Kirjoitukset avainsanalla Teatteri

Tänään, äärimmäisen tunteikkaiden treenien jälkeen mietin, miten koskettavan kauniin tarinan Astrid Lindgren on luonutkaan kertoessaan Ronja Ryövärintyttärestä. Syntymän ihme ja kuoleman suru, kevään solina - elämä jatkuu. Pelkojen kohtaaminen ja ystävyyden voima. Suuria asioita kenen tahansa elämässä. Jokaisella meistä esiintyen eri muodoissa, eri elämänvaiheessa. 

Koko ajan olen uskonut että näytelmästämme tulee hieno. Tänään ymmärsin että siitä tulee muutakin. Siitä tulee tunteikas, jännittävä, naurattava, lohduttava. Siitä tulee elämys, jonka jälkeen tekee mieli kajauttaa ilmoille keväthuuto. Niin mahtava se on.

Olemme edenneet harjoituksissamme siihen vaiheeseen, ettei käsikirjoituksia enää pidetä esillä vaan tarvittaessa kuiskaaja auttaa. Tämä on aina merkittävä askel, ainakin minulle. Kädet vapaana ja katse vastanäyttelijässä antaa mahdollisuuden alkaa elämään sitä tilannetta mitä milloinkin näyttelet. Kohta saamme lavastukset kuntoon ja puvustukset myös. Kalju-Pietu sai omat roolivaatteensa tänään ja voi kuulkaa, lupaavalta näyttää. Sukellus sadun maailmaan ei tule olemaan vaikeaa, sillä olosuhteet tullaan rakentamaan niin todentuntuisiksi ja hienoiksi, että katsoja varmasti kokee olevansa tarinan sisällä itsekin.

Minua ilahduttaa meidän ihanan työryhmämme upeat lapset ja nuoret, jotka antavat joelle elämänvirran ja puille sielun. He tekevät kakkiaisista hassuja ja männäisistä pelottavia. Ja olen ylpeä Loviisana minun ihanista tyttäristä (kaksoismiehityksen vuoksi kaksi Ronjaa). Näytelmämme Birkit ovat rohkeita ja lahjakkaita miehenalkuja. Tätä kirjoittaessakin sydän melkein pakahtuu onnesta saadessani olla osa tätä ihanaa joukkoa.

Nyt harjoittelemme noin 12 tuntia viikossa ensi-iltaan saakka. Alla kuvia tämän viikon treeneistä. 

 

Tämä tässä on rosvopäällikkö Matias ja Ronjan isä. Tosin jotenkin minulla on sellainen olo että tässä kohtauksessa hänen ei kuuluisi edes olla, taitaa olla vain läpikulkumatkalla - eläytyen toki siihenkin tilanteeseen täysin tunteella :)

Tässä taas minä Ronjan äiti Loviisa ja hurjat rosvopäälliköt Borka ja Matias seuraamassa harjoituksia luutien ja maalipurkkien keskellä :)

"Miksvai hää sillai tekkee?" kysyvät kakkiaiset kun Ronja ja Birk auttavat karhun runtelemaa Liia -hevosta.

 

Tämä parrakas lahjakkuus on nimeltään Timo A. Aalto, varsinainen valotaikuri.

Ronja ja Birk.

Ystävä, lähellä mutta silti niin kaukana. Ronja ja Birk linnan kellariluolassa, jossa kiviröykkiö estää heitä näkemästä toisiaan.

Penni ajatuksistasi?

 

Metsän puut ja kivet alkavat muotoutua.

Linnansalissa Matias, Ronja ja Kalju-Pietu.

Matias, Pikku Plootu, Kalju-Pietu, Rontti sekä Juippi ja Jonne -varsinainen kaksikko.

Matias ilmeisesti katselee tippuvatko hänen vuorosanansa yläilmoista - heh.

Valosuunnittelija Timo ja puvustaja Taija Jokilehto. Tässä kuvassa esiintyy aimo annos osaamista ja taitoa.

Ronjan jalka on jumittunut kakkiaisten koloon.

Kakkiaiset kummissaan. Lienee heille melko normaali tunnetila.


Varo! Syöjättäret hyökkäävät!

 

Tällainen kurkistus tällä kertaa, pieni kuiskaus kulisseista. Ensi kerralla saatatte nähdä meidät jo rooliasuissa. Maltatko odottaa? Jos haluat nähdä meidät esiintymässä, lippuja saa täältä.

 

Kommentit (0)

Teatraalinen tervehdys!

Tänä viikonloppuna on treenattu Ronja Ryövärintytärtä, näytelmää, jossa olen mukana Salon Teatterissa. Ronja saa ensi-iltansa 9.2.2018. Näytelmässä on paljon taiteen perusopetuksen lapsia/nuoria ja myöskin meitä aikuisnäyttelijöitä. Harjoittelemme parastaikaa pyörivän näytelmän Jekyll ja Hyden kulisseissa, joten mielikuvitusta saa käyttää nähdäkseen ympärillään satumetsän ja ryövärilinnan :)

Mutta kurkistetaanpa kulisseihin. Minulla ei ollut kameraa käytössä, joten kuvat ovat osittain melko surkeita kännykkäkuvia, mutta kuvitelkaa loput mitä ei tarkkaan kuvista näe ;) Heittäytykää näin hetkeksi teatterin maailmaan ja antakaa mielikuvituksenne lentää :)

Meidän treenit alkavat aina erilaisilla alkulämmittelyillä. Ohjaajallamme Sarika Lipastilla tuntuu olevan ehtymätön pinkka alkulämmittelytekniikoita takataskussaan. Ne avaavat sekä kehon että mielen. Me like!

 

Tässä alkulämmittelyä. Kuljeskelua, pysähtelyä ja nimen kirjoittamista selkään. Vähän jännää ja melko kutittavaakin :)

Moni teistä varmaan tuntee Ronjan tarinan. Tarinan ystävyydestä, joka Ronjan ja Birkin välille kehkeytyy ensin salaa. Mutta jolla lopulta on vaikutuksensa kokonaisen kahden ryövärijoukon välisiin suhteisiin saakka. Tarinan seikkailuista, joissa koetaan osin ehkä pelottaviakin kohtaamisia metsän pimeiden hahmojen parissa, niitä suloisia metsäneläviä unohtamatta. Männiäiset ja syöjättäret ovat metsän pelottavia hahmoja, kakkiaiset omalla tavallaan pölhön suloisia otuksia. Tarinan, jossa pohditaan, ehkä osin huomaamattaankin elämän isoja asioita; oikeudenmukaisuutta, rehellisyyttä, luottamusta, uskollisuutta.

Ronjan perheeseen kuuluvat isä Matiaksen ja äiti Loviisan lisäksi melkoinen joukko rosvoja. On Pikku-Plootua, Kalju-Pietua, Rähjää ja Ronttia sekä Juippi ja Jonne. Meillä alkavat pikkuhiljaa harjoitusten edetessä roolihahmoista löytymään ne omat juttunsa ja voin sanoa että näistä tyypeistä tulee hioutumaan todella loistavia hahmoja! Tuskin maltan odottaa näytelmän ensi-iltaa :)

On ollut antoisaa seurata sivusta miten ohjaajamme saa taidokkaasti nuoret näyttelijät luomaan näiden esittämille hahmoille omat piirteensä. Myös koreografiasta vastaava Venla Viisainen on kekseliäästi omilla ideoillaan tuonut hahmoille ominaispiirteitä esimerkiksi pelkällä pään liikkeen opettamisella. Olen nauttinut suuresti istuessani katsomossa ja seuratessani näiden hahmojen "rakentamista". Se miten kivet löytävät liikkeensä, syöjättäret siiveniskunsa ja männiäiset sihisevän puhetyylinsä, siinä on jotain niin siistiä että voisin istua harjoituksissa päivästä toiseen, ilman että minun roolia edes treenataan!

 

Taukoa pukkaa. Juippi ja Jonne istuskelevat ja höpöttelevät - todennäköisesti jotain lukiojuttuja - mistä minä olen tippunut kärryiltä jo vähintään toista vuosikymmentä sitten ;) Taustalla Pikku-Plootu ja Birkin äiti Undis sekä yksi Borkan (Birkin isän) joukkojen rosvo.

 

Kalju-Pietu, tuo sympaattinen vanha rosvolainen. Onko mahdollista, että elonsa ehtoopuolella hänellä alkaa aatokset olla jo rauhassa ja ystävyydessä, rosvojoukoille totutun jatkuvan rötöstelyn ja tappelun sijaan?

 

Joki. Ohjaajamme Sarika tuo jopa joen näyttämölle tarpeen vaatiessa :) Tästä tulee niin hieno!

 

Esteri hoitaa meidän tekniikan. Lauantaina treenattiin myös sitä.

Hurjan näköistä menoa! Mutta hurjia ovat nämä rosvopäällikötkin, Matias ja Borka.

Tällaista kuhinaa kulisseissa tänä viikonloppuna. Kirjoitan taas lisää kun homma etenee ja pääsette taas kurkkimaan miltä meno näyttää. Lippuja pääsee jo ostamaan Salon teatterin kautta. Olen kuullut huhupuheita että moni koululuokka tekee retken meidän esityksiin, joten suosittelen varaamaan liput ajoissa ettei jää ilman! Salon Teatterilta saa muuten myös lahjakortteja, ihan näin vaan joululahjavinkkinä. Tämä on ollut vakiolahja omalle kummipojalle jo usean vuoden ajan. Yhteistä aikaa ja kulttuuria samalla kertaa, mikäs sen mahtavampi kombo :)

Hei hurjan mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille! Pitäkää huolta toisistanne <3

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Mitä reilu nelikymppisen naisen ja perheenäidin elämä voikaan pitää sisällään? Uusperheen arkea, työssäkäyvä äiti joka harrastaa teatteria, sisustamista, shindoa. Rakastaa leipomista ja joo, vähän ruuanlaittoakin.  Ollaan hurahdettu veneilyyn, josta seurasi veneremppa, Avaan vahvasti mietteitä elämästä ja itsestäni. Aika kaikenkattavaa siis. Mutta niinhän elämä on <3 Toivottavasti viihdyt seurassani!

Blogiarkisto

2018
Kesäkuu

Kategoriat