Minä en todellakaan ole aamuihminen. Jos saisin, valvoisin puolille öin ja heräisin aamulla yhdeksän maissa. Se olisi minulle ihanteellinen rytmi, luulisin ainakin. Silloin ei ehkä aamulla olisi väsy ja illallakin saisi valvoa ihan niin pitkään kuin huvittaa.

Kolmen pienen lapsen kanssa tämä ei tietenkään ole mahdollista. Varsinkaan kun koulu alkaa neljänä aamuna kello 8.15 ja yhtenä tasan yhdeksältä, samoin kuin pienempien lasten kerho. Mieluusti olisin niihin aikoihin vielä unten mailla. Nykyään lapsetkin saattavat nukkua kahdeksaan, jos heitä ei tarvitse herättää. Joskus jopa pidempäänkin!

Ensimmäisinä vuosinaan lapset ovat heränneet joka aamu kuuden maissa tai ennenkin, mutta nyt kun pieninkin on jo yli kolmevuotias, ovat he alkaneet nukkua aamulla. Aamu-unisen äidin ja lasten kannalta tämä olisi ihanaa, jos tosiaan koulu ja kerho eivät alkaisi niin aikaisin. Koulu- ja kerhomaailma kyllä suosivat aamuihmisiä, pakko myöntää!

Minulle aikaisin herääminen on kamalan vaikeaa. En vain jaksaisi herätä. En käytä torkkua vaan herään silloin kun kello herättää, sillä torkku vain vaikeuttaa heräämistä. Sen kanssa joutuu heräämään monta kertaa uudestaan. Aina kun on päässyt uneen, taas on herätys. Kamalaa!

Herään aina mahdollisimman myöhään. Niin, että juuri ehdin tehdä kaikki hommat ennen koululaisen laittamista koulumatkalle ja kerholaisten viemistä kerhoon. Pakko myöntää, että niinä aamuina kun herätän itseni aikaisemmin kuin normaalisti, ovat aamut mukavempia. Minulla ei ole niin kamala kiire ja ehdin esimerkiksi syödä kunnon aamupalan.

 

 

Aamut tosiaan ovat mukavempia kun ehtii tehdä kaiken rauhassa, mutta se herääminen. Se on kamalaa. Väsyttäisi niin paljon, etteivät silmät pysy auki ensimmäiseen puoleen tuntiin. Kasvojen pesu kylmällä vedellä, lasi vettä ja kuppi kahvia auttavat hieman, mutta väsy kolkuttaa silti takaraivossa. Kadehdin sohvalla lenkin jälkeen nukkuvaa koiraa ja tekisi mieli tehdä samoin.

Kadehdin myös niitä ihmisiä, jotka oikeasti mielellään heräävät aikaisin ja nauttivat aamiaisensa kaikessa rauhassa ennen kuin muut heräävät. Tai mikä olisikaan parempi tapa aloittaa päivä kuin tekemällä jooga ihan heti aamutuimaan. Mutta sitä ennen täytyisi nousta ylös sängystä ajoissa ennen muita.

Itse nautin aamujen sijaan illoista. Nautin kun saan olla omassa rauhassa ja syödä illallista miehen kanssa kaksin. Nautin siitä, että minulla on omaa aikaa tai, että meillä on kahdenkeskeistä aikaa. Saatanpa tehdä sen joogankin vasta illalla lasten mentyä nukkumaan, jos en ole päivällä sitä kerennyt tehdä.

Illat ovat minulle yhtä tärkeitä kuin aamut aamuihmisille. Nautin, jos saan valvoa myöhään eikä ole kiirettä. Nautin iltojen pimeästä tunnelmasta ja vuodenajasta riipuen joko takkatulesta tai ilta-auringosta. On ihanaa kun lapset nukkuvat rauhallisesti alakerrassa ja itsellekin väsy hiipii pikkuhiljaa. Illalla saan usein myös vielä töitä jonkin verran tehtyä, jos iltapäivällä en ole kaikkea ehtinyt.

 

 

Katson joka ilta kaiken valmiiksi seuraavaa aamua varten ja on ihana mennä nukkumaan oikein väsyneenä! Iltavirkkuna olemisessa ei ole muuten mitään vikaa, mutta kuten jo mainitsin, koulumaailma kyllä on tehty aamuihmisiä ajatellen. Ja toki yleensä myös työelämäkin! Minun tapauksessani työt keskittyvät iltapäiviin, iltoihin sekä viikonloppuihin eikä kellonajalla ole väliä.

Tässä elämänvaiheessa olisi helpompaa olla aamuvirkku. Ei tarvitsisi väkisin kammeta itseän joka aamu ylös eikä toisaalta lapsiakaan tarvitsisi herättää, jos hekin olisivat aamuvirkkuja. Meillä kaikki kolme lasta ovat ensimmäiset vuotensa olleet hyvinkin aamuvirkkuja ja nyt vasta ehkä vuoden verran meillä on saatettu nukkua aamuisin jopa puoli yhdeksään. Joskus myöhempäänkin.

Vaikka meillä herättiinkin ainakin seitsemän vuotta putkeen viideltä, kuudelta tai viimeistään puoli seitsemältä, ei minusta silti tullut aamuihmisistä. Herkkäuniseksi olen kyllä lasten myötä tullut, mutta aamuvirkuksi en. Haluaisinkin kuulla kokemuksista, jos joku teistä on oikeasti oppinut aamuihmiseksi? Tuleeko se nykyään ihan luonnostaan ja nautitko nyt aikaisin heräämisestä?

Ihanaa viikkoa kaikille!

 

-R

 

Kommentit (3)

Torey
1/3 | 

Mä oon aina ollut iltavirkku, aamun torkku.

Kyllä oli aikoinaan ihan oma juttunsa viedä esikoinen hoitoon 6 aikaan, jotta itse ehdin avaamaan päiväkotia/aamukerhoa. Olin ihan silmät ristissä aamun. 😅

Mä olen jo pari vuotta hokenut sitä, miten ihanaa joskus on kun molemmat lapset ovat koulussa ja niin isoja, että hoitavat aamulla itse itsensä valmiiksi! Silloin, vaikka itse menisi aikaisin töihin, riittää kun saa itsensä valmiiksi. Eikä niin, että heräät kukonlaulun aikaan laittamaan ensin itsesi ja sitten kaksi lasta valmiiksi! Ei ole aikaiset aamut mun juttu!

https://naissanelioissa.wordpress.com/2019/11/04/ystavista/

Riika V.
Liittynyt15.9.2017

Kuulostaa tutulta! 😅 Ei ne vaan tunnu mullekaan sopivan vaikka kuinka on harjoiteltu. Meillä oli joskus vaihe, jolloin esikoinen heräsi joka aamu viideltä. Se oli ihan kamalaa tälle aamutorkku-äidille! Onneksi se meni ohi. 😊

-R / Koti Kumpulassa

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

 

Tavallinen elämä, arki ja koti voi olla kaunista ja ihanaa. Ilo pitää ottaa irti elämän ja arjen pienistä asioista sekä hetkistä.

Meidän kodissa tavarat vaihtavat jatkuvasti paikkaa ja jokunen projekti on aina kesken tai ainakin suunnitteilla. Ruokareseptejä blogissa ei ehkä näy, mutta kotikosmetiikkaohjeita kyllä!

Tässä kodissa asuu kolmen lapsen äiti, joka on joogahullu luonnonkosmetiikkafani ja hänen miehensä sekä kahdeksanvuotias esikoistytär, viisivuotias pikkuveli sekä kolmevuotias pikkusisko. Mukana menossa on myös karvainen koirakaveri!

Lukijat ovat kertoneet blogin olevan elämänmakuinen ja se ilahduttaa kirjoittajaa kovasti. 

Tervetuloa seuraamaan!

Facebook

Instagram

Bloglovin

 

Yhteydenotot:
koti.kumpulassa@gmail.com

 


Blogin edelliset jutut löydät tämän linkin takaa.

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017

Kategoriat