Hittolainen, että taas eilen ärsytti ihan kaikki. Siitä se lähti kun meidän perjantaille suunnittelema meno (siis ihan oikea meno) on vaarassa peruuntua lastenhoidon takia. Tai siis lähinnä kirottujen sairastelujen takia. Eikö se nyt jo rupeaisi riittämään tälle talvelle? Ihan oikeasti. Eikö?

Mutta asiaan. Minulla on aivan kamala tapa saada itseni riuhdottua sellaiseen totaaliseen ärsyyntymiskierteeseen. Kierre tarvitsee syntyäkseen:

a) oikean ajan kuukaudesta

b) sellaisen ärsykkeen, johon itse en voi vaikuttaa.

 

 

Aika helposti täyttyy vaatimukset. Tuntuu, että oikea aika kuusta (eli ne hormonit), on kokoajan ja ei sitä ärsytystäkään tarvitse normaalisti kaukaa hakea. Ihan riittää miehen pitkäksi venyvä työpäivä, työreissu tai tosiaan sitten ihan vaan se nuhapöpö tai vatsatauti. Ja niitähän riittää. Oi, niitähän riittää!

Mutta siis asiaan. Saan itselleni lietsottua sen sorttisen ketutuksen, että ei mitään rajaa. Sen jälkeen ärsyttää kaikki. Siis ihan kaikki. Aivan kaikki. Ärsyttää kun kameran akku on loppu, ärsyttää kun yksi lapsista haluaa tehdä itse limaa kaikenmaailman myrkyistä ja ärsyttää kun yksi on sitä mieltä, että ainoa oikea paikka muovailuvahalle on olohuoneen karvamatto. 

Ärsyttää jopa se, että tiedän kaiken olevan aivan täydellisesti. Ihan oikeasti minulla kaikki mistä olen aina haaveillut ja silti vaan ärsyttää. En tiedä saatteko nyt yhtään kiinni, mutta ärsyttää, että ärsyttää vaikka ei pitäisi olla syytä ärsyyntyä. Siis ihan vaan kaikki ärsyttää!

 

 

Tämä on yksi kamalimmista luonteenpiirteistäni ja inhoan sitä. Inhoan, inhoan, inhoan! Yritän todella kovasti taistella sitä vastaan ja usein onnistunkin, mutta joskus se vain ottaa vallan. Eilen kävi niin. Teki mieli huutaa ja raivota. Teki mieli heittää muovailuvahat ja limat roskiin ja vannoa, etten ikinä enää osta lisää. Mutta en huutanut. Ehkä olisi pitänyt mennä ulos ja huutaa metsään?

Kyllä minua käy mies sääliksi näinä ärsytyshetkinä. Ihan oikeasti! Sääliksi käy. Toinen joutuu siinä illalla töistä palattuaan luovimaan minun ketutukseni keskellä ja miettimään, että mitähän tässä nyt uskaltaa sanoa. Ja yleensä hän silloin sanoo minun mielestäni ihan väärät asiat. Mitäpä muutakaan! Ja arvaatte varmasti, että se ärsyttää.

Pahintahan tässä on, että mies, lapset tai kukaan muukaan ei ole tehnyt mitään väärää. Ei mitään, mistä tämä minun ärsytkseni johtuisi. Ja minä tiedostan kaiken sen, mutta silti en aina pysty tekemään asialle mitään. Ja sekös vasta ärsyttääkin!

Onneksi näitä totaalisia ärsytyspäiviä ei ole usein vaikka ehkä niin voisi ymmärtää. Eihän tästä tulisi mitään, jos kokoajan olisi eilisenkaltaisia päiviä.

Mutta nyt mies on muuten ottanut käyttöön uuden tekniikan ärsyyntyneen vaimonsa kesyttämiseksi. Eilen hän tuli töistä kaupan kautta kotiin ja lopputulos näytti tältä:

 

 

Hän toi minulle punaviiniä ja lähti lasten kanssa katselemaan akvaariokaloja. Kyllä, lapset haluavat meille akvaarion. Tai kanin. Jep!

 

-R

 

Kommentit (8)

Torey

Mulla toi menee selkeesti hormonikierron kanssa. Pari päivää kuussa on sellasia ku oon ihan valmis (vitsinä) heivaamaan puolison ja myymään lapset. Siis joka asia ärsyttää. Ilman syytä! En kestä lasten aiheuttamaa sotkua, en miehen työpäivää, en liian kuumaa teetä, en mitään! 😅 Ja sit seuraavana aamuna on rauha maassa ja puoliso & lapset taas aivan ihania. 😄

Cee

Eikä kuulosta liian helpolle elämälle vaan inhimilliselle elämälle. Ei se ärsytys ole mielestäni varattu vain niille, joilla menee todistettavasti todella huonosti.

Mutta joo samaa olen itsekin yrittänyt, että havahtuisin välillä vähän kysymään, että mikäs tässä nyt niin kyrsii. Kun oppii tuntemaan itseään, löytää helpommin ne toimivat ärsytyksenpoistokeinotkin. Aika usein keinot asettuvat (jos ei nyt puhuta megalomaanisista ongelmista, joihin ärtyy vaan näistä normielämän) jonnekin herkkujen-unen-oman ajan -ongelmien ratkomisen -rajamaille.

Tsemppiä!
Cee

P.S. Tykkään lukea blogiasi & erityisesti DIY-kosmetiikkajuttuja. Se minut tänne aikonaan saikin katsastelemaan. Nyt vaan tuli sitten ekaa kertaa kommentoitua jotain.

Riika V.
Liittynyt15.9.2017

Kiitos ihanasta kommentista ja tsempistä! Samaa mieltä olen, että ärsytys kuuluu ihan normaaliin, onnelliseen, elämään. 😊 Pääasia, että tiedostaa ärsytyksen lisäksi myös sen kaiken hyvän, mitä elämässä on ja on kiitollinen siitä!

Ihanaa perjantaita ja kiva kun kommentoit! 😊

-R / Koti Kumpulassa

Vierailija

Hei,

älä syyllistä itseäsi tunteista. Kyllä ihmisellä on kaikki tunteet vauvasta vaariin vaikka

asiat olisi hyvin tai huonosti.:)Hyvää viikonloppua!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

 

Tavallinen elämä, arki ja koti voi olla kaunista ja ihanaa. Ilo pitää ottaa irti elämän ja arjen pienistä asioista sekä hetkistä.

Meidän kodissa tavarat vaihtavat jatkuvasti paikkaa ja jokunen projekti on aina kesken tai ainakin suunnitteilla. Ruokareseptejä blogissa ei ehkä näy, mutta kotikosmetiikkaohjeita kyllä!

Tässä kodissa asuu kolmen lapsen äiti, joogahullu luonnonkosmetiikkafani, joka ei ihan vielä osaa letittää hiuksiaan, hänen miehensä ja heidän kahdeksanvuotias tyttärensä, neljävuotias pikkuveli sekä kaksivuotias pikkusisko.

Lukijat ovat kertoneet blogin olevan elämänmakuinen ja se ilahduttaa kirjoittajaa kovasti. 

Tervetuloa seuraamaan!

Facebook

Instagram

Bloglovin

 

Yhteydenotot:
koti.kumpulassa@gmail.com

 


Blogin edelliset jutut löydät osoitteesta:
http://www.lily.fi/blogit/koti-kumpulassa

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat