Kirjoitukset avainsanalla Vastoinkäymiset

 

Tiedättekö, kuinka joskus tuntuu siltä, että on liian onnellinen? Kaikki isot asiat ovat hyvin eikä oikeastaan enempää voisi toivoa. Yleensä kuitenkin elämässä tasapaino säilyy ja vaikka suurin osa asioista olisikin hyvin, on joku asia kuitenkin hiertämässä ja painamassa mieltä. Mutta sitten välillä tulee hetkiä, kun kaikki on hyvin.

Silloin minua alkaa pelottaa. Pelottaa, kun kaikki onkin niin hyvin. Liian hyvin, sillä asiat eivät ikuisesti voi olla täydellisesti. Pelottaa ehkä lähinnä se, että mikä on se vastoinkäyminen, joka meille seuraavaksi annetaan. Onko se kuinka vakavaa tai mitä se koskee? Itseäni pelottaa eniten aina se, että joku läheisistä sairastuu vakavasti tai jollekin tapahtuu jotakin kamalaa.

Silloin kun kaikki on hyvin, eikä mikään iso asia huolestuta, saatan herätä yöllä siihen, että onpa kaikki hyvin. Yön pimeydessä alkaa helposti myös pelko nostaa päätään ja mielikuvitus laukata. Alan murehtia, että mitähän seuraavaksi tapahtuu ja kuinka kauan tätä onnea kestää. Kukaan ei kuitenkaan voi aina olla täydellisen onnellinen, vaan vastoinkäymiset ovat osa elämää.

 

 

Oikeasti onnestahan pitää nauttia. Silloin, kun kaikki on hyvin, ei todellakaan pidä murehtia tulevaa! Murehtiminenhan vain vie osan onnesta pois. Murehtiminen kun ei oikeasti auta mitään. Se ei lisää onnea eikä estä vastoinkäymisiä tapahtumasta. Ne tapahtuvat kyllä ihan ilman sitä murehtimistakin. Silloin kun ei ole murehdittavaa, ei kannata kuluttaa siihen aikaa eikä energiaa!

Haluan kuitenkin muistutella itseäni aina noina onnen hetkinä olemaan kiitollinen siitä, kuinka hyvin kaikki on. Yritän olla murehtimatta, mutta muistaa kuitenkin, kuinka onnellinen olen ja nauttia siitä. Koskaan elämässä ei ihan kaikki voi olla hyvin, mutta silloin kun isot ja merkittävät asiat ovat kunnossa, eivät ne pienet ongelmat ja vastoinkäymisetkään pääse lannistamaan.

Ihanaa loppuviikkoa kaikille!

 

-R

 

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 | 

Hei. Onnea lisäisi uunineduspelti. Aika pelottavan näköisiä kuvia. Tulipalo ei ole leikinasia.

Riika V.
Liittynyt15.9.2017

Meidän takan edessä on uunineduslasi. Ihanaa viikonloppua sinulle ja kiitos kun huolehdit meidän paloturvallisuudesta! <3

-R / Koti Kumpulassa

Vierailija
2/6 | 

Lapseni sairasti syövän. Opin, että asioita joihin en voi itse vaikuttaa on turha murehtia etukäteen. On otettava vastaan se mitä elämä eteen antaa ja opeteltava suhtautumaan ja sopeutumaan niihin ja elettävä niiden puitteissa mahdollisimman hyvää elämää.
Opin elämään ensin hetken, sitten päivän kerrallaan.
Opin, että on turha murehtia asioita etukäteen, asioita joita ei välttämättä edes koskaan tapahdu.
Opin nauttimaan hetkestä kun kaikki on hyvin.
Opin, että vaikka kuinka teen kaikkeni, että elämä olisi tasapainoista ja mukavaa se ei aina ole minun käsissäni.

Kaikesta, todella kaikesta selvittiin parhain päin ja nyt elämä on onnellisempaa, rauhallisempaa ja parempaa kuin ennen sairautta. Osaan nauttia hetkestä, en juuri murehdi asioita etukäteen eikä pienet asiat paljon paina. Elän itsekin hetken kerrallaan, ihan niin kuin lapsetkin tekevät.
Kiitollisuus parantaa elämää ja lisää onnea. Nauti siis perheestäsi ja elämästä. Menee hyvät hetket hukkaan jos murehtii mitä kulman takana mahdollisesti odottaa.

Kaunista ja levollista sunnuntaita.

Riika V.
Liittynyt15.9.2017

Tuo lapsen sairastuminen vakavasti on kyllä pahimpia pelkojani. Onneksi teillä kävi hyvin ja olet pystynyt taas olemaan onnellinen! Ei varmasti ole ollut helppo tie teillä kuljettavana.

Se on juuri niin, että murehtiminen vain vie tämän hetken onnen mennessään! Kiitos kun kerroit oman tarinasi.

-R / Koti Kumpulassa

Vierailija
3/6 | 

Minäkin olin joskus onnellinen 25 vuotiaana, kauniina ja kaunis tytär 5 vuotias, kunnes eräänä yönä mieheni petti kotonamme ruman ja vanhan naisen kanssa humalapäissään, oli mieheni työkaveri ja sen vaimo meillä kylässä. Se mursi minut ja ehjäksi en enää tulekaan. Onnea rikkoutuminen voi tapahtua aivan yllättäen.

Riika V.
Liittynyt15.9.2017

Onpa surullista! Toivottavasti saat apua tapahtumien sekä tunteidesi käsittelyyn ja pystyt vielä joskus olemaan onnellinen.

-R / Koti Kumpulassa

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

 

Vaikka voima- ja mietelauseiden ystävä olenkin, välillä minua kyllästyttää kovin kaikki ne yltiöpositiiviset ja epärealistiset voimalauseet. Tiedättekö ne "Pystyt mihin vain, kunhan vain yrität ja uskot" -tyyliset lainaukset?

Elämässä on niin monta asiaa, joille me vain emme voi mitään. Emme vaikka kuinka uskoisimme tai yrittäisimme. Niin se on, ja niin sen kuuluukin olla. Aina emme saa sitä, mitä haluamme. Emme vaikka kuinka uskoisimme ja yrittäisimme. Ja hyvä niin!

Ei elämässä kuulukaan saada kaikkea, mitä haluaa. Elämään mahtuu myös pettymyksiä ja pieniä vastoinkäymisiä, eivätkä ne saa tuntua maailmanlopuilta. Tai toki hetkellisesti ne siltä saattavat ja saavatkin tuntua, mutta niistä vain on ajan kanssa päästävä yli ja jatkettava eteenpäin. Suuret vastoinkäymiset ovat sitten asia erikseen, eikä niiden käsittely ole näin yksinkertaista.

 

 

Pettymykset sekä pienet vastoinkäymiset kuuluvat elämään ja jokaisen niitä vain on osakseen saatava. Eikä se ole huono juttu, sillä pettymykset ja pienet vastoinkäymiset:

  1. Tekevät meistä vahvempia
  2. Opettavat meitä olemaan viisaampia
  3. Tekevät meistä kärsivällisempiä
  4. Laittavat meidät nousemaan aina uudestaan
  5. Antavat mahdollisuuden tehdä pysyviä muutoksia elämässä
  6. Selkeyttävät arvomaailmaamme
  7. Tekevät meistä nöyrempiä ja kiitollisempia
  8. Laittavat liian korkeat odotuksemme vastaamaan todellisuutta

Pettymykset ja pienet vastoinkäymiset tosiaan opettavat meitä. Ne pitävät meidän jalkamme maassa ja estävät meitä haaveilemasta sellaisesta, mikä ei ole todellisuudessa edes mahdollista toteutua. Ilman pettymyksiä ja vastoinkäymisiä olisimme kaikki todennäköisesti hyvin itsekkäitä ja ylimielisiä.

 

 

Vaikka kuinka tuntuukin kipeältä myöntää, että ei se, mitä yritin, onnistunut tälläkään kertaa, on niin vain tehtävä. On myönnettävä itselleen, että kaikkeen ei vain itse pysty vaikuttamaan vaikka mitä tekisi ja miten ajattelisi. Mutta siihen, mitä vastoinkäymisen kohdatessa tekee ja ajattelee, siihen voimme itse vaikuttaa.

Jos asia, jota tavoittelemme, todella on meille tärkeä ja realistinen saavuttaa, voimme nousta ylös ja yrittää uudelleen. Jos tavoite on liian korkealla, eikä unelma ole toteutettavissa, on ehkä aika myöntää tappio ja vaihtaa kurssi kohti uusia haasteita sekä unelmia. Välillä on hyvä miettiä, että ovatko tavoitteet saavutettavissa, sillä itseltään tai muilta ei pidä vaatia mahdottomia.

Itselleen pitää olla armollinen ja rakastaa itseään vaikka kaikki tavoitteet eivät aina toteutuisikaan! Omaan itseensä pitää toki myös uskoa, sillä me pystymme moniin asioihin, jotka tuntuvat vaikeilta saavuttaa niin kauan kuin ne ovat realistisia. Lentämään emme opi vaikka kuinka räpyttelisimme, mutta esimerkiksi käsillä opimme kävelemään, jos vain motivaatiota riittää.

 


Matkalle tavoitteiden saavuttamisessa mahtuu lukematon määrä pettymyksiä ja pieniä vastoinkäymisiä. Itse ajattelen niin, että tarvitsen kaikki ne pettymykset, jotka elämä antaa ja saan ne siksi, että oppisin niistä. Ainakin ne opettavat arvostamaan kaikkea sitä, mikä juuri nyt on hyvin!

 

-R

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

Kirjoitan blogia melkeinpä joka päivä. Julkaisutahtini on aika tiheä ja postauksia tulee ulos melko usein. On kuitenkin asioita, joista en kirjoita. Asioita, joista en halua kirjoittaa. Tai kyllä niistä voisin kirjoittaa, mutta ne ovat mielestäni asioita, joita en halua tuoda blogiini. Paitsi näköjään nyt kirjoitan hieman niistä asioista, mistä en yleensä halua kirjoittaa.

En kirjoita blogiini henkilökohtaisista vastoinkäymisistäni. Tai saatan sivuta niitä, mutta en kirjoita niistä sen tarkemmin. Joskus, vuosia sitten kirjoitinkin, mutta mielestäni niillä ei ole blogiin mitään annettavaa, ehkä vain otettavaa. Minulla on moni asia niin hyvin, että mielummin kirjoitan niistä!

 

 

En kirjoita blogiini myöskään arjen hankaluuksista, sillä ne kuuluvat jokaisen elämään ja ovat minusta täysin luonnollinen osa arkea. En kirjoita lasten sairastelukierteistä tai miehen pitkistä päivistä. En halua päivitellä sitä, kuinka kova homma toisinaan on pitää kolmen pienen lapsen arki pyörimässä tai kuinka huonosti meillä nukutaan.

Olen onnellinen, joten kirjoitan iloisista asioista mielummin!

En koe, että on tarpeellista valittaa asioista, jotka joskus tuntuvat rankoilta. En halua tuoda blogiin omia henkilökohtaisia vaikeuksiani tai vastoinkäymisiäni. En kirjoita omista sairasteluistani, keskenmenosta enkä siitä kuinka vaikeaa voikaan olla kerta toisensa jälkeen tulla raskaaksi. Kun kirjoitan, haluan pääosin kirjoittaa iloisista ja kevyistä aiheista. Kirjoitan siitä, mikä on hyvin.

Omat ongelmani ovat juuri nyt sellaisia, joista selviää kun asennoituu oikein.

Syy, miksi en kirjoita omista taisteluistani on se, että blogi on minulle voimaa antava asia. Se, että saan kirjoittaa tänne kaikkea kivaa ja ihanaa, antaa minulle hyvää energiaa ja saan olla ajattelematta omia ongelmiani, jotka kuitenkin ovat suhteellisen pieniä. Tulen hyvälle mielelle kun saan jakaa inspiroivia postauksia ja haluan, että blogissani on hyvä fiilis.

En halua kuormittaa lukijoita omilla ongelmillani, sillä meillä kaikilla on omamme. Kaikki me käymme jonkinsorttisia vastoinkäymisiä sekä ongelmia läpi ja minä haluan, että minun blogini tuo hyvää mieltä lukijoilleen. En myöskään halua, että blogini kommenttikentästä tulee taistelukenttä siitä, kenellä menee huonoimmin.

 

 

Olen ehkä kaivanut itselleni kuoppaa kun olen jättänyt kurjat asiat blogin ulkopuolelle. Tekemällä niin, olen saattanut antaa elämästäni sellaisen kuvan, että vastoinkäymiset ylety tänne Kumpulaan asti. Omat ongelmani ovat onneksi suhteellisen pieniä verrattuna siihen kuinka huonosti asiat oikeasti voisivat olla. Olemme nyt kaikki terveitä ja elossa.

Minä sekä läheiseni olemme juuri nyt kunnossa ja se on aina ollut minulle kaikkein tärkeintä.

Minulla on todellakin kaikki hyvin. Täydellistä elämä ei koskaan ole ja aina elämään mahtuu ikäviä juttuja. Vastoinkäymiset ovat osa elämää ja niitä tulee aina vastaan. Osa vastoinkäymisestä on valtavia ja mullistavat maailman, osa taas on pienempiä. Ne kaikki kuuluvat elämään.

Uskon, että kun keskityn positiiviseen täällä blogin puolella, saan siitä hyvää energiaa blogin ulkopuolellekin ja ehkä se välittyy myös lukijoille. En vain usko, että valittamisesta ja omien ongelmien korostamisesta on hyötyä kenellekään. Huomio vain kiinnittyy siihen negatiiviseen ja ongelmat paisuvat helposti.

Se, että blogini perusteella ajatellaan, että en tiedä oikeista ongelmista mitään tai, että olen kiittämätön, on harmillista. Se, että esimerkiksi olen harkinnut korjauttavani vinot alahampaani, ei mitenkään tee minusta kiittämätöntä tai tarkoittaa sitä, että en arvosta asioita, jotka elämässäni on hyvin!

 

 

Muistan kyllä erittäin hyvin miltä tuntuu 16-vuotiaana maata lasten syöpäosaston hoitopöydällä kun selkääni piirrettiin leikkauskarttaa. Muistan myös kuin eilisen sen kun gynekologi kertoi juuri ennen häitä, että ei välttämättä ole koskaan mahdollista, että tulen luonnollisesti raskaaksi.

Muistan miltä tuntuu kun oma, viikon vanha, vauva löytyy kehdostaan sinisenä tukehtumaisillaan. Muistan hyvin myös miltä keskenmeno tai kiertynyt munasarjakysta tuntuvat.

Muistan toki myös sen miltä tuntui saada terveen paperit sekä kävellä pois sieltä lasten syöpäosastolta muiden potilaiden ja omaisten jäädessä sinne. Muistan myös kuinka kiitollinen olinkaan kun puoli vuotta hedelmättömyysdiagnoosin jälkeen olin tullut raskaaksi vastoin kaikkia odotuksia. Tai miltä tuntui päästä terveen vauvan kanssa kotiin aamulla lasten teho-osastolta.

Eivät ne tunteet, joita elämän mullistukset minussa ovat aiheuttaneet, kuitenkaan minnekään katoa. Ne pysyvät minussa kiinni koko loppuelämäni ja hyvä niin. Täytyy vain olla kiitollinen, että kaikki on mennyt niin hyvin, sillä asiat voisivat olla niin monella tapaa aivan toisin.

Elämän rankat jutut pitävät jalat sopivasti maassa.

Toisaalta, olen ehkä onnistunut tavoitteessani pitää blogi hyväntuulisena, jos todellakin vaikuttaa siltä, että vinot alahampaat ovat elämäni suurin vastoinkäyminen tai isoin murhe. En tietenkään halua, että minua pidetään kiittämättömänä sen takia, että olen harkinnut alahampaiden korjausta, mutta ajatellaan positiivisen kautta. Blogissa taitaa olla hyvä fiilis!

 

 

Minusta on ylipäänsä kovin väärin, että kukaan sanoo kenellekkään, että sinun vastoinkäymisesi eivät ole mitään minun vastoinkäymisteni rinnalla. Jokaisella on oikeus tuntea niin kuin tuntee. Tällä en nyt todellakaan tarkoita sitä, että tämä hammasasia olisi minun vastoinkäymiseni, ei todellakaan ole! Tarkoitan sitä vastoinkäymisten ja ongelmien vertailua, johon joskus törmää.

Asiat voisivat aina olla huonomminkin - muista olla kiitollinen.

Aina, ihan aina, asiat voisivat olla huonommin, se on juuri niin! Mutta silloin kun ongelmat ovat suhteellisen pieniä ja asiat on pääosin hyvin, pitää nauttia elämästä. Ei se tarkoita sitä, että olisi kiittämätön. Minun mielestäni jokaisesta päivästä pitää nauttia parhaansa mukaan! Se on ehkä se paras tapa olla kiitollinen kaikesta, mikä on hyvin.

Haluan aina muistaa, että vastoinkäymiset ja ongelmat, jotka minulle tuntuvat mitättömiltä, voivat olla jollekin toiselle ylitsepääsemättömiä. En halua koskaan vähätellä kenenkään taisteluita tai ongelmia, sillä se on mielestäni väärin. Haluan ennemmin olla tukena ja auttaa, jos vain voin. Se ei ole minulta tai minun ongelmiltani pois! Päinvastoin.

 

-R

 

Kommentit (4)

Annakaisa Vääräniemi
Liittynyt25.4.2016
1/4 | 

Kiitos! <3
Ihana postaus tärkeästä aiheesta.
Ja söpöjä kuvia.

Ajattelen itsekin samalla tavalla, että haluan pitää blogini hyväntuulisena. Joskus tulee vastoinkäymisiä, joista kirjoitan.
Mutta suurimmaksi osaksi positiivisuuden ja kiitollisuuden voimalla mennään.

Aurinkoa viikonloppuunne! :-)

Riikka
2/4 | 

Erittäin hyvin sanottu!
Käyn epäsäännöllisesti lukemassa blogiasi, eikä minulle ole koskaan jäänyt sellaista kuvaa, että jotenkin siloittelisit elämääsi. Mielestäni blogisi linja on hyvin selkeä sekä johdonmukainen ja pidän nimenomaan siitä, että aina tulee hyvä fiilis, kun juttujasi lukee. Positiivinen elämänasenteesi kuultaa kaikesta.
Siitäkin olen samaa mieltä, että "sitä saa mihin keskittymisensä kohdistaa". Keskittymällä hyvään hyvä lisääntyy.
Iloa kevääseesi!

Riika V.
Liittynyt15.9.2017

Kiitos, tosi kauniisti sanottu ja on ihana kuulla, että blogista välittyy hyvä fiilis. 😊 Ihanaa kevättä sinulle myös!

-R / Koti Kumpulassa

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

Tiedättekö, kun jotain oikein kurjaa ja ikävää tapahtuu, voi se yhtäkkiä tuntua pieneltä maailmanlopulta. Tuntuu, että kaikki on surkeaa eikä mikään enää onnistu. Suru sekä epätoivo valtaavat mielen ja on vaikea nähdä kaikkea sitä, mikä oikeasti on hyvin elämässä.

Vastoinkäymiset osaavat olla rankkoja. Ne koettelevat usein henkisesti sekä fyysisestikin ja paraneminen sekä toipuminen saattaa ottaa aikaa. Se kaikki kuuluu elämään, mutta liian kauaksi siihen ei auta jäädä vellomaan. Täytyy nostaa leuka ylös ja miettiä hetki kaikkea sitä, mikä elämässä on hyvin.

Täytyy muistuttaa itseään, että sinähän olet kuitenkin onnellinen.

Vaikka välillä tulee eteen rankkoja juttuja, olen silti onnellinen niin monesta asiasta. Vastoinkäymiset on tehty voitettavaksi ja vaikka ne saattavat jättää hyvinkin syvät kolhut sieluun, niistä on silti vain päästävä yli. Paikoilleen jääminen kun ei ole vaihtoehto.

Vastoinkäymiset vahvistavat meitä ja muokkaavat tapaa, jolla katsomme maailmaa. Näin minulle ainakin on käynyt. Vastoinkäymisten on tarkoitus opettaa meitä ja meidän on vain pystyttävä nousemaan jaloillemme entistä vahvempina. On muistutettava itseään siitä, että on onnellinen.

 

 

Eikä siihen, että unohtaa oman onnellisuutensa, tarvita vastoinkäymisiä. Välillä ihan vain arki riittää. On minuuttiaikataulut sekä miljoona asiaa hoidettavana ja muistettavana eikä vuorokauden tunnit aina tunnu riittävän kaikkeen. Silloin helposti ajautuu siihen arjen oravanpyörään, jossa saattaa unohtua se, että on onnellinen.

Vaikka on saanut niin paljon toivomiaan ja haaveilemiaan asioita, voi unohtaa olevansa onnellinen.

Silloin täytyy muistuttaa itseään onnellisuudestaan ja havahtua taas siihen, että todellakin on onnellinen. Tottakai välillä harmittaa ja ruuhkavuodet saattavat puskea päälle, mutta täytyy silti ottaa aikaa myös sille, että huomioi ne hyvät jutut. Muuten ajautuu siihen tilanteeseen, että mikään ei tunnnu miltään.

Minun mielestäni silloin kun on onnellinen, saa sen näyttää koko maailmalle. Ei sitä tarvitse piilotella! Ikävä kyllä, jossain kohtaa ne vastoinkäymiset kuitenkin iskevät eikä aina voi olla onnellinen. Se on elämää! Onneksi kuitenkin yleensä vastoinkäymiset päättyvät aikanaan ja sitten on taas aika olla onnellinen.

 

-R

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

 

Tavallinen elämä, arki ja koti voi olla kaunista ja ihanaa. Ilo pitää ottaa irti elämän ja arjen pienistä asioista sekä hetkistä.

Meidän kodissa tavarat vaihtavat jatkuvasti paikkaa ja jokunen projekti on aina kesken tai ainakin suunnitteilla. Ruokareseptejä blogissa ei ehkä näy, mutta kotikosmetiikkaohjeita kyllä!

Tässä kodissa asuu kolmen lapsen äiti, joka on joogahullu luonnonkosmetiikkafani ja hänen miehensä sekä kahdeksanvuotias esikoistytär, viisivuotias pikkuveli sekä kolmevuotias pikkusisko. Mukana menossa on myös karvainen koirakaveri!

Lukijat ovat kertoneet blogin olevan elämänmakuinen ja se ilahduttaa kirjoittajaa kovasti. 

Tervetuloa seuraamaan!

Facebook

Instagram

Bloglovin

 

Yhteydenotot:
koti.kumpulassa@gmail.com

 


Blogin edelliset jutut löydät tämän linkin takaa.

 

Blogiarkisto

2019
2018
2017

Kategoriat

Instagram