Kirjoitukset avainsanalla inhimillisyys

 

Tänään olin juuri sellainen kuin en haluaisi olla. Pinna paloi täysin ja huusin niin kovasti, että korvissa soi edelleen. Syy huutooni ei todellakaan ollut huutamisen arvoinen ja joku toinen päivä olisin pystynyt hillitsemään itseni uhmaikäisen kanssa taistellessa. Mutta tänään en pystynyt. Tänään huusin ja raivosin yhtä kovaa kuin lapseni.

Siinä lapselle huutaessani tajusin kuinka typerä olin. Käyttäydyin ihan samalla tavalla kuin hän, joka raivostui tulisesti siitä, että ketsuppi oli makaronilaatikon päällä eikä vierellä. Sen vielä jaksoin tyynesti, mutta silloin meni minulta kuppi nurin kun vesilasi heitettiin pöydälle ja lautanen lattialle. Lautasen sirpaleita siivotessani rauhoituin ja lopulta pyysimme anteeksi.

Olen toki sitä mieltä, että vanhemmatkin saavat näyttää tunteensa, mutta samalle tasolle lapsen kanssa ei tarvitse vajota. Yleensä selvitän asiat rauhallisesti puhumalla eikä pinnani normaalisti pala kovinkaan helposti. Raja tulee kyllä minullakin vastaan ja korotan ääntäni, mutta tämänpäiväinen käytökseni oli täysin ala-arvoista eikä ollenkaan minua itseäni.

 

 

Syyt käytökseeni ovat päivänselvät. Ihan liikaa asioita mielenpäällä tunnepuolella, paljon töitä, jotka pitäisi hoitaa ja aivan liian vähän aikaa. Muutama pitkä päivä sekä huono yö alla ja soppa oli valmis kiehumaan yli. Tunnistan niin selvästi itsestäni syyt nyt jälkikäteen, mutta aiemmin en tiedostanut, että taas rupean olemaan ylikuormitettu monen pikkuasian yhteispainosta.

Normaalisti huomaan itsestäni kun on liikaa asioita hoidettavana ja osaan sitten organisoida arkeni, mutta nyt kyllä homma pääsi paisumaan huomaamatta räjähdyspisteeseen. Arki on itsessään lasten kanssa jo aika helppoa eikä nämä uhmaraivarit yleensä venettä kaada, joten syyn on oltava mielenpäällä olevissa asioissa ja tekemättömissä hommissa. 

Itsesääliin olisi helppo jäädä rypemään, mutta minä päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja ryhdistäytyä. Annan itselleni käytökseni anteeksi ja teen ensi kerralla paremmin. Ensi kerralla muistan kuinka typerä olin enkä anna enää itseni käyttäytyä niin kuin käyttäydyin tänään. Muistan kuinka kamalalta sen jälkeen tuntui. En enää päästä asioita kasaantumaan näin.

Aion organisoida työjuttuni ja aikatauluttaa arkeni lasten kanssa paremmin. Kaikkea ei vain pysty hoitamaan yhtäaikaa eikä tarvitsekaan. Teen selkeät to do -listat ja hoidan asiat pois päiväjärjestyksestä silloin kun on kunkin pestin aika. Tästä tämän hetkisestä asioiden hoitamisesta ei tule mitään. Hautaannun hoidettavien asioiden alle ja yritän hoitaa niitä kaikkia yhtäaikaa.

 

 

Nyt vedän syvään henkeä, juon kupin espressoa ja jatkan eteenpäin! En malta odottaa, että saan aloittaa Elämäni Vuosi -kalenterin täyttämisen joulukuun saapuessa. Aion nimittäin ottaa siitä kaiken irti tässä näitä asioita pyöritellessäni ja elämää aikatauluttaessani.

Muistakaa olla armollisia itsellenne. Kaikki me mokaamme välillä! Tärkeintä on kai myöntää mokanneensa ja tehdä ensi kerralla paremmin.

 

-R

 

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

 

Tavallinen elämä, arki ja koti voi olla kaunista ja ihanaa. Ilo pitää ottaa irti elämän ja arjen pienistä asioista sekä hetkistä.

Meidän kodissa tavarat vaihtavat jatkuvasti paikkaa ja jokunen projekti on aina kesken tai ainakin suunnitteilla. Ruokareseptejä blogissa ei ehkä näy, mutta kotikosmetiikkaohjeita kyllä!

Tässä kodissa asuu kolmen lapsen äiti, joka on joogahullu luonnonkosmetiikkafani ja hänen miehensä sekä kahdeksanvuotias esikoistytär, viisivuotias pikkuveli sekä kolmevuotias pikkusisko. Mukana menossa on myös karvainen koirakaveri!

Lukijat ovat kertoneet blogin olevan elämänmakuinen ja se ilahduttaa kirjoittajaa kovasti. 

Tervetuloa seuraamaan!

Facebook

Instagram

Bloglovin

 

Yhteydenotot:
koti.kumpulassa@gmail.com

 


Blogin edelliset jutut löydät tämän linkin takaa.

 

Blogiarkisto

2019
2018
2017

Kategoriat