Tällä viikolla on taas vietetty imetysviikkoa. Tämä on tärkeä viikko, sillä imetys on yksi luonnollisemmista asioista, joita on olemassa. Se, että äiti imettää lastaan, on mahtavaa. Sitä ei tarvitse tehdä vessassa eikä salassa muilta. Muut voivat katsoa pois, jos ruokaileva lapsi häiritsee. Kyse ei ole tisseistä vaan lapsesta ja lapsen ruokailusta.

Mutta entäpä, jos imetys ei onnistukaan. Näinkin voi ihan oikeasti käydä ja minusta on kamalan surullista, että aina oletetaan äidin voivan imettää lastaan. Se ei vain aina ole mahdollista. On harmillista, että imetyksen hankaluudesta ei puhuta ja sitten tuoreiden äitien odotukset eivät kohtaa todellisuutta. Se kun ei aina mene niin, että laitetaan tissi vauvan suuhun ja vauva syö.

Sitten, jos imettäminen ei onnistukaan vaikka kuinka yrittäisi eikä vauvan paino esimerkiksi nousekaan tarpeeksi, on se kova paikka. Vieläpä, jos valloillaan oleva ajattelutapa on se, että joko imetät ja olet onnistunut äitinä tai annat ruokaa pullosta ja olet epäonnistunut äitinä, on se aika kova paikka todeta, ettei imetys onnistukaan.

Syitä imetyksen onnistumattomuudelle (en halua kutsua sitä epäonnistumiseksi) on monia. Jokaisella on se oma syynsä, miksi imetys ei onnistunut. Kenenkään näistä äideistä ei ikinä pitäisi tuntea sydämessään pistoa siitä, että ei imetä. Kuitenkin aika moni tuntee ja se on kamalan surullista.

 

 

Moni äiti, joka ei pysty imettämään, haluaisi pystyä. Silloin tuntuu kamalta kuulla tai lukea kuinka imetys on maailman tärkeintä superfoodia ja ainoa oikea ravinto lapselle. Se tunne on ihan kamala. En ymmärrä, miten kukaan voi kehottaa äitiä, joka ei pysty imettämään, yrittämään vielä vähän enemmän. Ihan kuin se olisi äidin vikaa tai laiskuutta, ettei pysty imettämään.

Joskus imetys varmasti alkaa sujua oikealla valmennuksella ja kovalla työllä, mutta aina niin ei valitettavasti käy. Silloin minun mielestäni on kovin väärin, että äiti tuntee siitä syyllisyyttä tai häpeää. Minun mielestäni on tärkeämpää, että lapsi kasvaa ja kehittyy korvikkeella ja äidillä on yksi stressinaihe vähemmän.

Sitten vielä imettämättömiä äitejä syyllistävään listaan lisätään se, kuinka paljon he tulevat maksamaan yhteiskunnalle esimerkiksi rintasyövän muodossa tai kuinka monta henkeä imettämyys tappaa vuositasolla maailmassa. Ei ole ihme, että siinä rupeaa häpeämään sitä, että ei pystynytkään imettämään. Enkä oikeasti usko, että vain imettämättömät naiset sairastuvat rintasyöpään!

En edes halua ajatella, että kukaan olisi oikeasti sitä mieltä, että äiti, joka ei imetä, on huonompi äiti kuin imettävä äiti. Toivon todella, että kukaan ei oikeasti ajattele niin. Eikä ainakaan ikinä päästä moista kommenttia suustaan tai näppäimistöltään. Eikä anna kenenkään ymmärtää niin vaikkei sitä suoraan sanoisikaan.

 

 

Ne äidit, joilla imetys onnistuu, eivät ikinä voi tietää, miltä imetyspettymys tuntuu. He eivät koskaan voi ymmärtää, mitä tunteita ja ajatuksia käy sellaisen äidin päässä, joka ei lastaan pysty imettämään vaikka kuinka paljon haluaisi tai vaikka kuinka kovasti olisi yrittänyt. Toivon, että imettävät äidit ottaisivat tämän asian huomioon imetysviikkoa viettäessään ja imetysmatkaansa juhliessaan.

Toivon, että imetysviikolla rohkaistaisiin imettämään ja ymmärtämään imettäviä äitejä sekä imetyksen luonnollisuutta. Toivon, että se saisi myös synnytyssairaalat panostamaan imetysneuvontaan ja -ohjaukseen. Ainakaan minun ollessani synnyttämässä, ei minkäänlaista imetysohjausta ole ollut. Kolme kertaa olen kuitenkin synnyttänyt. Pullot on kyllä kielletty, mutta imettämään ei ole opetettu.

Missään nimessä imetysviikon tehtävä ei saa olla loukata äitejä, jotka eivät pysty imettämään. Eikä se varmasti olekaan sen tarkoitus, mutta hyvin helposti imetysviikko saa sellaisen tunteen aikaan äidille, joka ei pysty imettämään. Muistetaan, että imetys ei todellakaan aina ole äidin valittavissa.

Niin, entäpä, jos se imetys ei onnistukaan? Silloin lapsi ruokitaan pullosta. Ja mikä parasta, äiti, joka syöttää lastaan rakkaudella pullosta mistä syystä tahansa, on aivan yhtä hyvä äiti kuin imettäväkin äiti. Kumpaakaan tapaa ruokkia oma lapsensa, ei ikinä pitäisi joutua häpeämään tai selittelemään.

 

-R

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 | 

Olen saanut lapseni vuonna 2015, ja jo sairaalassa näytti siltä, että maitoa ei tule lähellekään tarpeeksi. En ole koskaan pitänyt imetystä mitenkään ylimaallisena asiana, joten puolloruokinta oli mulle ihan fine. Ainoaa ja vähäistä painetta imetyksen yrittämiseen sain neuvolasta. Mutta sekin loppui aika lyhyeen. Se tunnelma, mikä tästä postauksesta välittyy, tuntuu kauhealta. Toivottavasti kukaan ei joudu kokemaan tällaista syyllisyyttä tai painostusta. Tosin tulee mieleen, että onko nainen tässä itse oma pahin vihollisensa? Jos on suunnitellut imettävänsä, niin onhan se pettymys, kun se ei onnistukaan.

Lisäksi vähän oikaisua faktoihin. Imetys ei suojaa rintasyövältä. Imettävä nainen sairastuu epätodennäköisemmin, mutta kun imetys loppuu, niin suojaa ei käytännössä enää ole. Raskaudet suojaavat vähän: sitä parempi suoja, mitä useampi lapsi ja mitä nuorempana on lapset saanut. Mutta turha kuvitella, että äidit ovat jotenkin suojassa syövältä. Geeneillä on paljon suurempi merkitys. Jos suvussa on rintasyöpää, niin rintoja kannattaa tutkia säännöllisesti oli lapsia tai ei.

Riika V.
Liittynyt15.9.2017

MInullakaan ei vielä sairaalassa ole ainostakaan lapsesta noussut maito ja heille on jouduttu antamaan lisämaitoa. Kahdella ensimmäisellä kerralla se tehtiin pullosta, mutta nyt viimeisellä kerralla kolme vuotta sitten pullot sekä tutit "kiellettiin" ja lisämaito annettiin vain hörppyyttämällä tai ruiskulla. Tämä siis siksi, että äidit imettäisivät. Se tuntui melko erikoiselta, sillä minkäänlaista imetysohjausta ei kuitenkaan ollut saatavilla. Yksi kätilö jopa tuumasi kiukkuisesti, että ei tiedä miksei vauva osaa imeä kunnolla ja miksi vain itsee. Sitten seuraava kätilö mittasi verensokerin ja antoi lisämaitoa. Pullosta. Haki varmaan pullon jostain tiskin alta. Tilanne rauhoittui heti kun vauvan verensokeri nousi.

Minä olen lukenut ihan hirveän monta äitien kertomusta siitä kuinka heitä on yhteisöjen ja yhteiskunnan sekä läheisten toimesta syyllistetty siitä, etteivät imetä. Peloteltu allergioilla ja sairasteluilla. Useilla on jopa neuvolan terkka antanut kuulua kuinka imettäminen on ainoa oikea tapa ruokkia vauva. Onneksi minun terkkani on jokaisen kohdalla ollut aivan ihana ja ymmärtäväinen. Kannustanut kyllä imettämään tai pumppaamaan, mutta ymmärtänyt kyllä myös, että joskus se pulloruokinta on koko perheen parhaaksi. Eikä somekaan yhtään vähennä tätä syyllistelyä.

Imetyspettymykset usein johtuvat juuri niistä äitien odotuksista. Ja niitä odotuksiahan juuri nämä imetysviikot ja yleinen ilmapiiri sekä asenne luovat. Jos neuvolat ja sairaalatkin toitottavat, että vain imettäminen on oikea tapa, kyllä siinä varmasti odotukset ovat korkealla, että imetys onnistuu kaikilta. Ja sitten kun ei onnistukaan, voi se olla kova paikka ja häpeän aihe.

Ja tosiaan minua karmaisi lukea noista imetys - rintasyöpä -vertailuista Imetyksen tuki ry:n sivuilta. Minulle tuli sellainen olo, että imettämättömiä äitejä yritetään pelotella rintasyövällä. Toki minä en voi lukea tuota tekstiä mitenkään puolueettomasti! https://imetys.fi/kansainvalinen-imetysviikko/imetysviikko-2019/

-R / Koti Kumpulassa

Sari pikkuleijonatblogi
2/8 | 

Ihanaa, että kirjoitit tästä. Minullaki on kolme lasta ja imetys ei vain ole onnistunut kunnolla kenenkään kohdalla. Kirjoitin imetysviikolla itsekin tästä omaan blogiini (imetyspettymys: Jos imetys ei onnistu kolmannellakaan kerralla). Imetys O ihana asia, mutta miksi siitä syyllistetään niitä ketkä ei imetä. Asia ei useinkaan ole tahdosta kiinni.

Riika V.
Liittynyt15.9.2017

Kyllä, imetys on ihana ja mahtava asia, mutta todellakaan siitä, jos se ei onnistu, ei saisi kyllä syyllistää äitiä! Se on ihan kamalaa.

-R / Koti Kumpulassa

Vierailija
3/8 | 

En imettänyt lastani. Syy yksinkertainen. Oma maidontuotanto oli vähäistä heti alussa, lapsi syntyi ennenaikaisesti ja kärsi keltaisuudesta, lapsi ei tuon takia yksinkertaisesti jaksanut imeä riittävästi. Niinpä lasta syötettiin pullolla ja maidon tulo ehtyi nopeasti. Vaan en hetkeäkään ole tuntenut huonoa omatuntoa tai huonommuutta äitinä, koska en imettänyt.

Imettäminen on hyvästä, vaan viime kädessä tärkeintä on, että lapsi saa ruokaa. Ei siinä nyt ole mitään järkeä, että äidin mielenrauhan tai ympäristön paineen takia lapsi näkee nälkää.

No nyt tuo lapsi on aikuinen. Ja ei, kaikista pelotteluista huolimatta, hän ei sairastellut, saanut allergioita, kasvanut kieroon. Kasvoi terve raavas mies.

Asiat tärkeysjärjestykseen, myös vanhemmuudessa. Ensimmäisenä tulevat perustarpeet eli se, että lapsi saa ruokaa, unta, hoivaa ja alkaa oppia perusasioita.

Riika V.
Liittynyt15.9.2017

Minulla on myös maidontuotanto ollut hyvin vähäistä ja olen sitä kyllä joka kerralla yrittänyt stimuloida eri tavoin, mutta kertaakaan se ei ole onnistunut. Olen sitten muutaman kuukauden jälkeen myös siirtynyt kokonaan pulloruokintaan ja kahdella viimeisellä kerralla tämä on tuntunut suurelta helpotukselta. On todellakin ollut yksi stressinaihe vähemmän.

Esikoisen kohdalla pulloruokintaan siirtyminen oli kova paikka ympäristön painostuksen takia, mutta muuta vaihtoehtoa ei ollut tai lapsi olisi ollut jatkuvassa nälässä eikä paino olisi noussut. Kahden viimeisen kanssa onneksi päätös on ollut helppo. Hassua sinänsä vaikka kahden viimeisen kohdalla sairaalassakin on enemmän painostettu imettämään ja rajoitettu pulloja ja tutteja. Viimeisellä kerralla pullot "kiellettiin" kokonaan, jotta äitien olisi imetettävä. Onneksi näin ei ollut vielä esikoisen kahdalla! Silloin olisi varmasti ollut vaikea hyväksyä, että imetys ei onnistu.

-R / Koti Kumpulassa

Torey
4/8 | 

Mulla ei myöskään kummankaan kanssa pelkkä rintamaito riittänyt. Imetin kyllä jonkin aikaa, mutta vastike oli mukana ja aika nopeasti siirryin ihan vaan siihen. Olisiko maito riittänyt suuremmalla yrittämisellä, en tiedä. Mutta tyytyväinen vauva ja äiti on tärkeämpää kuin väkisin yrittäminen.
Esikoisen kohdalla pettymys oli suurempi, kuopuksen kohdalla kohautin hartioitani ja homma oli sillä selvä. Ei paineita.
Hyvin ovat kasvaneet, eikä ole allergioita. Ja ihan ovat sylissä ja rinnalla saaneet olla! Rintaruokinta ei tasan tarkoita sitä, että lapsi saisi enemmän läheisyyttä ja syliä.

Esikoisen aikana neuvolassa painostettiin imettämiseen. 4 vuotta myöhemmin kuopuksen neuvolassa taasen ei. Ihana neuvolatäti (joka meillä edelleen) niin sanoi "teet just niinku teille on parasta". Eikä hän olisi paremmin voinut sanoa. ❤

Vierailija
5/8 | 

Jotenkin näistä imetysaiheista ja keskusteluista tulee mieleen että imetys taitaa olla tärkeämpää äidille ja muille ihmisille kuin sille vauvalle. Oikein kunnon lyömäase äitejä kohtaan jotka muutenkin ovat herkillä tuossa elämänvaiheessa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

 

Tavallinen elämä, arki ja koti voi olla kaunista ja ihanaa. Ilo pitää ottaa irti elämän ja arjen pienistä asioista sekä hetkistä.

Meidän kodissa tavarat vaihtavat jatkuvasti paikkaa ja jokunen projekti on aina kesken tai ainakin suunnitteilla. Ruokareseptejä blogissa ei ehkä näy, mutta kotikosmetiikkaohjeita kyllä!

Tässä kodissa asuu kolmen lapsen äiti, joka on joogahullu luonnonkosmetiikkafani ja hänen miehensä sekä kahdeksanvuotias esikoistytär, viisivuotias pikkuveli sekä kolmevuotias pikkusisko. Mukana menossa on myös karvainen koirakaveri!

Lukijat ovat kertoneet blogin olevan elämänmakuinen ja se ilahduttaa kirjoittajaa kovasti. 

Tervetuloa seuraamaan!

Facebook

Instagram

Bloglovin

 

Yhteydenotot:
koti.kumpulassa@gmail.com

 


Blogin edelliset jutut löydät tämän linkin takaa.

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017

Kategoriat