyhjä, mutta taas tietoisuus omasta kehosta oli huipussaan. Aistin herkästi eri tuntemukset ja niiden vaihtelut. 

Itse ajattelisin, että tämä oli matka minuun itseeni tietyllä tasolla. Kun keho on rentoutunut ja mielesi on tavallaan sen kanssa yhtä, tulee tunne että tässä mä nyt olen itseni kanssa :) Tässä tilassa voi myös antaa ajatusten ja mietteiden kautta itselleen mahdollisuudet tutkailla itseään. Voisiko tässä olla mahdollisuus itsensä etsimiseen?

Päivän aikana kirjasin ylös myös tällaisia lausuttuja ajatuksia, jotka vaikuttivat minuun :

 

Olen sekä itselleni että muille velvollinen hoitamaan itseäni

Hoitamalla itseäsi, pidät itsesi kunnossa ja voit olla avuksi myös muille.

 

Ajatuksemme on auttaa ja helpottaa muita, mikä on lyhytnäköistä, jos unohtaa itsensä

Niin, mitäpä tähän lisäämään. 

 

Nämä mietteet liittyivät tänään Shindoon, mutta ihan sovitettavissa elämään ylipäätään. Itsensä hoitaminen tarkoittaa yleisesti ottaen elämässä sitä, että huolehdit omasta hyvinvoinnistasi. Kun itse voit hyvin, voit olla avuksi myös muille. Jos unohdat itsesi ja keskityt vain muiden hyvinvointiin tai muiden tarpeisiin, on se lyhytnäköistä, sillä silloin sinulla ei kauaa ole voimavaroja mistä antaa muille. Henkilökohtaisesti minulle tulee heti mieleen se vaihe kun pojat ovat olleet vauvoja, molemmat allergikkoja. Äitinä annoin kaikkeni, mutta taisin unohtaa itseni hoitamisen ja siksi olinkin jälkeenpäin ajatellen todella uupunut. Näitä vaiheita on ehtinyt elämän aikana kertyä eri muodoissa, mutta nyt alan ehkä jo ymmärtää miten tärkeää on se, että antaa itselleen myös ajan hoitaa itseään. 

Kun itse voi hyvin, ympäristökin on helpompi voida hyvin <3 

Tällaisin ajatuksin tällä kertaa :) 

Alla kuvia tämän päivän harjoitteista ja tunnelmista - ja ihanista naisista <3

 

 

 

 

 

 

 

 

Suhmurainen Shindo-selfie Luontaishoitola Sofian ihanan Janen kanssa :)

Kommentit (0)

 

 

Mitä sinulle tuo mieleen sana Shindo, jos kerron että se on ollut harrastukseni usean vuoden ajan?

Monella tulee mielleyhtymä johonkin kamppailulajiin. Shindo on kuitenkin jotain ihan muuta kuin kamppailulaji, vaikka onkin saapunut Suomeen parisenkymmentä vuotta sitten kamppailulajiharrastajien mukana Japanista.

Shindo on kehotyöskentelymenetelmä, johon kuuluu rentouttavia venytyksiä ja hoitoja. Siinä pysähdytään oman kehon äärelle, hiljennytään kuuntelemaan että "mitä mulle oikeesti kuuluu". Jos kiinnostuit, voit lukea aiheesta lisää Shindo ry:n sivuilta.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että etenkin tässä hektisessä ja suorituspainoitteisessa maailmassa jossa elämme, pitäisi jokaisen opetella tämä taito, jota Shindossa opitaan. 

 

Pysähtyminen. Itsensä ja oman kehon kuunteleminen. 

 

Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta voin kertoa että eipä olekaan meille nykyihmisille ihan helppo juttu!

 

Saatat huomata että olen hieman innostunut aiheesta? :) Mutta voin kertoa että ihan syystä ja etenkin oman kehon kokemuksen kautta!

Olen tosiaan käynyt tunneilla usean vuoden ajan ja Shindo Ry:n ihanan Riitta Mursula-Innasen innoittamana, lähdin tänä keväänä mukaan ohjaajakoulutukseen. Ja voi että miten innoissani olenkaan!

Olin viime viikonloppuna mukana oppimassa varvashoitoa jo valmiille ohjaajille suunnatussa täydennys- ja kertauspäivässä. Hoidimme toistemme jalkoja. Oli todella antoisaa olla itse uusien oppien äärellä, jo asiansa osaavien mahtavien persoonien ympäröimänä.

 

 

Koko illan kuullostelin vielä kotona, että onpa mulla erityisen hyvä olo koko kehossa! Se on kyllä jännää, miten suuri vaikutus jalkojen hyvinvoinnilla on koko kehoon. 

Pitkin kevättä ja kesää tulen oppimaan paljon uutta. Ja haluan jakaa kokemukseni myös teidän kanssa, joten tulette varmasti kuulemaan tästä aiheesta lisää.

Näihin kuviin ja tunnelmiin <3

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentit (4)

Lämmin tervehdys ystäväiset!

Olen viettänyt vähän hiljaiseloa kirjoittelun suhteen, sillä elämässäni on nyt sellainen vaihe meneillään ettei kirjoittelulle ole tahtonut jäädä aikaa.

Tänään kuitenkin vietin sellaisen aiheen parissa, sellaisessa paikassa, parituntisen, että en voinut olla istahtamatta tähän koneen ääreen kotiin tullessani. Pihisen kuin pommacpullo ja poksahdan kohta ellen nyt heti ala kertomaan teille missä olemme tänään olleet ja mitä tarkoittaa Halipysäkki! :)

No niin, aloitetaanpa. Minä ja nuorempi poikani Janus olimme ilmoittautuneet Muurlan opistolla järjestettävälle Halipysäkille, joka on tarkoitettu lapsille ja vanhemmille. Toki kuka tahansa aikuinen sopii lapsen pariksi tälle pysäkille, isovanhempi, kummi, vanhempi sisarus, tukiaikuinen, kuka vaan lapselle tuttu ja turvallinen aikuinen! 

Halipysäkki-esitteessä on kerrottu että se on lapsen ja vanhemman (tai muun aikuisen) yhteinen venyttelyhetki, jossa haetaan leikkimielellä levollisuutta ja lämmintä läheisyyttä. Venytellen, kaikki aistit mukana mielikin rauhoittuu. Yhdessä opetellaan rauhoittumaan ja kuuntelemaan omaa kehoa. Menetelmän on todettu tukevan myös keskittymistä ja muita oppimisen taitoja.

Kaikki tämänpäiväisen ryhmän kuudesta lapsi-vanhempi -parista olivat ensikertalaisia. Jännitys oli silminnähtävää kun kukaan ei oikein tiennyt mitä odottaa. Olen itse harrastanut monta vuotta Shindoa ja vähän osasin arvailla millaisia juttuja sieltä olisi poimittu tunnille mukaan, mutta mitään selkeää mielikuvaa tunnin (kesto kaksi tuntia) annista minulla ei ollut. Mutta nytpä tiedän! Halipysäkki oli herkullisia hetkiä Tarinasta siilin sydänsykkyrästä, Simpukasta, Kanoottiretkestä, Varvashieronnasta ja Mollamaijasta, muutaman mainitakseni.

Esimerkiksi Tarinassa siilin sydänsykkyrästä toinen menee ensin sykkyrään talvihorrokseen, toinen parista peittelee siilin peitolla talvipesään ja kohta alkaa syksyn lehdet putoilla pesän päälle, välillä sade ropisee ja lopuksi koittaa kevät, pesä sulaa ja siili kömpii venytellen esille. Tuntemus oli todella rentouttava ja miellyttävä kun Janus teki tämän vuorostaan minulle. Lapsen kosketuksessa on paljon energiaa ja se on hellä. Lapsen sormin syksyn lehtien putoilu selkään ja pään päälle tuntuivat höynenen hipaisuilta ja silti tosi voimaannuttavilta. Toivon että itse myös osasin antaa lapselleni samanlaisen tuntemuksen.

Otan vielä poiminnan Halipysäkki - esitteestä. Siinä kysytään Miksi on tärkeä rentouttaa ja koskettaa? Vastaus kuuluu: Hellä ja kannustava kosketus hoitaa  sekä kehoa että mieltä ja poistaa yksinäisyyden ja pahan mielen tunteita tehokkasti. Kosketus luo itsetuntoa ja sosiaalisia taitoja. Tottumatonkin voi opetella luonnikkaaksi koskettajaksi. Myös rentoutuminen hoitaa mieltä monella tapaa. Hiljentyminen ja rauhoittuminen auttavat havainnoimaan itseä ja kuulemaan omia tunteita ja ajatuksia. 

Tämänpäiväsen kokemukseni perusteella sanoisin, että jokaisen vanhemman - ja etenkin lapsen - kuuluisi saada käydä Halipysäkillä. Etenkin tämän päivän hektisessä arjessa, kosketus voi unohtua kiireen keskellä. Rauhoittuminen ja rentoutuminen jää vain toteuttamattomaksi ajatukseksi. Kuitenkin nämä ovat asioita joiden pitäisi olla ykkössijalla. Tänään konkreettisesti näin esimerkin miten Halipysäkki vaikuttaa. Alkuun levoton ja varmasti jännittynyt lapsi oli pysäkin päättyessä levollinen ja tyytyväisen oloinen. Muutos oli huomattava! Aivan mahtavaa! <3

Janus taas on aina hyvin tietoinen ympäristöstään ja kaikki on usein vähän noloa. Etenkin jos rentoutumisessa näyttää rentoutuneelta. Se vasta on supernoloa! Varvashieronnassa tuli kuitenkin hymy äidin huulille kun sinnikkään taistelun, silmien räpsimisen ja räpistelyn jälkeen, ne vihdoin painuivat kiinni ja poika ehti pieneksi hetkeksi nukahtaa. Niin rentouttavaa se oli! Lopuksi saatiin vielä viettää herkutteluhetki Muurlan Opiston keittiön leipomien herkkukeksien ja mehun parissa! Kyllä kelpasi siilisykkyröidä omalla alustalla ja mutustella keksiä rentoutuneella mielellä <3

 

Suosittelen lämpimästi, jos sinulla on mahdollisuuksia tällaiselle kurssille osallistua! Yhdestä kerrasta saa jo tosi paljon irti ja sitä pystyy jatkossa toteuttamaan vaikka kotosalla. Miksei niin että koko perhe valtaa vaikka olohuoneen lattian ja pitävät Halipysäkin siinä. Tai sitten toteuttamalla se lapsen kanssa kaksin kaikessa rauhassa.

Tähän loppuun en malta olla mainostamatta ihanaa Muurlan opistoa! Siellä järjestetään idyllisessä ympäristössä mielenkiintoisia ja kivoja kursseja ympäri vuoden. Käy tutustumassa tarjontaan osoitteessa http://muurlanopisto.fi/

Mukavaa viikonloppua sinulle <3

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Mitä reilu nelikymppisen naisen ja perheenäidin elämä voikaan pitää sisällään? Uusperheen arkea, työssäkäyvä äiti joka harrastaa teatteria, sisustamista, shindoa. Rakastaa leipomista ja joo, vähän ruuanlaittoakin.  Ollaan hurahdettu veneilyyn, josta seurasi veneremppa, Avaan vahvasti mietteitä elämästä ja itsestäni. Aika kaikenkattavaa siis. Mutta niinhän elämä on <3 Toivottavasti viihdyt seurassani!

Blogiarkisto

2018

Kategoriat