Ekaluokkalainen pyysi, että saisi kuunnella äänikirjoja. Idean hän sai varmasti siitä kun pappa lähti reissuun ja aikoi lentokoneessa myöskin kuunnella äänikirjoja. Hetken siinä googlailin ja päädyin ottamaan testiin kuukaudeksi Lasten Oman Satukirjaston, josta löytyy satoja lastenkirjoja ja valtaosa niistä on ääneen luettuja.

Kuukauden testijakson piti olla ilmainen, mutta jostain kuitenkin pompsahti loppulaskulle yksi euro. Olisiko ollut joku maksutapalisä kun maksoin luottokortilla, mietin. No, ei se euro kovin paljoa ole kuukauden äänikirjakuuntelusta ajattelin kunnes äsken huomasin, että maksukortin kelpoisuus tarkistetaan euron ennakkovarmennuksen avulla eikä summaa veloiteta. Eli siis ilmainen oli!

"Maksettuani" sen euron, latasin koululaisen puhelimeen Lasten Oma Saturjasto -sovelluksen ja kirjauduin sisään. Kuulokkeet kiinni puhelimeen ja lapsi osasi ihan itse käyttää sovellusta. Osasi hakea kirjoja hahmojen mukaan tai ihan kirjan nimellä. Kategorioita on monen monta ja kuunneltavaa tai luettavaa löytyy todella paljon. Ja lisää tulee lupausten mukaan viikoittain.

 

 

Mutta voi hittolainen kuinka huono omatunto minulle tästä äänikirjakokeilusta hetkellisesti tulikaan. Jotenkin minusta tuntuu, että kirjojen lukemisesta lapselle on tehty tosi iso juttu, joka on vanhemman yksi tärkeimpiä tehtäviä. Vanhemmanhan pitää lukea lapselle! Olenko minä niin saamaton ja surkea, että lapseni joutuu kuuntelemaan satunsa puhelimesta kuulokkeiden kautta? Raukka haluaisi, että äiti lukee, mutta äiti ei ehdi. Aika nopeasti tulin kuitenkin järkiini ja tajusin, että eihän tämän ole tarkoitus korvata vanhempien lukemia satuja vaan tarjota lapselle mahdollisuus kuunnella niin paljon satuja kuin suinkin mahdollista.

Mietin myös, että miten tämä nyt muka sitten eroaa siitä, että lapsi tuijottaisi kännykästä Netflixiä? No, ensinnäkin äänikirjassa on yksi rauhallinen lukija, ei montaa eri näyttelijää. Äänikirjoissa ei ole nopeasti vilkkuvia ja välkkyviä kuvia vaan fokus on juuri siinä rauhallisessa kerronnassa, ei kuvissa, musiikissa tai äänitehosteissa. Tykkään äänikirjoista hurjasti myös siksi, että ne jättävät tilaa myös lapsen mielikuvitukselle eivätkä tunge pientä pääkoppaa täyteen kaikenlaisia ärsykkeitä. Kyllä meillä siis ihan Netflixiäkin katsellaan, en todellakaan tarkoita sitä vaan lähinnä pohdin, että mihin niitä äänikirjoja sitten oikein tarvitaan kun meillä kerran ne Netflix ja Viaplaykin ovat käytössä.

Olen kokenut nämä äänikirjojen kuuntelut mukavan rauhoittaviksi satuhetkiksi ja ekaluokkalainenkin tykkää kovasti. Vakavasti mietin, että jos kiinnostus pysyy yllä tämän kuukauden ajan, taidan jatkaa tilausta siihen vajaan yhdeksän euron kuukausihintaan.

 

-R

 

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

 

Tavallinen elämä, arki ja koti voi olla kaunista ja ihanaa. Ilo pitää ottaa irti elämän ja arjen pienistä asioista sekä hetkistä.

Meidän kodissa tavarat vaihtavat jatkuvasti paikkaa ja jokunen projekti on aina kesken tai ainakin suunnitteilla. Ruokareseptejä blogissa ei ehkä näy, mutta kotikosmetiikkaohjeita kyllä!

Tässä kodissa asuu kolmen lapsen äiti, joogahullu luonnonkosmetiikkafani, joka ei ihan vielä osaa letittää hiuksiaan, hänen miehensä ja heidän kahdeksanvuotias tyttärensä, neljävuotias pikkuveli sekä kaksivuotias pikkusisko.

Lukijat ovat kertoneet blogin olevan elämänmakuinen ja se ilahduttaa kirjoittajaa kovasti. 

Tervetuloa seuraamaan!

Facebook

Instagram

Bloglovin

 

Yhteydenotot:
koti.kumpulassa@gmail.com

 


Blogin edelliset jutut löydät osoitteesta:
http://www.lily.fi/blogit/koti-kumpulassa

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat