Nyt on koti riisuttu joulusta melkein kokonaan, mutta muutamat koristeet ja valot saivat vielä luvan jäädä. Riisutaan ne valot sitten kun kevätaurinko alkaa paistaa ja päivät ovat valoisia. Tällä hetkellä siitä kun voi vain haaveilla.

Paljettityynynpäällinen ja pikkukuusen koristeet varmaan täytyy piakkoin laittaa varastoon kun ne ovat minun makuuni kuitenkin vähän jouluisia, mutta ehkä ne vielä tähän uudenvuoden ensiviikkoihin sopivat.

Kuvaushetkellä luulin, että olohuoneessa on hyvin valoa kun kello oli yksi päivällä, mutta kuvat ovat kyllä ihan suttuisia ja pimeitä siitä huolimatta. Saattaa toki olla, että vika on myös kameran takana, sitä ei käy kiistäminen!

 

 

Suurin askel kevättä kohti olohuoneessa on uusi sohvanpäällinen. Meidän sohva on siis Ikean Söderhamn -mallistoa ja siihen on yhdistetty kolmen istuttava sohva ja divaani. Tykkään sohvasta aivan superpaljon ja parhaita puolia kevyen ulkonäon lisäksi on sen muunneltavuus! Löytyy vaihtopäällisiä ja sohvasta voi koota juuri sellaisen kuin haluaa.

 

 

Alkuun sohva ja divaani olivat meillä erillään, mutta olohuoneen pikkurempan yhteydessä yhdistin ne isoksi kokonaisuudeksi. Sohvaosaan valitsin tuolloin harmaan Isunda -kankaan, joka sinänsä oli kaunis, mutta huonolaatuinen. Sohvaosa venähti ja lössähti parissa kuukaudessa kun taas divaani pysyi kuosissaan. Divaanissa siis oli eri kangas (Finnsta), joten syy varmastikin oli siinä.

 

 

Kirjoittelinkin aiemmin sohvan venymisestä ja mies oli tuolloin jo valmis heittämään sohvan kiertoon, sillä hän ei muutenkaan tykännyt istua sohvalla. Minun mielestäni siinä on mukava istua, mutta hän ei tykännyt. 

Yhdistin sohvat ja kappas, mieskin viihtyy sohvalla. Nyt siinä kuulemma on hyvä olla kun se on tarpeeksi iso ja saa otettua hyvän asennon. Minähän olin tästä erittäin hyvilläni, mutta venähtäneet sohvanpäälliset ja lössähtäneet tyynyt kyllä harmittivat ja häiritsivät edelleen. Onneksi tähänkin löytyi ratkaisu, nimittäin vaihtopäälliset!

 

 

Turkoosi kangas sai jäädä divaaniin, mutta sohvaosa sai ylleen aivan hurmaavat, puuteriroosat, päälliset. Oikealta nimeltään ja väriltään kangas on Samsta vaalea roosa. Pieni riski tämän kankaan kanssa kyllä on, sillä se ei ole sitä samaa, hyväksihavaittua, Finnsta -kangasta kuin divaanin päälliset.

Nämä puuteriroosat päälliset olisin halunnut jo alunperinkin, mutta en uskaltanut niitä meidän kolmelapsiseen koiraperheeseen valita. Nämä kyllä ovat konepestävät ja pinta tuntuu likaa hylkivältä, mutta silti varmasti mustikkakeitto jättää päälliseen mahtavat jäljet.

Investointina päälliset maksoivat 119 euroa, joten en pidä riskiä ihan kamalan suurena. Toivon toki, että päälliset kestävät käyttöä hyvin ja saan niistä tahrat, joita varmasti tulee, putsattua.

Olen itseasiassa pessyt myös niitä sohvan harmaita ja divaanin turkooseja päällisiä koneessa kolmessakympissä eikä niille ole käynyt mitään. Olen muutenkin pyykinpesun kanssa vähän sellainen, että pesen kaiken koneessa vaikka se pesuohjeissa kiellettäisiinkin. Mitään en ole vielä tainnut saada pilalle tällä tekniikallani.

Harmaasta päällisestä olen konepesuilla saanut putsattua veritahran, lasillisen punaviiniä ja kunnon kahvitahran. Turkoosista päällisestä olen pessyt koiranpissaa ja hedelmäsosetta.

 

 

Olen ihan rakastunut näihin päällisiin ja toivon todella, että nämä nyt olisi parempilaatuiset kuin ne harmaat ja sohva pysyisi kuosissaan paremmin. Toki nuo selkänojatyynyt varmasti menevät lyttyyn edelleenkin, mutta toivoisin, että ne pysyisivät pöyhinnän jälkeen taas hetken hyvinä. Harmaan kankaan kanssa ne menivät ensimmäisen istumiskerran jälkeen aivan kasaan, matalammaksi kuin selkänoja.

Minullahan on tämä puuteriroosainnostus ehkä lähtenyt turkoosi-innostuksen ohella aikalailla käsistä olohuoneen osalta. Muualle kotiin se ei ole vielä päässyt leviämään, toisin kuin turkoosin kanssa on käynyt. Olohuoneessa korvasin aikanaan puuteriroosan sohvan jättämää aukkoa pyöreällä nukkamatolla ja tyyynpäällisillä, jotka luonnollisesti olivat puuteriroosia - mitäpä muutakaan.

Aiemmin harmaan sohvanpäällisen kanssa puuteriroosa matto oli sovapöydän alla sohvan edessä, mutta nyt iski puuteriroosaöverit. Maton piti siis siirtyä divaanin toiselle puolelle retropöydän ja korituolin seuraan. Siinä paikalla ollut turkoosiraitainen villamatto pääsi sitten sohvapöydän alle sohvan eteen.

Villamatto on sohvan eteen ehkä inasen liian iso kun keltainen sivupöytä ja turkoosi metallikori tulevat myös sen päälle. Minun mielestäni olisi parempi, jos ne olisivat lattialla, mutta toisinpäin matto taas oli sitten niin pitkä, että tuli takan eteen. No, ehkäpä tähänkin taas silmä tottuu.

 

-R

 

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

 

Tavallinen elämä, arki ja koti voi olla kaunista ja ihanaa. Ilo pitää ottaa irti elämän ja arjen pienistä asioista sekä hetkistä.

Meidän kodissa tavarat vaihtavat jatkuvasti paikkaa ja jokunen projekti on aina kesken tai ainakin suunnitteilla. Ruokareseptejä blogissa ei ehkä näy, mutta kotikosmetiikkaohjeita kyllä!

Tässä kodissa asuu kolmen lapsen äiti, joogahullu luonnonkosmetiikkafani, joka ei ihan vielä osaa letittää hiuksiaan, hänen miehensä ja heidän kahdeksanvuotias tyttärensä, neljävuotias pikkuveli sekä kaksivuotias pikkusisko.

Lukijat ovat kertoneet blogin olevan elämänmakuinen ja se ilahduttaa kirjoittajaa kovasti. 

Tervetuloa seuraamaan!

Facebook

Instagram

Bloglovin

 

Yhteydenotot:
koti.kumpulassa@gmail.com

 


Blogin edelliset jutut löydät osoitteesta:
http://www.lily.fi/blogit/koti-kumpulassa

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat