Kirjoitukset avainsanalla oma perhe

Tämä maisema kotinurkiltani on niin rauhoittava ja mieltä hellivä. Se saa myös ajatukset virtaamaan ja mielen pohdiskelevaiseksi.

Syyskuun haasteeni oli keskittyä siihen että olisin Lempeästi läsnä kotona, niin miehelleni kuin lapsilleni. Tämä tarkoitti siis sitä, että jätän ylimääräiset häiriötekijät, eli lähinnä kännykän, kännykkäparkkiin kotiin tultuani ja muutenkin pysähtyisin ja keskittyisin arjen puuhien keskellä täydellä läsnäololla tilanteeseen kun minulle puhutaan tai huomiotani kaivataan.

 

Miten haaste onnistui?

 

Haluaisin sanoa että tosi hyvin. Että kännykkä pysyi kuukauden parkissa ja että nyt on oltu koko neljä viikkoa enemmän läsnä kuin koko vuotena yhteensä. Mitä mun täytyy kuitenkin todeta on että

ei se nyt ihan putkeen mennyt, etenkään alkuvaiheessa eikä se todellakaan ollut helppoa.

 

Ongelmia ensimmäisinä viikkoina 

 

Ekoina päivinä mulla tippui puhelin pirstaleiksi lattialle ja ajattelin, että tässä mulle selkeä merkki korkeammalta taholta että "nyt kännykkä pois". Mutta mitäpä vielä, kun vähän myöhemmin sain uuden puhelimen huomasin olevani siinä ehkä enemmän kiinni kuin aiemmin. Jani huomautteli mulle muutamaan otteeseen yhdellä sanalla "kännykkäparkki", kun esimerkiksi olin uppoutunut tuijottamaan uutta ja ihmeellistä ja niin kauniin väristäkin puhelintani sohvan uumenissa.

Tottakai pyrin olemaan läsnä kun mulle tultiin puhumaan. Ja huomasin, miten paljon helpompaa se on muissa tilanteissa, mutta hämmästyin - ja vähän pelästyin itsekin sitä,

miten älyttömän koukussa sitä siihen vihuliaiseen puhelimeen loppujen lopuksi on.

Tämä antaa nyt kuvan, että istuisin kaikki illat nenä kiinni kännykässä. Se ei suinkaan pidä paikkansa eikä sellaiseen liikenisi koskaan edes aikaa. Mutta nyt huomasin ehkä selkeämmin kuin koskaan ennen miten helposti se puhelin siihen käteen vaan ilmaantuu ja sen maailmaan uppoutuu kun siihen on mahdollisuus.

 

Muuttiko kuukausihaaste toimintamalliani tai tietoista läsnäoloani?

 

Mitä lähemmäs ollaan tultu kuukauden loppua, sitä enemmän olen tietoisesti pystynyt kännykkäparkkia alkaa hyödyntämään ja mielestäni myös olemaan paremmin läsnä aiemmin haastavaksi koetuissa tilanteissa. Kun mulle puhutaan esimerkiksi kesken pyykkien järjestelyn, olen pakottanut itseni pysähtymään, keskeyttämään tekemiseni ja kuuntelemaan koko korvalla, en vain puolella. Vitsit siitä tulee muuten hyvä fiilis kun tajuat että olet täysillä tilanteessa mukana etkä puoliksi ajatuksissasi jossain muualla. Tätä mä haluan oppia lisää!!!

Kaikkein ilahduttavimpia ovat olleet hetket kun ollaan istuttu Janin kanssa pöydän ääreen ja juteltu itselle tärkeitä juttuja ja kuunneltu toisen ajatuksia.

Tässä kohtaa kuukausihaasteeni on onnistunut hyvin.

Kumpikaan ei ole häärännyt samanaikaisesti keittiössä tai naputellut kannettavaa siinä sivussa, vaan ihan on istuttu vanhanaikaisesti vastakkain ja katsottu toisiamme kohti keskustellen ja kuunnellen. Olen huomannut että tämä on vahvistanut yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Kannattaa treenata tätä, sillä en usko että me ollaan ainoat ruuhavuosien vanhemmat joilta just tämä juttu jää sinne ”tärkeämpien ja kiireellisempien” asioiden varjoon. Toki meidän lapset ovat jo niin isoja että tähän on helpommin mahdollisuus kuin ihan pikkulasten perheessä.

 

Vielä en ole poikiani haastatellut siitä, miten heidän mielestään äidin kuukausihaaste onnistui. Oman mielipiteeni tiedän, mutta näiden kahden sankarin mielipide vähän jännittää.
 

Yksi juttu arjessa aiheuttaa edelleen ristiriitaa ja siihen mun on keksittävä joku ratkaisu. Kun tulen töistä kotiin haluaisin lukea päivän lehden rauhassa, mutta silloin kaikilla on mulle tottakai hirveästi asiaa. Tämä aiheuttaa sen että mä kuuntelen puolella korvalla vieressä puhuvia murusiani ja silmäilen ärtyneenä lehteä ilman että pystyn uutisiin keskittymään kuitenkaan. 

Olisko sulla joku hyvä ratkaisu asiaan? Illemmalla mun ei lehteä enää tule luettua, sen olen jo testannut. Enkä oikein usko senkään toimivan, että ilmoitan perheelle että ”Äiti on käytettävissä klo 17.15 eteenpäin, päivän lehden lukemisen jälkeen. Olkaa hyvä ja muodostakaa ruokapöydästä eteisen suuntaan johtava jono, otan teidät kuunteluun yksi kerrallaan lukuajan päättymisen jälkeen”

 

Lempeästi läsnä -kuukausihaasteen lopputulos

 

Mutta summa summarum: tämä kuukauden haaste ei loppunut tähän, vaan se tulee kyllä jatkumaan kuukaudesta toiseen, koko ajan vähän lisää oppien. Olen tullut siihen tulokseen, että tärkeintä on se, että tiedostat tilanteen ja siitä lähtee pikkuhiljaa muuttumisprosessi käyntiin.

Pitää osata olla armollinen itselleen.

Yhdessä päivässä on vaikea, jollei jopa mahdoton muuttaa toimintatapojaan täysin toisenlaiseksi pysyvästi. Yritän muistuttaa tästä myös itseäni. Saan toki tehdä sitä aika usein..

 

Olen kuitenkin tyytyväinen tilanteeseen, vaikka varmasti paremminkin olisi voinut mennä.

Mutta ehkä tämä armollinen ja hitaampi tahti on avain myös muutoksen pysyvyydelle.

Oli tosi mielenkiintoista tämän haasteen aikana huomata se, että sitä alkoi tiedostaa omaa toimintaansa huomattavasti aiempaa paremmin.

 

Haluaisin mielelläni kuulla miten teillä haasteen vastaanottaneilla kuukausi meni? Sujuiko haaste helposti vai oliko teillä vaikeuksia muuttaa totuttuja tapojanne ollaksenne enemmän läsnä arjessa?

 

Elämä on oppimista, päivästä toiseen. On oma valintasi mistä asioista haluat oppia lisää ja mistä et. Ollaan onnellisia ja kiitollisia siitä että meillä on aina saatavilla se oppimisen mahdollisuus <3

 

Kaikkea hyvää tähän päivääsi.

 

Halauksin,

Lotta

Kommentit (3)

Sallukka

Me ollaan otettu käyttöön sellainen, että klo 18 kukaan perheestä ei oo kännykällä 😊 aikuiset tosin välillä salaa 😉

Lottas Liv
Liittynyt21.9.2017

Tosi hyvä idea, siinä aikuiset näyttävät lapselle mallia eikä pelkästään kehota tekemään tietyllä tavalla ilman että itse siihen kykenee! Mun mielestä aikuiset voi kyllä vähän salaa käyttääkin, sillä onhan asioita joita vaan on hoidettava iltaisin ja niihin tarvitsee puhelinta.

Oman läsnäolon tietoinen harjoittaminen on minun syyskuun kuukausihaasteeni.

Tuossa taulussa hymyilee lähes 12 vuotta yhteistä elämää viettänyt pariskunta. 

Taulun taustakankaasta heijastuu suurinpiirtein tällainen elämä:

Koko meidän yhteiselomme on ollut perhe-elämää ja ruuhkavuosia. Vuosiin on mahtunut rakkautta ja äärettömän paljon kaikkea hyvää. Mutta paljon myös erilaisia koettelemuksia ja haasteita, jotka ovat langettaneet varjonsa elettyyn arkeen. Vieläkin mielessä kummittelevat kaikki ne kerrat sairaalassa kuumekouristelevan ja tiedottoman lapsen kanssa, vauva-ajan kipua ja vaivaa aiheuttaneet allergiat. Myöskään talon rakennusaikoja en varsinaisesti kaipaa ;)

Kahdenkeskistä aikaa meillä on ollut aina todella vähän. Olemme perhekeskeisiä ja olemme halunneet viettää mahdollisimman paljon aikaa poikien kanssa, niin kauan kuin he vielä meidän seurassamme viihtyvät.

Mutta siitä huolimatta kahdenkeskistä aikaa ei sopisi unohtaa.

Pojat ovat kasvaneet ja aikaa myös kahdestaan ololle on alkanut tulla meille aikuisille enemmän. Sitä todellakin osaa arvostaa <3

Arjessa toisen huomioiminen tahtoo kuitenkin jäädä väkisinkin kaiken muun "akuutimman" ja "tärkeämmän" varjoon. Etenkin nyt kun olen aloittanut uuden työn ja päiväni venyvät pitkiksi, huomaan etten illalla väsyneenä iltaisin oikein jaksaisi keskittyä muuta kuin omiin ajatuksiini. Näin en kuitenkaan halua asioiden olevan ja siksi haluan tietoisesti pyrkiä siitä tilasta pois. 

Haluan olla läsnä, lempeästi ja kiireettömästi. Sekä miehelleni että pojilleni. 

Haluan kuunnella ja kuulla. Haluan elää joka hetkessä täysillä mukana.

Lähestyvän syyskuun kunniaksi 

Haastan itseni olemaan lempeästi läsnä rakkaitteni kanssa, joka päivä, joka yhteinen hetki

Ottaisitko sinä tämän haasteen vastaan?

 

 

Photo by Pekka Lyytikäinen

 

 

Kommentit (4)

Helenamaria
Liittynyt25.8.2017

Kiitos tästä miellyttävästä haasteesta 🤗. Osallistun myös tähän koko syyskuun ja koitan vähentää samalla somessa oloani minimiin. 😊

Helena Peltokangas

Kikka L.

En taida ottaa haastetta vastaan sikäli, että läsnä perheeni kanssa olen ollut aina, milloin kiukkuisemmin, milloin lempeämmin. Riittää, että on, vaikkei tekisi mitään. Mieheni matkusti aikoinaan pitkin maailmaa, oli päiviä, jopa viikkoja poissa kotoa. Täällä pidin huushollia ja kuvittelin, kuinka jännää kaikilla muilla normaaliperheillä oli. Odottelin miestä matkoilta kotiin, sitten viettäisimme laatuaikaa ja tekisimme kaikenlaista. Mies tuli, yritti toipua aikaeroista, halusi huilata ja olla hiljaa, koska oli joutunut puhumaan joka päivä englantia  ja joka paikassa, missä oli käynyt, oli ruuhkaa ja kauheasti ihmisiä. Totuin vähitellen tähän ja opin sen, että riittää, kun ollaan vaan, sovussa ja pienellä tekemisellä. Kompromisseilla ja yhteisymmärryksellä.  Lasten kasvaminen ja kotoa lähteminen ovat isoja prosesseja, mutta kummasti sitä sopeutuu. 

Nyt kun ajattelen taaksepäin tuntuu, että näinhän se piti mennäkin, toisinkin olisi voinut mennä ja hyvä näin. Pieniä piristyksiä silloin tällöin, suurista mullistuksista ei väliä.

Lottas Liv
Liittynyt21.9.2017

Ihanaa Kikka ❤️ Henkilökohtaisesti ajattelen asioista niin, että ne menevät juuri niin kuin niiden kuuluikin mennä. Vaikka joskus niitä asioiden tietyllä tavalla menemisiä vastaan protestoikin 😆
Mä olen äiti joka on aina käytännössä paikalla ja kotona saatavilla - työpäivän jälkeen. Mutta huomaan etten silti ole läsnä. Kuuntelen puolella korvalla ja välillä huomaan uppoutuneeni omiin ajatuksiin niin että toisen puheet ovat menneet täysin ohi. Siihen haluan nyt muutosta ja yritän panostaa tietoisesti itseni olemaan enemmän, en vaan paikalla fyysisesti vaan myös niin että ajatukset ovat siinä hetkessä ja siinä ihmisessä.
Ihanaa syksyä sulle ❤️

Seuraa 

Mitä reilu nelikymppisen naisen ja perheenäidin elämä voikaan pitää sisällään? Uusperheen arkea, työssäkäyvä äiti joka harrastaa teatteria, sisustamista, shindoa. Rakastaa leipomista ja joo, vähän ruuanlaittoakin.  Ollaan hurahdettu veneilyyn, josta seurasi veneremppa, Avaan vahvasti mietteitä elämästä ja itsestäni. Aika kaikenkattavaa siis. Mutta niinhän elämä on <3 Toivottavasti viihdyt seurassani!

Blogiarkisto

2018
Kesäkuu

Kategoriat