Kirjoitukset avainsanalla visitsalo

Seikkailumme Waltzing Matildalla johtivat meidät päiväretkelle veljeni perheen kanssa meille tuttuakin tutumpaan saareen, Pettuun. Petun saari sijaitsee Salon Särkisalossa. Minun lapsuuden perheellä oli kesämökki tuossa saaressa 40 vuoden ajan, joten henkilökohtaisesti saari on monin tavoin hyvinkin tuttu. Nyt en kuitenkaan pitkään aikaan ole saarella vieraillut, joten päätimme suunnata sinne veneellä päiväretkelle. Olimme kuulleet kehuja Petun kartanoon (Pettu Gård) avatusta kahvilasta. 

 

 

 

 

 

Petun saaren elämästä löytyy merkintöjä jo 1300 -luvulta alkaen. 1700- luvun alkupuolella saareen muutti Uppmanien suku Tenholasta. Tämä suku rakennutti nykyisen kartanon päärakennuksen 1800-luvulla, ilmeisesti vuosien 1830-1850 aikana. 1900-luvun alussa ison osan Petun saarta ja kartanon osti paikallinen kaivosyrittäjä Karl Forsström. Kun kartano aikanaan siirtyi tämän pojalle Petter Forsströmille, saatiin sinne aikansa arvovaltaisia vieraita useampaankin otteeseen. Nimittäin itse Marsalkka Mannerheim kuuluu vierailleen metsästysretkillä koirineen Petussa 7-10 kertaa. 

Nykyään kartano on luomutila ja heidän tuotteitaan saa ostaa paikan päältä.  Lisää kartanosta ja.siellä järjestettävistä tapahtumista voit lukea Facebook-sivujen lisäksi täältä. Ja tässä muuten yksi vinkki:  kartanon tomaatit käyvät täydellisesti karkkipäivän herkuista! Niin makeita ja herkullisia!

Elämäni ensimmäistä kertaa saavuin, ainakin oman muistini mukaan, meriteitse kartanolle. Rannasta on 300 metrin kävelymatka perille. Tie kiemurtelee metsässä ja peltojen halki. Kävellessä voi vaan nauttia kauniista luonnosta, niittykukissa lepattelevista uskomattoman suurista perhosmääristä sekä todella vanhoista ja kauniista puista, joita matkan varrella tuli vastaan yksi toisensa perään. 

 

 

 

 

Perillä kartanolla voit aistia historian havinan. Sanoinkin, että jotenkin tuollaisissa vanhoissa paikoissa oikein tuntee sellaisen rauhan ja seesteyden, mitä et uudisrakennusten lähellä voi aistia. Ihana fiilis! <3 

Ensimmäinen ihastuksen kohde pihapiiriin tullessa ovat suloiset ja siistit puuceet piharakennuksen yhteydessä. En tiedä voiko puuceetä kutsua nimellä suloinen, mutta se on ensimmäinen mikä näistä tulee mieleen :) Jopa seurueemme puuceitä karttavalle täällä asiointi oli mieluisa kokemus ;)

 

 

 

Toinen, suorastaan rakkautta ensisilmäyksellä -kohde tulee vastaan kivimuurin sisäpuolella, päärakennuksen hurmaavasta lasiverannasta, josta on sisäänkäynti kartanoon. Mikä on ihanampaa kuin vanhat ikkunat, joiden takana maisema muuttuu kun vähän liikutat päätäsi, irrottamatta kuitenkaan katsettasi. Lasin epätasainen pinta antaa uuden muodon näkymälle ikkunan takana <3

 

 

 

Sisällä vanhan talon viileys ottaa helteisen kesän kulkijan armollisesti vastaan. Jopa koira saa tulla sisälle viilentymään. Kahviosta on tehty kaunis ja se on pullollaan kaikkia itse tehtyjä ja paikallisia herkkuja. Eteisestä löytyy myös myyntipiste luomutuotteille. Nappaankin sieltä herkkuja mukaani!

 

 

 

Uunituoreet korvapuustit uppoavat parempiin suihin alta aika yksikön ja sisätilojen ihana viileys saa jopa hakemaan santsikupin kahvia. Muuten ei kahvi helteellä maistu, mutta täällä se maistuu erityisen hyvälle. Myös pihalla on reilut penkit ja isot pöydät aurinkovarjojen alla, joissa voi kahvitella. Pihapiiriä ympäröi kivimuuri. 

 

 

 

Kiertelen kartanon huoneita miettien, millaisia ihmisiä nämä seinät ovat aikojen saatossa suojissaan pitäneet ja millaisia kohtalon käänteitä todistaneet. Päästäpä välillä ajassa taaksepäin kurkistamaan millaista elämä ennenvanhaan on ollut!  Ajatukseni katkaisee Januksen ja serkkujensa kiljahtelut pihalta, tämä paikka on täynnä täydellisiä piilopaikkoja piiloleikille! Kunpa talo osaisi puhua. Sillä olisi varmasti monta mielenkiintoista tarinaa kerrottavana, mutta nyt ne pysyvät piilossa kuten lapset pihalla,  ja ovat vain aistittavissa talosta huokuvasta ajattomuudesta ja ihanasta rauhasta.

 

 

 

 

 

 

Kommentit (4)

Kikka L.

Kiitos vinkistä! Tuonnehan voisi ajella joskus. Tuli mieleen, että muutamia vuosia sitten torilla oli muistaakseni Petun luomumyyntikoju, asioin siinä useinkin .  Sun kuvat on ihania!

Lottas Liv
Liittynyt21.9.2017

Moi Kikka! Juu, tehkää ihmeessä autolla retki sinne ja ota kori mukaan, se täytyy takuulla herkuista ja huikean hintaista vihanneksista 😉

Annika saaresta

Heii, olipas hauskaa huomata vierailusi Petun kartanokahvilassa! Kävimme siellä myös veneellä elokuun alussa ja paikka on aivan ihana... Toivottavasti moni veneilijä löytää paikan! :)

Lottas Liv
Liittynyt21.9.2017

Kiva kuulla Annika! Toivon myös että veneilijät paikan löytävät. Ihanaa syksyä sinulle 😊

 Hiukset

Meidän Naisten rakkauden ja vihan kohde. Eikä vain rakkauden ja vihan vaan myös intohimon, inhon, kaipuun, surun, ahdistuksen, ihailun, kateuden, ihastuksen ja haaveiden kohde. Hiuksiin kohdistuu niin paljon tunteita, ettei kaikkia ehkä osaa nimetäkään. Millainen suhde sulla on hiuksiisi? Millaiset hiukset sinulla on? Millaiset haluaisit niiden olevan?

 

Pitkähiuksinen lyhythiuksinen

 

Mulla on aina ollut pidemmät hiukset. Mutta. Jo lapsuudessa (kun hiukseni olivat alle takapuolen) muistan, että lempikirjassani Melukylän lapsissa ja monissa muissa, lempihahmoni oli aina se lyhyttukkainen tyttö.  Muutama vuosi sitten repäisin ja leikkasin kolmisenkymmentä senttiä pois ja ensimmäistä kertaa elämässäni "poikatukan". Silti heti sen jälkeen aloin taas kasvattaa tätä suomalaista runsashiuksista, mutta niin hentoista kuontaloani.

Kevättalvella teatterikauden loputtua päätin leikata kaikki kreppaamisesta kuluneet latvani pois ja päädyin polkkatukkaan. Hetken kuluttua se alkoi tuntua liian pitkältä ja niinpä palasin samalle tuolille noin kuukauden jälkeen ja lopputulos tulee tässä myöhempänä. Olen niin sinut tämän uuden tyylini kanssa, että unohdan olevani lyhythiuksinen! Oon tullut siihen tulokseen että taidan olla lyhyttukkaista tyyppiä.

Naisella kuuluu olla pitkät hiukset

Olen monesti kuullut väitteen, että erityisesti keski-ikäiset naiset leikkaavat usein hiuksensa lyhyiksi. Yleensä tämä toteama ei ole lausuttu positiivisessa mielessä. Voiko myös lyhyillä hiuksilla näyttää naiselliselta ja hyvältä? Miksi monen mielestä "naisella kuuluu olla pitkä tukka"? 

En tiedä muuta kuin sen että itselläni on nyt ainakin hyvä fiilis. Ja tiedän, että mulla on myös ystäviä, jotka viihtyvät lyhyissä hiuksissa.  Ja miettikää nyt vaikka Anna Puuta! Miten hyvältä nainen voikaan näyttää lyhyttukkaisessa lookissaan?!

Hairstudio Maicci:n ihana Sari Satta taikoi saksillaan minusta uudennäköisen Lotan. Miten virkistävää ja piristävää onkaan heittäytyä ja tehdä välillä vähän isompi muutos! Suosittelen todella! <3

 

Hentoiset hapsuni talvella ;)

 

Tässä jo reilusti lyhentynyt hiusmalli.

 

Kohta se lähtee :)

 

Sinne meni!

Uusi kiva, muokattava malli, kiitos Hairstudio Maiccin Sari <3

 

Kommentit (2)

Helenamaria
Liittynyt25.8.2017

Sinulle sopii hyvin lyhyet ja oon kyllä sitä mieltä, että jokainen nainen kantaa hiuksensa yhtä kauniista, olkoon ne sitten pitkät tai lyhyet. Kiitos paljon tästä inspiroivasta kirjotuksesta, jossa kuvat tekevät täydellisen silauksen!

Helena Kekkonen

Teatteriharrastus. Niin intensiivinen, niin kokonaisvaltainen. Harjoituskaudella etenkään ei oikein muuta elämää ehdi olla. Töitä ja teatteria. Teatteria ja töitä. Harjoittelet tekstiä, käyt läpi sen tunnemaailmaa. Naurat lukiessasi jotain hauskaa, itket harjoitellessasi jotain surullista. Jos joku väittää että teatteriharrastus on helppoa ja kevyttä, suosittelen kokeilemaan sitä itse! :) 

Uskon että armaani Jani on onnellinen, kun tämä puolen vuoden rupeama osaltani on ohi ja hän voi palata yh-isän roolista täällä kotona huomattavasti vähemmän vaativaan perheenisän rooliin. Itse entisenä yh-äitinä tiedän kyllä miten paljon hänellä on ollut jaksettavaa, kun minä olen viettänyt illat tuntitolkulla teatterilla tai makuuhuoneessa päntäten vuorosanoja. Kerranhan pelästytin hänet miltei hengiltä kun hän teki keittiössä ruokaa ja minä olin lukenut sohvalla hiljaa käsikirjoitusta ja yhtäkkiä huusin minkä keuhkoista lähti " Miesväki ulos joka sorkka!!!" Keittiöstä kuului  "Hui helvetti!" ja kolinaa kun kauhistunut kokki pudotti paistinlastan lattialle :)

 

 

Olen kertonut täällä Ronja Ryövärintyttären vaiheista useaan otteeseen esimerkiksi täällä ja täällä. Nyt on loppulaulun aika. Tai ehkä mielummin keväthuudon, sillä sehän kuuluu Ronjan elämään niin varmasti kuin kevään tulo talven jälkeen. 

Tämä kokemus Ronjan matkassa on ollut yhtä aikaa raskas ja antoisa. Meitä koettelivat todennäköisesti teatterimme historian pahimmat vastoinkäymiset, lähes koko harjoitus- ja näytäntökauden ajan. Vai miltä sinusta kuulostaa tämä lista? Yksi nilkka murtuma, selkäleikkaus, kyynärpää murtuma, näytelmän äänimaailman katoaminen (päivää ennen esitystä rikki menneen tietokoneen takia), kyynärpääleikkaus, miehityksen vaihdos sairastapauksen vuoksi esityskauden lopussa aikuispäärooliin ja isoon ryövärinrooliin (harjoitteluaikaa kaksi tuntia ennen esitystä...) noin "parhaimmat" mainitakseni. Jännää oli välillä katsella myös pilkkopimeässä katsomossa aurinkolasit päässä istuvaa ohjaajaamme, joka sinnikkäästi teki työtään hirveästä migreenistään huolimatta! Tätä keinoa käytimme välillä myös me näyttelijät :) Hyväksi todettu keino muuten! 

Mutta näillä mentiin - ja hyvin mentiinkin!

Toki stressiä ja painetta aiheuttivat muiden sairastelut ja niistä johtuvat muutokset, mutta samalla se vahvisti ja syvensi ryhmän yhteishenkeä aivan käsittämättömällä tavalla. Se oli mulle niin ainutlaatuinen ja koskettava kokemus, että nytkin tätä kirjoittaessa tulee kyyneleet silmiin. (tässä kohtaa meidän nuoret näyttelijät toteaisivat, että voi ei, taas se Lotta pillittää :) ) 

Sunnuntaina esitimme Ronjan viimeistä kertaa - lähes poikkeuksetta - jälleen kerran täydelle salille Salon teatterissa. Olo oli helpottunut, mutta myös todella haikea. On jotenkin surullinen, mutta silti onnellinen ja kiitollinen tunne kun tietää kumartavansa yleisön edessä viimeistä kertaa. Nämä päivät sunnuntain jälkeen olen ollut todella väsynyt. Olen nukkunut monen tunnin päiväunia töiden jälkeen ja illalla uni on taas maistunut kuin ei olisi nukkunut pitkään aikaan! :)

Tänään meillä oli ryhmän kanssa vielä näytelmän purku, jossa käytiin koko projektia läpi. Nuo kaksi edellä mainitsemaani sanaa tulivat sielläkin monen suusta, moneen kertaan illan aikana. Helpotus ja haikeus <3

 

 

Olen kiitollinen että sain olla tällaisessa produktiossa mukana. Kaikesta elämässä oppii, mutta tämä on ollut minulle ehkä erityisen opettaava aikaa. Opin, että ystävyys ei katso ikää ja myös sen, että vaikka ollaan erilaisia ihmisiä erilaisine ajatuksineen, teatteri yhdistää ja ystävystyttää kaikki yhteen. Lisäksi opin sen, että jos todella haluaa, vastoinkäymisistä voi imeä voimaa ja energiaa toimiakseen yhdessä entistä paremmin yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Näin meille kävi ja tunne onnistumisesta on sanoinkuvaamattoman mahtava! Nyt ymmärrän konkreettisesti sanonnan

Yhdessä olemme enemmän <3

Opin myös sen, miten paljon minulle antaa työskentely nuorten ja lasten parissa. Tätä asiaa tulen tulevaisuudessa miettimään paljon. Ja tällä asialla on toivon mukaan sija tavalla tai toisella myös mun tulevaisuudessa.

Rakastan Ronja Ryövärintytär -tarinaa sen monimuotoisuuden takia. Repliikkejä voi ymmärtää moneen eri tilanteeseen sopivaksi, eri ikäiset eri tavalla, eri elämäntilanteessa olevat omalla tavallaan. Lopuksi haluan antaa teille yhden Ronjan lempirepliikeistäni, jonka myös voi mielestäni ajatella monella eri tavalla, monessa eri asiassa, lohduttavana. 

Nöyränä ja kiitollisena esitän koko työryhmälle kiitoksen tästä ihanasta ja elämyksellisestä matkasta, jonka yhdessä teimme ja jonka yhdessä loimme, niin mahtavaksi kuin se oli! <3

"Minä imen itseeni kesää kuin villimehiläinen hunajaa. Minä kerään ison kesäkennon ja elän sillä sitten ... kun ei enää ole kesä." - Ronja Ryövärintytär

 

 

Kommentit (0)

Auts ! ... AUTS !!! 

Kun onni potkaisee niin se tuntuu, mutta kun se potkaisee kahdesti saman päivän aikana, jättäen kahdet kengänjäljet sun takamukseen, niin se vasta tuntuukin! :)

Aioin kirjoittaa "En koskaan", mutta kirjoitanpa kuitenkin näin: 

En yleensä osallistu mihinkään FB arvontoihin, sillä eihän mulla ole koskaan onni mukana, että olisi edes pientä mahdollisuutta voittaa. Pari viikkoa sitten tein poikkeuksen ja kirjoitin nimeni muiden kommenttien jatkoksi paikallisen ilmaisjakelulehden Salonjokilaakson ja kakkutaikuri Niina Leipoo -sivujen kilpailuihin. 

Viikko sitten, saman päivän aikana tuli FB feediin kaksi iloista ilmoitusta! Kiitos osallistumisesta, Lotta, olet voittanut! Oikeesti luulin että nyt mulle tehdään jäynää pahan kerran! Ei tehty! Onnetar oli jostain syystä huomannut minut, vahingossa jopa kahdesti ja niinpä ei muuta kuin lunastamaan voittoja :)

Salossa järjestetään suurta suosiota nauttivat naisten Naisex-messut vuosittain. Nyt voitin sinne lipun ja pääsin ensimmäistä kertaa tutustumaan messujen laajaan tarjontaan. Paljon kaikkea kivaa ja mielenkiintoista sieltä löytyikin! Ja jotenkin ihanaa nähdä paljon innokkaita ja energisiä - enimmäkseen - naisyrittäjiä saman katon alla kokoontuneena. Naisenergiaa!! <3

 

 

Toisenkin voittoni takana on nainen, Niina Kaskinen. FB -sivuilla Niina leipoo -nimen takana oleva nainen leipoo ihania kakkuja ja muita herkkuja! Tänä aamuna kävin hakemassa voittoni, tämän herkullisen ja kauniin suklaakakun. Sisällä suklaamoussea, kermavaahtoa ja mansikkaa sekä lemoncurdia. Tai nämä maut sieltä ainakin erotin :) Todella maukasta, toimivat makuyhdistelmät ja kuten kuvat kertovat, näyttävän näköistäkin! Nyt tiedän mistä tilata tarjottavat seuraaviin suurempiin juhliin. Kiitos Niina <3

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ihan kiva että se Onnetar huomasi minutkin! Aina se antaa vähän extrahyvää omaan arkeen!  Onnekasta päivää myös Sinulle <3

Kommentit (2)

Helenamaria
Liittynyt25.8.2017

Vau onnea suuresti! Täytyykin ryhdistäytyä ja alkaa enemmän osallistumaan kilpailuihin :). Kakku näyttää hyvältä kyllä :)

Helena Kekkonen

Seuraa 

Mitä reilu nelikymppisen naisen ja perheenäidin elämä voikaan pitää sisällään? Uusperheen arkea, työssäkäyvä äiti joka harrastaa teatteria, sisustamista, shindoa. Rakastaa leipomista ja joo, vähän ruuanlaittoakin.  Ollaan hurahdettu veneilyyn, josta seurasi veneremppa, Avaan vahvasti mietteitä elämästä ja itsestäni. Aika kaikenkattavaa siis. Mutta niinhän elämä on <3 Toivottavasti viihdyt seurassani!

Blogiarkisto

Kategoriat