Kirjoittelin alkuvuodesta, että haluan päästä eroon pessimistisestä ajattelutavastani ja nyt haluan kertoa kuinka homma on edennyt. Täältä löytyy ensimmäinen kirjoitukseni aiheesta, jos haluatte sen lukea ensin. 

Ajatukseni pessimismistä eivät ole muuttunuut mihinkään. Edelleenkin inhoan sitä, jos ensimmäisenä mieleeni nousee ns. pahat tai huonot ajatukset. Mutta olenko pystynyt muuttamaan ajattelutapaani? Nousevatko ne negatiiviset asiat edelleen mieleeni? Vai olenko pystynyt muuttamaan itseäni niin, että pessimistiset ajatukset ovat menneen talven lumia?

 

 

Edelleen usein se pessimistinen ajatus nousee ensimmäisenä mieleeni, jos tilanne vaikuttaa "uhkaavalta". Siihen en ole pystynyt vaikuttamaan, että se ensimmäinen ajatukseni on näissä lasten sairastelutilanteissa ym. se negatiivinen. Mutta siihen, miten ajattelutapaani siitä eteenpäin jatkan, olen todellakin voinut vaikuttaa!

Itse olen toiminut niin, että heti kun sellainen tilanne tulee, että ajatukset suuntaavat pessimismin puolelle, otan mielessäni aikalisän. Tiedän, että ne on ne hormonit tai se minun temperamenttini, joka jyllää. Siinä aikalisässäni anna niiden tunteideni tulla ja mennä, sillä tiedän, että niistä ei ole mitään hyötyä eivätkä ne johda mihinkään. Hylkään ne fiilikset ja otan järjen käyttöön.

Ajattelen tilanteen mielessäni järjellä läpi. Mikä on tilanne? Onko oikeasti syytä ajatella negatiivisesti? Onko tilanne todella niin kamala, että on ihan oikesti syytä maalata koko maailma mustaksi? Onko tällä asialla merkitystä vuoden tai edes kuukauden päästä?

 

 

Tosiaan, aikani kun asiaa mielessäni pyörittelen, useimmiten saan tunteeni hallintaan ja pystyn ajattelemaan asian järjellä. Ei pessimismistä tai negatiivisesta ajattelusta ole ikinä ollut minulle hyötyä. Siitä ei ole ikinä seurannut mitään hyvää. Ei ikinä se positiivinen lopputulos ole tuntunut paremmalta vaikka aluksi olisin ajatellut sitä huonointa.

Myönnän, että vähän kun keskittyminen herpaantuu enkä jaksa kääntää ajatuksiani, pessismismi iskee kyllä, jos siihen on tilaisuus. Esimerkiksi pms-aika on kamala edelleen. Silloin pessimismi yrittää nostaa päätään vähän väliä ja vaikka suurimmaksi osaksi jaksan taistella vastaan, ainakin viimeksi pari maailmanloppua pääsi syntymään.

Ja silloin kun se maailmanloppu on päässyt syntymään, on tosi vaikea enää kääntää ajatuksia positiiviseen. Tosin siihenkin kyllä pystyy kun tarpeeksi yrittää. Se on kuitenkin minulle tosi vaikeaa, sillä yleensä kun maailmanloppu on päällä, minun pitää saada rypeä siinä oma aikani. SIlloin on jo niin syvällä siinä omassa pessimismissä, että ulos on vaikea päästä.

 

 

Mutta kuten sanottu, olen oppinut käsittelemään pessimismiäni ja ymmärrän, että siitä ei todellakaan seuraa mitään hyvää. On paljon kehittävämpää keskittyä siihen kaikkeen hyvään ja sitten hoidella ne p*skat jutut kun ne osuvat kohdalle. Ne vastoinkäymiset iskevät päälle kuitenkin kun ovat niin tehdäkseen eikä pessimismi niitä estä tulemasta.

Keskitytään siis kaikkeen hyvään!

 

-R

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

 

Tavallinen elämä, arki ja koti voi olla kaunista ja ihanaa. Ilo pitää ottaa irti elämän ja arjen pienistä asioista sekä hetkistä.

Meidän kodissa tavarat vaihtavat jatkuvasti paikkaa ja jokunen projekti on aina kesken tai ainakin suunnitteilla. Ruokareseptejä blogissa ei ehkä näy, mutta kotikosmetiikkaohjeita kyllä!

Tässä kodissa asuu kolmen lapsen äiti, joogahullu luonnonkosmetiikkafani, joka ei ihan vielä osaa letittää hiuksiaan, hänen miehensä ja heidän kahdeksanvuotias tyttärensä, neljävuotias pikkuveli sekä kaksivuotias pikkusisko.

Lukijat ovat kertoneet blogin olevan elämänmakuinen ja se ilahduttaa kirjoittajaa kovasti. 

Tervetuloa seuraamaan!

Facebook

Instagram

Bloglovin

 

Yhteydenotot:
koti.kumpulassa@gmail.com

 


Blogin edelliset jutut löydät osoitteesta:
http://www.lily.fi/blogit/koti-kumpulassa

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat