Kirjoitukset avainsanalla harrastus

 

 

Mitä sinulle tuo mieleen sana Shindo, jos kerron että se on ollut harrastukseni usean vuoden ajan?

Monella tulee mielleyhtymä johonkin kamppailulajiin. Shindo on kuitenkin jotain ihan muuta kuin kamppailulaji, vaikka onkin saapunut Suomeen parisenkymmentä vuotta sitten kamppailulajiharrastajien mukana Japanista.

Shindo on kehotyöskentelymenetelmä, johon kuuluu rentouttavia venytyksiä ja hoitoja. Siinä pysähdytään oman kehon äärelle, hiljennytään kuuntelemaan että "mitä mulle oikeesti kuuluu". Jos kiinnostuit, voit lukea aiheesta lisää Shindo ry:n sivuilta.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että etenkin tässä hektisessä ja suorituspainoitteisessa maailmassa jossa elämme, pitäisi jokaisen opetella tämä taito, jota Shindossa opitaan. 

 

Pysähtyminen. Itsensä ja oman kehon kuunteleminen. 

 

Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta voin kertoa että eipä olekaan meille nykyihmisille ihan helppo juttu!

 

Saatat huomata että olen hieman innostunut aiheesta? :) Mutta voin kertoa että ihan syystä ja etenkin oman kehon kokemuksen kautta!

Olen tosiaan käynyt tunneilla usean vuoden ajan ja Shindo Ry:n ihanan Riitta Mursula-Innasen innoittamana, lähdin tänä keväänä mukaan ohjaajakoulutukseen. Ja voi että miten innoissani olenkaan!

Olin viime viikonloppuna mukana oppimassa varvashoitoa jo valmiille ohjaajille suunnatussa täydennys- ja kertauspäivässä. Hoidimme toistemme jalkoja. Oli todella antoisaa olla itse uusien oppien äärellä, jo asiansa osaavien mahtavien persoonien ympäröimänä.

 

 

Koko illan kuullostelin vielä kotona, että onpa mulla erityisen hyvä olo koko kehossa! Se on kyllä jännää, miten suuri vaikutus jalkojen hyvinvoinnilla on koko kehoon. 

Pitkin kevättä ja kesää tulen oppimaan paljon uutta. Ja haluan jakaa kokemukseni myös teidän kanssa, joten tulette varmasti kuulemaan tästä aiheesta lisää.

Näihin kuviin ja tunnelmiin <3

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentit (4)

Ihana löhöilyasento, kevyt keinunta ja siitä syntyvä laineiden liplatus. Raikas merituuli heilauttaa hiukset kasvoille ja ne kutittavat nenää. Lokit kirkuvat jossain kauempana. Aurinko lämmittää varpaita ja vatsaa ..

Et ehkä enää muista, miksi alunperin tämän blogin perustin? Juuri tuo unelma, joka toivon mukaan on meillä käymässä ensi kesänä toteen veneemme Waltzing Matildan ansiosta, on syy miksi aloin kirjoittaa. Varmasti tulen kertomaan sekä hyviä että huonoja kokemuksia merimatkoilta, mutta jahka me saamme inspiraatiomme taas syttymään, tulen myös päivittämään blogiin veneen sisustuksellisia juttuja. Tällä hetkellä Matilda-rukka tuntee onttoa tyhjyyttä sisällään - olemmehan repineet veneen sisustasta käytännössä kaikki pois! Mutta viikonloppuna kierretyt Vene-messut toivat taas innostusta ja toivoa siihen, että kyllä me tuosta vene vielä tehdään ja kesällä päästään ihailemaan sillä Suomen kaunista saaristoa!

Kävitkö sinä Vene-messuilla? Mitäs pidit?

 

Messujen suosikiksi oli äänestetty 800 000 euroa maksava huvipursi. Juniorimme Janus ihastui siihen ikihyviksi ja oli sitä mieltä että meidän pitäisi se hankkia. Selitimme hänelle että tuo hinta on kohtuu(ttoman)llisen iso eikä meillä ole todellakaan sellaista varaa ostaa. Poika tokaisi siihen että eihän meidän tarvitse kuin mennä puhumaan se meille hyvään hintaan, niin sitten se on meidän! :) No, ei menty puhumaan. Mutta kivahan sitäkin oli ihastella. Tosin tykkään kyllä vanhemmista veneistä, sillä niissä on mielestäni omanlaisensa sielu ja ovat ihan eri tavalla persoonia kuin nuo uudet mahtipurret. Mutta makunsa kullakin. Enkä kiellä, ettenkö uutta venettä hankkisi jos lottovoitto osuisi kohdalle. Tosin en kyllä lottoa ... mutta silti ;)

Päivä oli kuitenkin kiva ja antoisa. Hieronnankin saimme Januksen kanssa, joka tuli kyllä tarpeeseen! Askelmittarikin oli varsin tyytyväinen päivään ;)

 

 

Hieronnassa - Janus päässään uusi "Jacques Cousteau" -pipo

 

 

Meillä oli muutaman päivän kestävä tällainen "Jaajo Linnomaa" -tyyli - fanitus, mutta tänään käytiin taas parturissa hankkimassa kunnon ananas päähän :D

 

Kommentit (0)

Nyt tulette näkemään jotain, mitä normaalisti teatterin yleisö ei näe eikä heillä ole tästä vaiheesta oikein mitään käsitystä; nimittäin lavasteiden rakentamisesta. Lavasteet on suunnitellut ammattilaiset ja toteutuksestakin vastaa kunnon tekijä, mutta aina tarvitaan  myös talkooväkeä auttamaan. Niinpä iltana eräänä olimme Janin kanssa monen muun mukana Salon teatterilla rakentamassa Karhuluolaa, hapsuttamassa kuusenoksia ja teippaamassa ja muovaamassa puidenrunkoja aidon näköisiksi. Jotkut porukasta "istuttivat"  metsänurmen paikalleen, toiset "louhivat kalliosta" Helvetinkuilun, puuhaa riitti yhdelle jos toiselle. Lavasteiden suunnittelija Satu-Maaria Mäkipuro tulee vielä luomaan loppusilauksen apuvoimien kera, miten hieno siitä tuleekaan! Uskon ja tiedän sen jo näkemättäkin!

Kuvista näkyy tilanne viime viikon lopulta. Lupaan päivittää uusia kuvia heti kun Karhunluola on saanut kivipeitteen ja kuusipuut nousseet ylväänä kehystämään metsää ja niiden kauniit oksat luovat varjonsa maahan. 

Se, että saa olla mukana rakentamassa maailmaa, jossa tulee "asumaan ja elämään" seuraavat puolitoista kuukautta melko paljon, on muuten aika ihana juttu <3

Nyt paljastan miltä tilanne tällä hetkellä näyttää ja mitä teatterilla on puuhasteltu. Seuraavassa teatteripostauksessa näette sitten tämän ihan eri mallilla. Tuskin maltan odottaa että pääsen esittelemään teille valmiita lavasteita. 

Palataan pian <3

 

Tuumailua vaativaa puuhaa tämä luolan rakennus.

 

Tästä tulee Karhuluola - usko pois ;)

 

 Hmmm, jotain kivaa tässä varmaan tapahtuu.. :) :)

 

Puunrungot ja kuusenoksat, senhän varmasti jo arvasit? ;)

Puunrunkojen muokkailua.

Luovuus on sallittua! Puiden rungot muokkautuvat.

Teatterin lämpiössä tapahtuu. Teatterin kahviossa sämpylää ja kahvia!

Yhteistyössä on voimaa!

Ronjan kotimetsä heräämässä eloon.

 

 

Kommentit (2)

Seuraa 

Mitä reilu nelikymppisen naisen ja perheenäidin elämä voikaan pitää sisällään? Uusperheen arkea, työssäkäyvä äiti joka harrastaa teatteria, sisustamista, shindoa. Rakastaa leipomista ja joo, vähän ruuanlaittoakin.  Ollaan hurahdettu veneilyyn, josta seurasi veneremppa, Avaan vahvasti mietteitä elämästä ja itsestäni. Aika kaikenkattavaa siis. Mutta niinhän elämä on <3 Toivottavasti viihdyt seurassani!

Blogiarkisto

Kategoriat